Herkkuja

Kaukana ovat ne päivät, jolloin tuli kuvausreissuilla tarvottua reippaat 10 000 askelta, joskus jopa 12 000. Hyvä kun pääsee nykyisin puoleen. Olen vielä käyttänyt tuulen vuoksi ihan talvikamppeita. Toppahousuja ja silleen. Ne ovat sen verran tukevaa tekoa, että askellus ei ole mitenkään sulavaa. Liian pitkät lahkeet hiisaavat maata pitkin. Lumet ovat sulaneet viikossa roimasti. Ehkä enää 15 cm jäljellä. Linnut laulavat jo kevättä. Maakaasuputken kohdalla on jo sulaa ja nurmi vihertää työmatkan varrella. 

Herkut maistuvat kaikille. Ihmisille kuin kissoille. Ostin viikonloppuna järkyttävän määrän karkkia, pikkuleipiä, katkarapusalaattia, juustoja, hyvää leipää, jäätelöä pariakin lajia jne. Ihan vaan nautiskeluun. Eikä voi sanoa, etteikö ihan normiruokakin ole erittäin hyvin uppoavaa. Linnutkin syövät ruokintapaikalla heti auringonnoususta, ihan sinne laskuun. Keskitalvella ne kävivät vain kahdesti päivässä. Nyt sitten odotellaan pääsiäistä seuraavaksi. Onneksi siihen ei ole kovin pitkä aika herkkuineen.

Läpi jään...

Läpi jään

Kylmän sään
Lämpimään

Kuljen vain

Jotta taas

Sun kauneutesi nään.

Tämä on Antti Tuiskun biisistä " Läpi jään", jota en ole siis koskaan kuullut. En nyt ajattele ketään ihmistä, vaan oikeastaan kevättä. Huonosti alkaa tämä maaliskuu valokuvauksellisesti. Vanhoja kuvia saa kaivella. Nämä siis helmikuun 15. päivä otettu Lanankoskella.

Ulos ei huvita lähteä. Siellä on vieläkin kurjempi ilma kun eilen. Omituinen, hieman kellertävä, tunkkainen valo. Ihan kun ilmassa olisi saasteita tai jotain. Synkissä fiiliksissä mennään. Sillä tavalla oikeastaan varsinkin tuo alimmanen kuva on varsin osuva. Toivoa ei pitäisi menettää, toisaalta surkeaan elämäntilanteeseen tottuu. Niin kummalliselta kun se kuullostaakin. No, jos pääsiäisenä olisivat asiat jo hilkun verran paremmin. Kuukaudessa nyt isoja yleensä ehdi tapahtumaan, mutta eihän sitä voi koskaan tietää ja onhan sitten ainakin jo kevät. 

Kun ei ole päässyt kuvaamaan olen viettänyt aikaa tuolla pixotossa, johon ladataan kuvia. Siellä saman aihepiirin kuvat ikään kun "taistelee" keskenään tykkäyksistä. Jos on tarpeeksi ns. voittoja, niin voi saada "palkintoja". Ihan hauskaa hommaa. Toisaalta mä luulen, että aika pian kyllästyn siihen. Se on oikeastaan viikossa nähty se juttu. Kuvien taso siellä on laidasta laitaan. Tosi hienoja otoksia ja sitten tosi surkeita.

Möykky koskessa

Voi olla, että tämä möykky on jo aikaisemminkin kuvattu, vaan kerta kiellon päälle.

Ihmeellistä, että se pysyy tuossa. Onko se jotenkin kiinnitetty? Miksi siinä on reikä keskellä? Mikä merkitys? Tätä möykkyä voi käydä katsomassa Hattulan Myllykylän koskessa. Olin toiveikas, että yläjuoksulla olisi ollut jotain lintuja, ei ollut. 

  

On nyt möykky kuvattu joka suunnalta tai mitä nyt sillalta sitä pystyy tiirailemaan. 

Tänään tulee tasan 3 vuotta siitä kun ostin ekan järkkärin ja aloitin valokuvausharrastuksen. Kolme niitä on tullut hankittua, jos tuo Olympuksen peilitönkin lasketaan. Huomenna, jos luoja suo, lähden  kuvausreissulle jalkapatikalla tähän lähimetsikköön. Huomenna on maaliskuun eka päivä. Pienen juhlan paikka, talvi alkaa taittua! Ensi viikolla (4.3.) blogi täyttää kolme vuotta. 

Mukavaa viikonloppua!

Vallihauta

Hämeen linnaa ympäröi vallihauta, jota viime vuonna kovasti kunnostettiin. Se olikin yllättäen jäässä.  Rantareitillä on yleensä hyvällä säällä melkein ruuhkaa. Nyt vastaan tuli vaivan yhden käden sormilla laskettava määrä ihmisiä. Ei mekään oltu huvittuneita kun 1/3 matkasta kulkemaan. Tuuli kohtuullisesti. Närhien ääntelyä kuului ja yksi käpytikka nähtiin. Rantareitille palaan vasta maaliskuun lopussa tai  jopa huhtikuussa seuraavan kerran. Puissa siellä on todella huonokuntoisia linnunpönttöjä, kattoa tai lattia vailla. Paikallinen yhdistys voisi järjestää tempauksen niiden uudistamiseksi. Pitäiskö käydä heidän fb-sivustolla vinkkaamassa asiasta...

Pieniä ja suloisia

Kahden hengen tiimimme tuli siihen tulokseen, että kyseessä olisi metsäkauris. Ei nyt kyllä kirkossa kuuluteta tai valalle mennä. Aika pieniä olivat, siis kaksi kappaletta metsän reunassa ruokailemassa. Häntäkään ei minusta ihan riitä valkohäntäpeuran hännäksi. 

Ihan kun hänellä olisi jotain asiaa! Hieman ovela ilme. :)

Lintuja mentiin kuvaamaan, mutta yhtään lintukuvaa ei tullut. No, jos huomenna sitten. Tässä lopuksi vielä peräpeili ja sivukuva.

Tulppaanit

Nämä tulppaanit on ostettu siis jo viime lauantaina. Ne ovat siis vaasissa tänään viimeistä päivää. Olen luvannut itselle, että en osta koskaan ikinä enää näitä kuivasäilytettyjä tulppaaneja, mutta viidellä eurolla kaksi kimppua, sai minut toisiin aatoksiin. Ne siis minusta menevät huonoksi aivan liian pian.

Ostin kerrottuja ihan kuvaustarkoitusta varten. No, en ehtinyt töiden jälkeen mitään kuvaamaan.

Ajattelin, että kokeilen uuden kameran eri art- kuvausohjelmia.  Niitä kun on aika paljon. Tässä nyt muutama. Olisi pitänyt laittaa ylös, mutta enpä tajunnut kuvatessa. Muistaakseni käytin neulanreikää, kevyt sävy, pehmeä tarkennus, dioraama. Lisäksi sitten mustavalkoista, se ei oo kuitenkaan näitä art-kuvausohjelmia. 

Aika erilaisia fiiliksiä sai irti samasta puskasta.

Kesällä voi olla pihalla kiva kokeilla näitä kukkiin ja ehkä jopa ötököihin.

Olin niin lähdössä ulos kuvaamaan, mutta katsotaan nyt ruuan jälkeen. Siis uskomattoman harmaata. Nukuin kyllä kun tukki. Se oli totaalisen ihanaa. 

Loma melkein hyppysissä!

Hieman vienyt jaksamista tämä alkuviikko puolikuntoisena, mutta nyt jo voiton puolella. Kävin kampaajalla ja uusi tukka on piristävä. Huomenna joudun sen kyllä jo itse laittamaan. Toivottavasti menee yhtä nätisti. 

Loma on kyllä kaunis sana ja ihana merkitys sillä. Ekaksi mä meinaan ihan vaan nukkua. Sitten kuvausreissuille säästä huolimatta. Surkeaa on luvattu, että kaikki sitä parempi on positiivinen yllätys. Kotia pitäisi varmaan laittaa viikonloppuna kuosiin, sillä siivoukset jäi viime viikonloppuna totaalisesti. Nämä isot kävyt ovat työpaikan pihassa olevasta puusta. Joskus olen kerännyt maahan pudonneita kotiin koristeeksi, mutta se oli virhe. Niissä on hirvittävästi pihkaa...jääkööt vaan pähkinähakeille, jotka rakastavat niitä. Lintua ei näkynyt tietystikkään, mutta kuvasin sitten kävyt! 

Mukavaa pikkulauantaita! 

Tummat silmät

Viikko sitten otettu kuva siis. Tylsä tausta näissä kuvissa, mutta nyt kelpaa kyllä tylsemmätkin kuvat kun ei oo ainoatakaan otosta otettu koko viikonloppuna. 

Mä olen nyt siirtynyt vanhanajan parannuskeinoihin. Kävin pikaisesti löylyssä ja pesulla. Nyt menen pian syömään jotain iltapalaa. Heitän jotain naista väkevämpää ja hyppään pehkuihin. Siis näin ikävää viikonloppua ei oo aikoihin nähty. Tuo saunominen oli ainoa kiva juttu. Mä olen nyt tosin niin puhdas, että iho kitisee. Huomenna uusi päivä. 

Kiitos kovasti tsemppauksesta kaikille ed. postauksessa. Mistä se johtuukin, että taudin pitää aina iskeä juuri viikonloppuisin tai loman alkaessa. Kai se on se stressin purkautuminen takana tms. Huomenna olisi kampaaja ja mä niin tahdon mennä sinne. Uutta aikaa ei yleensä löydy kovin pian ja pää on kun olisi kulahtanut piisamihattu päässä. Musta ja iso muodoton möykky.

Tauti päällä

Eilen kauppareissun jälkeen alkoi paleltaa ihan järkyttävästi.  Ei maistunut edes ruoka, vaikka olisi ollut ihan pizzaa tarjolla. Puin lisää vaatetta. 3 paitaa, housut, paksut sukat, kaksi fleecepeittoa ja kissakin kyljessä. Mä ihan tärisin. Pyysin miestä laittamaan takkaan tulet, mutta kuulemma liian myöhä jo. Ikinä ei oo kuume noussut niin nopsaan. Alle tunnissa se sitten nousi +38.6 C ja siitäkin vielä, sillä kyllä pikkasen aloin hourimaan. Mä alan aina kovassa kuumeessa vielä helposti itkemään ja niin nytkin. Sydän hakkasi tuhatta ja sataa. Tuntui, että se oikeasti pyrkii rinnasta ulos. Olo on paljon parempi onneksi tänään. Mitä nyt on voimaton olo ja huimaa. Kyllä tämä tästä. Mä tsemppaan iteäni sillä, että kyllä mä jo huomenna oon kuvausreissulla. Saa nyt nähdä oikeasti, mutta katotaan nyt.

Pieni ja viaton

Voiko kukaan uskoa, että tämä pieni pikkuvarpunen olisi tuhma?

Ei oo, ihan kiltti.

Niin se helmikuukin alkaa olla paremmalla puolella jo. Tämä viikko on ollut säänpuolesta vaihteleva.  Kipakkaa pakkasta ja plussakelejä, auringon paistetta ja pilvistä. Maaliskuu on kuin marraskuu. Epämääräinen kuukausi. Valokuvauksellisesti paha. Kyllä se siitä.