Lukijat

tiistai 28. heinäkuuta 2015

Hollolan Pyhän Marian kirkko


Kirkkosarja sai yllättävän pian jatkoa ja vieläpä Suomen keskiaikaisella kivikirkolla, joita mä siis eniten ihailen. Hollolan kirkko on kolmanneksi suurin keskiaikainen kivikirkko ja se on rakennettu v. 1495-1510 nykyiseen muotoonsa.


Ulkopuolelta kirkkoa oli haasteellista kuvata suurten puiden vuoksi.


Kellotorni on aivan eri "sarjaa", se on myös huomattavasti nuorempaa tekoa.


Oikein tyylikästä oli samettiruusut aivan viivasuorassa penkissä molemmin puolin hiekkakäytävää. Todella hyvinhoidetulta näytti muutenkin ympäristö.



Nähtävästi on haettu punertavia kiviä seinään. Upean näköinen.


Hmm...ehkä en sano mitään. 


Olisiko Pyhä Yrjänä lohikäärmeen kimpussa?


Yksityiskohtia ed. asetelmasta.




Urut olivat upeat, sijoitettuna alttarilta katsottuna vasempaan reunaan. Vuodelta 1994.


Kirkkossa oli useita puuveistoksia, joista Marian hahmoisia eniten. Seinillä oli merkkejä kuvista, jotka eivät olleet kovin hyvin säilyneet.


Veistokset ovat olleet varmaankin hyvin värikkäitä alunperin.


Aatelisten vaakunat rivissä.


Maria pitelee aikuista Jeesusta sylissään.


Varsin tummanpuhuva alttaritaulu. 


Istumapaikkoja on  550 ja kirkko on Hollolan seurakunnan pääkirkko, jossa jumalanpalveluksia pidetään joka pyhä. Se on myös suosittu vihkikirkko ja nähtävyys.



maanantai 27. heinäkuuta 2015

sunnuntai 26. heinäkuuta 2015

Ufoko vai mikä lie?


Löysin netistä tälle ötökälle nimen, joten nyt julkaisen kuvatkin. Toivon mukaan ei oo täällä vielä ollut, sillä kuvat on otettu jo 1.7. Nimi ötökälle on kilpikuoriainen, mikä sopiikin sille hyvin. Aluksi luulin, että lehdessä on vaan joku kupru tai ötökän muna. Taputtelin sormella päälle. Hämmästys oli suuri kun tapaus työnsi nuo antennit, tuntosarvet ulos kilven alta. Vähänkö mä aloin nauramaan ja ihan ääneen hekotin. Onneksi leikkipuistossa ei ollut silloin muita!



Yökköset

Isomaayökkönen, Eurois occulta

Tämä oli kyllä nimensä veroinen elikkä iso, teräksenharmaan sävyinen. Näitä onkin varsin kiva kuvata, sillä ne eivät ole kovin herkkiksiä ja liitele välittömästi pakoon. Saa kuvata joka suunnalta. Pikkuisen hankalan muotoisia ovat, että makroputkella tuon terävyyden kanssa on hakemista.


Syödessä ne kyllä ovat varsin liikkuvia. Pää heiluu, tuntosarvet vipattaa ja kaikki.

Hammaskuismayökkonen,  Actinotia polyodon

Tämä oli ed. huomattavasti pienempi ja ruskean sävyinen. Meillä pietaryrtit ovat vieläkin aika raakoja, ettei ötököitä niissä vielä ihan hurjasti ole.


Kiipeilyharjoituksia.


Melko hapsuinen ilmestys näin sivusta.

Kaunoyökkonen, Cryptocala chardinyi

Tällä on ollut aikaisemmin toinen nimi  elikkä pikkumorsiusyökkönen. Sekin on nätti nimi. Näillä on muuten tosi pitkiä nimiä. Hyviä sanoja "Hirsipuu"-sanaleikkiin, jos muistaisi! Hän ei suostunut enempiä poseeraamaan ja aurinkokin meni pahasti pilveen.


lauantai 25. heinäkuuta 2015

Sekalainen satsi makroja


Tämä taisi olla ylivoimaisesti paras tämän päivän otoksista.  Ajatelkaas, jos oikeasti leppikset olisi tätä luokkaa kooltaan? :) Mun kuvausreissu alkoi todella lupaavasti. Ylitseni liihotteli kaksi keisarinviittaa! Hypin innosta ja vaihdoin perhosputken. No, ne oli sitten siinä, siis perhoset!! Ei yhtään kuvaa.

Eiku taas vaihtaan putkea kameraan.


Nämä eivät oo ihan terävät otokset, mutta olkoon kun ei näitä joka päivä näe. Jokin kultapistiäinen lienee.


Ihme pallukkaan sitten törmäsin. Tälle ei oo vielä nimeä.

Pimperikuoriainen, Chrysolina staphylaea

Kävin nyt illalla toisen kerran, mutta oli jo niin hämärää, ettei kuvaaminen enää onnistunut.


Tämän punaselän oon ennenkin kuvannut, vaan nyt ei tule nimeä mieleen. Kuvasin kolmea lajia yökkösiä, laitetaan ne huomenna esille. Mä en aikaisempina vuosina oo niistä yhtään ollut innostunut, vaan nyt niitä on paljon liikkeellä ja kun nimetkin on löytynyt fb:n avulla, niin ihan kivoja nekin.


perjantai 24. heinäkuuta 2015

Sinistä rantsussa



Kävin kuvaamassa rantsussa klo 22 maissa maisemia. Vaikeaa kun ei oo tätä lajia harrastanut.


Terävyys on kadoksissa. 


Ei löydy maagista valoa mistään, jos ei nyt tuosta vedestä "leikisti".


Etualat tummia. Hmm...olinko mä liian myöhään liikenteessä? Asetuksia väänsin suuntaan ja toiseen hikihatussa tai huivissa oikeastaan.


Kuikat huutelivat jossain ja ihanko olisi joutsenten törähtelyäkin kauempana kuulunut. Kai tätäkin kuvaamisen lajia oppisi, jos oikein paneutuisi ja harjoittelisi. Vaan kun se tuntuu tylsältä...Silti mulla on vähän sellainen tunne, että kyllä sitä pitäisi kohtuulliseksi maisemakuvaajaksi yrittää kehittyä. 

torstai 23. heinäkuuta 2015

Jämäpalat



Nyt aletaan jo kaivella kuvakansioiden pohjia.


Ötököitä ja kukkia!


Täytyy sanoa, että ötököitä on varsin vähän kuitenkin.


Mä en kestä jos elokuu on sikakuuma ja sitten istutaan jo sisällä töissä toimistossa. Lomaa on vielä 5 täyttä päivää. Huomenna on ihana päivä, sillä pääsee kampaajalle. Tosin on mulla kyllä heti perään sitten hamppilääkäri. 


keskiviikko 22. heinäkuuta 2015

Kahtalaisjuuriyökkonen


Oli merkittäviä valotusongelmia tämän kuvaamisessa. Ötökkä "paloi puhki" ja muuttui vaaleaksi sotkuksi enempi kun monta kertaa. Kun nyt kuitenkin mun eka tapaaminen kyseisen yökkösen kanssa, niin julkaistaan kuitenkin. Jokin hahmotushäiriö varmaan kun mä en osaa tunnistaa näitä yökkösiä. Toisaalta sama juttu pienten sinisten sudenkorentojen ja harmahtavien pikkulintujen. Kaikki samannäköisiä minusta ryhmässään.

Tämän laitoin tunnistukseen tuonne fb:n perhosivulle ja olisko mennyt 30 sekenttiä ja vastaus tuli.
Kahtalaisjuuriyökkönen Apamea remissa.


Kellot soi...



 Uskomatonta miten paljon viimeisen vuorokauden aikana on tullut vettä. Olisipa ollut sellainen mitta. Porukat häipyivät Tampereelle, auton huolto ja shoppailureissu käsittäisin. Alunperin suunnitelen myös lähtöä, mutta vesisade sai toisiin aatoksiin.


Tänään sitten on paikallisen Kantolan tapahtumapuiston avajaiset AC/DC:n tahdittamana. No, kyseinen bändi ei edusta mun musiikkimakua ollenkaan. Mä oon enempi soul/pop musan kannattaja. Illaksi on luvassa puolipilvistä säätä klo 18 alkaen, vaan mahtaa siellä olla märkää kun on satanut niin paljon vuorokauden aikana.




tiistai 21. heinäkuuta 2015

Aamu Ankkalammella


Jestanpoo, miten korennot ovat upeita hyönteisiä. Niissä on aivan uskomattomia värejä.


 Nuo silmät!


Nopeus ja taito, millä ne liikkuvat ilmassa.


Monimuotoisuus.


Eikä oo yksi tai kaksi kertaa, että olen kokenut niiden tuijottavan mun touhuja samalla mielenkiinnolla kun minä heidän. 


Sitten ne "kesyyntyvät" kun niitä käy katsomassa usein. Alussa kuvaaminen on tosi vaikeaa, koska ne  reagoivat pieneenkin liikkeeseen. Oli ihana aamu...