Lukijat

perjantai 24. lokakuuta 2014

Itsensä arvostelu...



Mun tarvii varmaan hieman kertoa taustaa tälle mun e h k ä ylenmääräiselle itsekritiikille omien kuvien suhteen. Kun ostin ekan kameran ja se oli vielä ns. matkalla, niin etsin netistä mahdollisimman paljon kuvia ja tietoja, jotka liittyivät siihen kameraan ja tietty myös valokuvaukseen ylipäätänsä. Löysin sillä tavalla ensimmäiset kuvablogit, joihin liityin lukijaksi. Se aika oli todella mielenkiintoista. Kuvaaminen oli vasta alussa ja nettikin tarjosi aivan uusia mahdollisuuksia. Eikä siitä nyt oo kun alle kolme vuotta.

Löysin myös erään kuvafoorumin. Aluksi, noin muutaman kuukauden seurailin tapahtumia siellä vain ihan sivullisena. Tuntui aika kriittiseltä porukalta. Hyvin harvoin siellä nähtiin minkään kuvan hyviä puolia, vaan juuri takerruttiin virheisiin, oli ne kuinka pieniä vaan. Esim. jos maisemakuva oli aivan aavistuksen verran vino, niitä mitattiin siis jollain sadasosan milliviivaimella ja tapeltiin asiasta eri näkemysten sivaltaessa menemään. Siellä oli myös IN-porukka ja OUT-porukka. Siellä kerätään pisteitä. IN-porukka pisteytti lähinnä toisiaan ja niitä pisteitä oli siis tosi rajallinen määrä/nuppi. Heillä oli johtaja, joka arvosteli ensin uuden kuvan tyyliin "peukalo ylös, peukalo alas", jos ei miellyttänyt pomoa, niin kukaan IN-porukasta ei myöskään usktaltanut antaa pisteitä kuvalle. 

Harvoin uudet elikkä OUT-porukan jäsenet saivat pisteitä tai voittivat kaikkien himoamaa "päivän kuvaa", josta sai todella ison määrän pisteitä. Sitten kävi niin hassusti, että mä voitin jollain kuvalla, olisko ollut sudenkorento tai joku makro, en enää muista, sen "päivän kuvan".  Mä jouduin suorastaan sen johtajan hampaisiin. Hän ensimmäisenä oli arvostelemassa mun kuvaani ja peukalo alas. Sitä kesti aikansa. Erityisesti mun makrot olivat hänen inhokkinsa. Joita hän ei siis itse harrasta, ei ymmärrä niiden kuvaamista tai arvosta ollenkaan. Vakiolause oli "Tätä kuvaa on pahasti cropattu!" Se oli huono juttu. No, lopulta yksi IN-porukasta otti kantaa, että missä säännöissä makrojen croppaaminen on kielletty? Siitä alkoi mun menestyminen siinä foorumissa. Pääsin lopulta 10 eniten pisteitä saaneen joukkoon. Olin myös äänekkäästi vaatimassa sitä, että vuorokauden oli piilossa kuvaajan nimi kun niitä äänestettiin. Se romahdutti johtajan ja IN-porukan aseman. Nyt TOP 20 joukossa on entisiä OUT-porukan jäseniä aika tavalla. Ex-johtaja ei oo antanut anteeksi minulle, vaikka uudistuksia vaativat kyllä kymmenet muutkin. Se kai ärsytti, että (vaatimatonta) menestystä sai naispuolinen kuvaaja ja emäntä, joka siihen aikaan oli harrastanut valokuvausta vasta vähän toista vuotta. Mä olen nyt syksyllä jättänyt sen negatiivisuuden kehdon syrjään, parhaimmat tyypit ovat nykyisin mun fb-kamuja ja yksi ihana tyyppi, oikea aurinko valitettavasti menehtyi äskettäin. Se oli vimppa tikki mun sen foorumin jäsenyydelle. En tiedä palaanko sinne enää koskaan. Saa nähdä. Siellä mentiin myös kuvien arvostelusta henkilöiden arvostelijaksi ja siellä on varsin näkymätön ylläpito, sen vuoksi kokoajan on joitakin "räyhän henkiä" pyrkimässä ns. pomon paikalle. Määräilevät muita ja antavat ns. "huomautuksia"! Ex-pomo ei muuten vieläkään anna minun kuville pisteitä. Saattaa sanallisesti antaa positiivista palautetta, mutta pisteitä ei heru.

Kuitenkin on niin, että katson kuvia vieläkin "sillä silmällä", mitä niistä sanottaisiin siellä kuvafoorumilla. Siellä siis takerruttiin aika tavalla pelkästää kuvan teknisiin ansioihin, vaikka voihan kuvalla olla muitakin ominaisuuksia ja ansioita...Siellä ei muuten uudet valokuvaajat viihdy kauan aikaa kun heidät oikeastaan savustetaan ulos sillä negatiivisella palautteella, ns. vanhoistakin klubilaisista ottaa jatkuvasti ritolat.

P.S. Tässä postauksessa oleva kuva olisi sillä foorumilla siis aivan ala-arvoinen. Eikä kuva ole omasta mielestänikään hyvä, se on otettu hylätyistä kuvista. Todennäköiset kommentit. 1) Siinä on taustalla rumia risteäviä heiniä. Ne mä poistaisin siis kuvankäsittelyllä. 2) Syväterävyysalue on liian suppea. No, sille ei voi enää mitään .3) Kasvi on vinossa. Kuva pitäisi siis suoristaa, onnistuu. 4) Aihe on tylsä ja sataan kertaan nähty...on varmaan. 5) Sommittelu on mitäänsanomaton, kultainen leikkaus puuttuu. 6) Oikeanpuoleisesta lehdestä puuttu pala. Kuitenkin sillä olisi todella paljon merkitystä kuka sen kuvan on kuvannut. "Puuteelliset kuvat" sallitaan vieläkin tietylle porukalle ja ne saavat ihan hyvät arvostelut. Mä ja moni muu oltiin siellä aina paitsiossa. Tosin en mä antanut itseäni kovin paljon haitata, roikuin siellä ihan kiusallaan näinkin pitkään.

torstai 23. lokakuuta 2014

Jopi Jalkapuoli


Meidän pihalla päivittäin käy syömässä fasaani, jolla oikea jalka on joko tapaturmaisesti loukkaantunut tai sitten se on jo syntymävamma. Varpaat siis ovat "nyrkissä" ja täysin liikkumattomat.


Jopille mä joskus vien ihan oman annoksen ruokaa tuohon tyttärien vanhan hiekkalaatikon reunalle.  Se menee pensaiden taakse "piiloon" ja kun olen poistunut, se popsii intona ruuat pois.


Jopi tykkää kovasti maahan pudonneista koristeomenapuun ompuista. 


Ne ovat niin tavattoman happamia, että hyvä kun maistuvat. Kuvat on otettu meidän kodinhoitohuoneen oven ikkunan läpi. Siksi eivät oo ihan parasta laatua.

Vielä kerran...kurre!


Viikon loppupuolta kohti soljutaan ja kuvakansiot alkavat tyhjentyä. Nämä kurrekuvat ainakin vielä löytyivät. Sama likanenä kaikissa kuvissa.


Jotkut eläimet vetoavat enempi kun toiset. Ei kai ole epäilystä siitä, että tykkään aika paljon oravista. Tulee hieman paha mieli kun ihmiset tekevät virityksiä lintujen ruokintajuttuihin, että oravat eivät pääsisi osille. En mä oikein ymmärrä sitäkään, että hypitään tasajalkaa, jos ruokintapaikalle ilmestyy esim. harakka. Lintu sekin on. Miksi vain talitintit tai varpuset saavaat ruokaa?


Ihan hyvältä näyttää kurremetsässä. Puissa on käpyjä, ruokintapaikat toiminnassa ja poikasiakin taisi tulla muutama poikue. 

keskiviikko 22. lokakuuta 2014

Oravien "mökki"


Tämä ruokintamökki on tässä meidän lähistöllä. Kurremetsään rajoittuvalla tontilla. Mä tahtoisin samanlaisen. En kysellyt lupia kuvaukseen, sillä talon isäntä ei ollut tällä kertaa pihalla kuten tavallisesti viikonloppuisin. Olemme kuitenkin nyt jo useamman vuoden takaa tuttuja, että tuskin vastustaisi. Molemmat tykätään linnuista ja oravista. Oravat taitavat tykätä hänestä. :)
Eivät muuten pysty kaksi kerrallaan syömään yhtäaikaa. Vasemmanpuoleinen sai hatkat!


tiistai 21. lokakuuta 2014

Ruskaa rantareitillä


Minäpä olin ihan unohtanut nämä kuvat. Otettu 16.10. Surkuttelin jo, että miten vähän tuli sitten kumminkaan ruskaa kuvattua. Sitä ajattelee helposti, että kyllä tässä vielä ehtii. 


Olisi minulla ollut parempikin putki tähän hommaan. 70-300mm:n siis, vaan laiskuuttani vedin lintuputkella. Oli se kyllä aika kylmä ja tuulinen keli, että seisahtuminen ei tuntunut ajatuksena hyvältä. Veden äärellä melkein aina tuulee.


Osmankäämit ovat minusta aina olleet tosi kiehtovia kasveja.


Tässä kuvassa laajakulma olisi ollut tosi hyvä, mutta sitä ei oltu edes pakattu kamerareppuun. Koko kalustoa ei todellakaan jaksa kantaa. Joskus minulla voi mennä tosi kauan funtsiessa, mitä olisi järkevää ottaa mukaan kuvausreissulle.


Kuvausreissuilla tuli to-la aikana käveltyä n. 44 000 askelta. Varmasti mun ennätys. Tunsin itseni melkein sportiksi. Tässä kuvassa on uimaranta. Kovin oli hiljainen. Sellainen ruskaretki.


Talven tuntua...


Vettä on satanut nyt muutaman päivän, vaan jotenkin on ilmassa jo talven tuntua. Ensinnäkin aamulla töihin lähtiessa on pimeää. Autossa mä laitan penkinlämmittimen päälle jo pihassa. Se on muuten tosi mahtava keksintö. Marraskuu lähestyy. Mielestäni synkimpiä kuukausia vuodessa. Selvitään siitä kuten on ennenkin selvitty. Valokuvaus auttaa! :)

maanantai 20. lokakuuta 2014

Mitäs ne poijat hommaa?



Isoa kalaako siinä narrataan vai mitä lie?


Joko nykii? Porukkaa alkoi kerääntyä touhua seuraamaan. Paloauto oli rautatiesillan kupeessa parkissa. Tämä toiminta tapahtui siis lähes kyseisen sillan alla. Minä olin vastarannalla.


Ihan elävä mieshän sieltä nousi, ei sentään ruumista naarattu..., joka ajatus hetken kävi sekin mielessä. Mikä tuo iso oranssi kangas on? 


Kaveri tulee auttamaan. Kovasti on kaikenlaisia sukellusromppeita, lampusta lähtien sukeltajalla. Mikä todennäköisyys muuten on päästä kuvaamaan sukeltajia viikon sisällä kaksi kertaa? 


Harjoitus tämä varmaan oli. Tosin ihmettelin sitä, että eivät laittaneet veteen kellumaan sellaista varoituspoijua. Vanajavedellä on paljon veneitä, kanootteja ja kaikenlaisia päristelijöitä liikkellä. En mä tiedä edes niiden nimiä. Siis sellaisia vähänkö vesiskoottereita! Tiedätte, mitä tarkoitan.

Orava poseeraa


Olen kauan sitten pitänyt oravaa kädessä ja sellainen on kiipeillyt myös punttia ylös tutkimaan mun farkun taskua siltä varalta, että siellä jotain herkkuva olisi. Yksi eläkeläismies oli kesyttänyt pari tapausta ja en minäkään voinut kun heltyä kun ne tulivat ikkunan taakse koputtelemaan maapähkinöitä. Tuuletusikkunnasta hyttysverkkoa hieman sivuun ja pähkinät mukaan.


Herästys! Ei kai sitä nyt nukkumaan aleta kesken poseerauksen?


Ok. heräsi. Keräsin taas tammenterhoja heille lisää varastoon. Talvi on jo tosi lähellä.


sunnuntai 19. lokakuuta 2014

Kottarainen


Minulla on mielikuva, että lapsena näin isoja kottaraisparvia tai minulle niistä ainakin kerrottiin. Näin aikuisena minulla ei ollut mitään havaintoa, että millainen lintu se edes on. Luin tuolta netistä, se on kovasti harventunut lähinnä maatalouden muutoksen vuoksi. 


Tämä yksilö yritti löytää syötävää lehtien alta ja se kyllä järjestelmällisesti kuopsutti kun kana maata. Aika arka tapaus silti. Se selvästi huomasi minun kuvausyrityksen, mutta ei nyt välittömästi lähtenyt lentoon.


Toivottavasti tämä nyt on kottarainen. En ainakaan löytänyt toista näin pilkullista tapausta. Ensin katsoin, että kyseessä on mustarastas, mutta käytös on selkeästi erilainen. Kottaraisella pitäisi olla keltainen nokka, mutta löysin mä kuvahaulla tällaisia tummanokkaisiakin, olisko sitten nuori lintu kyseessä?! 


 Voin melkein aavistaa, että auringon valossa höyhenistä olisi näkynyt muitakin värejä kun sinistä, harmaata ja mustaa, valkoisin pilkuin.  Yllättävän lyhyt pyrstö on tällä tipulla. Kiva se on joskus saada etsimen eteen jotain itselle ennen kuvaamatontakin lajia. 


lauantai 18. lokakuuta 2014

Kuuraa


Tykkään tosi paljon kuvata huurtuneita kasveja makroputkella. Alunperin mun piti mennä kuvaamaan niitä järven rannalle, vaan yllätys, yllätys! Pakkasta olikin aamulla peräti -7 C , siis perjantaina aamulla. Auto olisi pitänyt siis ajoissa laittaa lämmitykseen. No, siihen ei ollut aikaa, sillä aurinko nousi kovaa vauhtia ja pelkäsin kuuran sulavan. Kävellen siis matkaan.


Viime kerrasta on kuitenkin niin kauan, että homma olikin yllättävän vaikeaa. Aukon valinta oli vaikeaa ja jokaisen kuvan kohdalla on useita kokeiluja. Kyllä se varmaan helpommin alkaa ensi kerralla sujumaan. Tiesin heti parin otoksen jälkeen, että nyt menee harjoitteluksi. Sitten harjoitellaan. Eiköhän kylmiä, valoisia aamuja vielä ole edessä.