Lukijat

sunnuntai 1. toukokuuta 2016

Äippä


Äippää pitää sponssata! Vielä yksi pussi pähkinöitä!! Mä oon liian hellämietonen luonne. Toisaalta uusi sukupolvi kurreja saa tulla, että kuvattavaa riittää tulevinakin vuosina.

Se on sitten toukokuu. Tosi lämmin oli keli +13 C kun olin ulkona. Sai riisua takin pois ja hiki virtasi.   Lisää lämpimiä päiviä on tulossa ja lomaakin loppuviikoksi. Hyvä homma. 

perjantai 29. huhtikuuta 2016

Joko ny?


Eihän vappu vielä oo, mutta piti mun heti näyttää mun vappupallo! Minusta se on ihana. Oli kolme mahdollista vaihtoehtoa valkoinen kisu, perhonen tai tämä!  Tämä halaa kuitenkin joka kerralla, että valinta oli kuitenkin helppo! Juu, täytyy vielä tunnustaa, että oon mä jo maistanut vähän simaa ja munkkejakin. :)


Peippoilua


Olipas paljon peippoja ja niillä oli tosi kivaa tuossa lähimetsikössä  toissapäivänä. Ne lensivät taitolentoa ajaen toisiaan takaa, lurittelivat oksistossa ja yksi suostui jopa poseeraamaan! Miksi mä peippoja jahtaan? No, mä yritän nähdä sen järripeipon, mutta ei niitä vaan löydy. Ihan näitä tavallisia vaan. 

Tänään töissä isännöidään ja emännöidään alueellista tapaamista, joten pientä ekstrajännitysmomenttia on ilmassa normi työpäivään. Eiköhän se hyvin mene. Syödään tuhdimpaa aamupalaa ensin, joten tässä ollaan lähdössä pelkän teekupposen voimin  baanalle. Onneksi sää on hieman parantunut eilisestä. Järkyttävä vesisade vihmoi koko illan. En tiedä mistä jotain vappufiilistä itselleen kehittelisi. Kai se siinä vaiheessa kun laittaa rypsiöljyn kattilaan ja paistaa ne munkit tai kun ostaa kaupasta perinteisen vappupallon. Toivotaan niin.


keskiviikko 27. huhtikuuta 2016

Sepelkyyhkyt silleen...


Niin se vaan muuttui iltaa kohden komeaksi sää! Eipä muuta kun talsimaan lähimetsikköön. Oikein tarmokasta huu-huu-hu-huu kuuluu! Pakko löytää se sepelkyyhky ja on lähempänä kuin uskoinkaan.


Meillä meni kuvaussessio aika hienosti. Hän samalla kun huhuili tepasteli tuota oksaa pitkin ja poikin. Sitten kuuluukin vastaus huhuiluun!


Mistä se kuuluu?


 Toinen lintu istuikin oksaa ylemmällä. Yritän parantaa paikkaani. Siitä eivät tykänneet, vaan siirtyivät tosi hankalaan paikkaan. Pakko yrittää mennä perässä. 


Jaaha, tämä onkin sitten pusupari!


Halauksia!


Kuiskuttelua!


Emäntä ilmoittaa, että tässä oltaisiin valmiita. Isäntä ei oo ihan vielä tyytyväinen näihin lämmittelyihin ja tahtoo lisää pusuja!


Sitten se hyppää selkään!


"Hieman oikealle!"


"Osui ja upposi!" Eikö tuo isäntä nyt virnistä päälle? :)



Lämpöä ja valoa


Aamu näyttäytyi jälleen harmaana ja sateisena. Jos säätiedotukseen on uskominen, niin illalla kirkastuu. Taidan ottaa kuvauskamat mukaan. Jos vaikka kurvaisi lintutornin kautta sään salliessa. Tämä kuva oli jo ns. hylätyissä, tuon ruman hankalasti poisotettavan risun vuoksi. Nyt se kelpaa kun ei muutakaan ole tarjolla. Jännä asia se on, miten paljon ihmiseen tuo valo ja lämpö vaikuttaa. Miten paljon se edesauttaa jaksamista, tuo voimia suorastaan.

Ensi viikko on toivon mukaan kaikella tavalla mukava. Ainakin se on helpompi työviikko, sillä työpäiviä on vain kolme, joista yksi vielä koulutusta. 4 mahdollista kuvauspäivää! Oi mitä onnea! Mies oli löytänyt netistä ensi kesälle mahdollisen mukavan retkikohteen, Kurjenrahkan kansallispuiston.  Onko joku siellä käväissyt? Nyt siellä on moni reitinpätkä suljettu lintujen pesimärauhan takaamiseksi, mutta heinäkuun 15. päivän jälkeen sinne pääsee. Pidetään mielessä.

tiistai 26. huhtikuuta 2016

Makron lämmittelyä


Aurinko paistoi aika nätisti illalla, joten vaihdoin makroputken kameraan ja ajattelin jostain kaivaa jotain kuvattavaa. No, todellakin sai kaivaa! Sinivuokot ovat ihan myrtsinä viikon raekuuroista. Eikä niitä edes mitenkään runsaasti ole vielä metsässä. Pajujen kukkimista sitten etsimään. Ei löydy, ei näy...kunnes lopulta ihan pieni puska kukkii ja siinä onkin pörriäisiä! Tosin ne ovat tosi korkealla. Yhden kuvan sain nyt kuitenkin todistusaineistoksi tapaamisesta. 


Sammalien kimppuun sitten. Hirveän kylmä. Olin aivan liian keveästi pukeutunut. Talsin kuitenkin 7734 askelta tänään. 


Mahtaa se olla upeaa kun pääse ekan kerran ötökkäjahtiin! Eilen mä töistä ajaessa kotiin, pohdin tätä valokuvausta. Mä oikeasti alan olla lievästi ärtyinen ja levoton, jos en pääse kuvaamaan muutamaan päivään esim. sään tai sairauden vuoksi. Miten hyvä fiilis on kunnon kuvausreissun jälkeen. Melkein sellainen flow-tila. Onko tämä jokin addiktio, riippuvuus siis? Kyllä taitaa olla. Valokuvaus tuottaa mielen hyvinvointia, se selkeyttää ajatuksia ja poistaa stressiä. Todella hyödyllistä siis. Sitten se myös jollain tasolla on mulle ainoa väylä olla jotenkin edes luova. Jos olen nukkumaan mennessä levoton tai ahdistunut jostain syystä, mä ajattelen valokuvausta. Hetkessä parempi mieli. Nuo valokuvausvehkeet olivat iso investointi, mutta joka sentti on ollut sen arvoinen. Joskus mä funtsin, ajattelenko liikaa tätä touhua ja vietänkö liikaa aikaa sen parissa? On mulla välillä vähän huono omatunto. Eikö elämässä voisi olla muutakin? Voisi.