Lukijat

keskiviikko 22. lokakuuta 2014

Oravien "mökki"


Tämä ruokintamökki on tässä meidän lähistöllä. Kurremetsään rajoittuvalla tontilla. Mä tahtoisin samanlaisen. En kysellyt lupia kuvaukseen, sillä talon isäntä ei ollut tällä kertaa pihalla kuten tavallisesti viikonloppuisin. Olemme kuitenkin nyt jo useamman vuoden takaa tuttuja, että tuskin vastustaisi. Molemmat tykätään linnuista ja oravista. Oravat taitatavat tykätä hänestä. :)
Eivät muuten pysty kaksi kerrallaan syömään yhtäaikaa. Vasemmanpuoleinen sai hatkat!


tiistai 21. lokakuuta 2014

Ruskaa rantareitillä


Minäpä olin ihan unohtanut nämä kuvat. Otettu 16.10. Surkuttelin jo, että miten vähän tuli sitten kumminkaan ruskaa kuvattua. Sitä ajattelee helposti, että kyllä tässä vielä ehtii. 


Olisi minulla ollut parempikin putki tähän hommaan. 70-300mm:n siis, vaan laiskuuttani vedin lintuputkella. Oli se kyllä aika kylmä ja tuulinen keli, että seisahtuminen ei tuntunut ajatuksena hyvältä. Veden äärellä melkein aina tuulee.


Osmankäämit ovat minusta aina olleet tosi kiehtovia kasveja.


Tässä kuvassa laajakulma olisi ollut tosi hyvä, mutta sitä ei oltu edes pakattu kamerareppuun. Koko kalustoa ei todellakaan jaksa kantaa. Joskus minulla voi mennä tosi kauan funtsiessa, mitä olisi järkevää ottaa mukaan kuvausreissulle.


Kuvausreissuilla tuli to-la aikana käveltyä n. 44 000 askelta. Varmasti mun ennätys. Tunsin itseni melkein sportiksi. Tässä kuvassa on uimaranta. Kovin oli hiljainen. Sellainen ruskaretki.


Talven tuntua...


Vettä on satanut nyt muutaman päivän, vaan jotenkin on ilmassa jo talven tuntua. Ensinnäkin aamulla töihin lähtiessa on pimeää. Autossa mä laitan penkinlämmittimen päälle jo pihassa. Se on muuten tosi mahtava keksintö. Marraskuu lähestyy. Mielestäni synkimpiä kuukausia vuodessa. Selvitään siitä kuten on ennenkin selvitty. Valokuvaus auttaa! :)

maanantai 20. lokakuuta 2014

Mitäs ne poijat hommaa?



Isoa kalaako siinä narrataan vai mitä lie?


Joko nykii? Porukkaa alkoi kerääntyä touhua seuraamaan. Paloauto oli rautatiesillan kupeessa parkissa. Tämä toiminta tapahtui siis lähes kyseisen sillan alla. Minä olin vastarannalla.


Ihan elävä mieshän sieltä nousi, ei sentään ruumista naarattu..., joka ajatus hetken kävi sekin mielessä. Mikä tuo iso oranssi kangas on? 


Kaveri tulee auttamaan. Kovasti on kaikenlaisia sukellusromppeita, lampusta lähtien sukeltajalla. Mikä todennäköisyys muuten on päästä kuvaamaan sukeltajia viikon sisällä kaksi kertaa? 


Harjoitus tämä varmaan oli. Tosin ihmettelin sitä, että eivät laittaneet veteen kellumaan sellaista varoituspoijua. Vanajavedellä on paljon veneitä, kanootteja ja kaikenlaisia päristelijöitä liikkellä. En mä tiedä edes niiden nimiä. Siis sellaisia vähänkö vesiskoottereita! Tiedätte, mitä tarkoitan.

Orava poseeraa


Olen kauan sitten pitänyt oravaa kädessä ja sellainen on kiipeillyt myös punttia ylös tutkimaan mun farkun taskua siltä varalta, että siellä jotain herkkuva olisi. Yksi eläkeläismies oli kesyttänyt pari tapausta ja en minäkään voinut kun heltyä kun ne tulivat ikkunan taakse koputtelemaan maapähkinöitä. Tuuletusikkunnasta hyttysverkkoa hieman sivuun ja pähkinät mukaan.


Herästys! Ei kai sitä nyt nukkumaan aleta kesken poseerauksen?


Ok. heräsi. Keräsin taas tammenterhoja heille lisää varastoon. Talvi on jo tosi lähellä.


sunnuntai 19. lokakuuta 2014

Kottarainen


Minulla on mielikuva, että lapsena näin isoja kottaraisparvia tai minulle niistä ainakin kerrottiin. Näin aikuisena minulla ei ollut mitään havaintoa, että millainen lintu se edes on. Luin tuolta netistä, se on kovasti harventunut lähinnä maatalouden muutoksen vuoksi. 


Tämä yksilö yritti löytää syötävää lehtien alta ja se kyllä järjestelmällisesti kuopsutti kun kana maata. Aika arka tapaus silti. Se selvästi huomasi minun kuvausyrityksen, mutta ei nyt välittömästi lähtenyt lentoon.


Toivottavasti tämä nyt on kottarainen. En ainakaan löytänyt toista näin pilkullista tapausta. Ensin katsoin, että kyseessä on mustarastas, mutta käytös on selkeästi erilainen. Kottaraisella pitäisi olla keltainen nokka, mutta löysin mä kuvahaulla tällaisia tummanokkaisiakin, olisko sitten nuori lintu kyseessä?! 


 Voin melkein aavistaa, että auringon valossa höyhenistä olisi näkynyt muitakin värejä kun sinistä, harmaata ja mustaa, valkoisin pilkuin.  Yllättävän lyhyt pyrstö on tällä tipulla. Kiva se on joskus saada etsimen eteen jotain itselle ennen kuvaamatontakin lajia. 


lauantai 18. lokakuuta 2014

Kuuraa


Tykkään tosi paljon kuvata huurtuneita kasveja makroputkella. Alunperin mun piti mennä kuvaamaan niitä järven rannalle, vaan yllätys, yllätys! Pakkasta olikin aamulla peräti -7 C , siis perjantaina aamulla. Auto olisi pitänyt siis ajoissa laittaa lämmitykseen. No, siihen ei ollut aikaa, sillä aurinko nousi kovaa vauhtia ja pelkäsin kuuran sulavan. Kävellen siis matkaan.


Viime kerrasta on kuitenkin niin kauan, että homma olikin yllättävän vaikeaa. Aukon valinta oli vaikeaa ja jokaisen kuvan kohdalla on useita kokeiluja. Kyllä se varmaan helpommin alkaa ensi kerralla sujumaan. Tiesin heti parin otoksen jälkeen, että nyt menee harjoitteluksi. Sitten harjoitellaan. Eiköhän kylmiä, valoisia aamuja vielä ole edessä.


perjantai 17. lokakuuta 2014

Variksen kylpyruno



Olipa kerran varis, joka tahtoi kylpyyn!


Varpaita vesi vilutti, vaan lika varista kutitti.


Lokakuun puoliväli, ei sentään lunta ja jäätä. Aurinko paistoi ja lämmitti päätä!


Sinne vaan järveen kylpemään.


Missä on saippua ja pesusieni? 


Ei tarvita kun on kaksi siipeä ja reipas mieli!


Nokka kohti taivasta ja niskan pesu!


Tekisikö myös mielesi siellä ?


Oksalle kuivattelemaan ja lämmintä mieltä.


Katsokaa ja ihailkaa! Varista vielä.

Kurremetsän kurret lokakuussa


Kurre istuskeli hetken linnunpöntön päällä. Hauskasti pihlajanmarjat näkyvät taustalla.


Liian vauhdikasta menoa, minä en pysy perässä.


Vaihdettiin puuta. Terijoen salavaan sitten.


Tämän kuvan mä mokasin kun en yhtään otosta saanut kunnolla teräväksi. Olin niin innostunut kun kurre suostui tulemaan yläoksilta pois.


Kurremetsä rajoittuu yhdeltä puoleltaan kahden oravia ruokkivien talojen kupeeseen. Siksi niitä on niin paljon.  Tässä ollaan jo metsän puolella ja kurre nro 4 on nyt vauhdissa.


Auringonkukan siemenet ovat maukkaita. Kurremetsä on aina aika hämyisä.


Karkasi jo hetkeksi mun näköpiiristä tämä tapaus. Löytyi kumminkin.


Hammastikut ovat oravilla suuria!


Tullaan ja häritään toisten ruokarauhaa! Kurre nro 5 tänään. 



torstai 16. lokakuuta 2014

Sorsia


Kävin töiden jälkeen Vanajaveden rantareitillä. Siellähän oli tosi paljon sorsia. Tosin ne olivat muodostaneet useita porukoita järvelle, että mitään isoa parvea ei löytynyt. Luulen, että reippaasti yli sata niitä oli yhteensä. Iltapäivän valo oli vaikea. Toisaalta kimmellys veden pinnasta oli suorastaan kultainen.


Aluksi kaikki tyttösorsat näyttivät samanlaisilta, mutta aikani kuvatessa, eihän se niin ollut. Niissä on värivaihtelua ja todellakin luonteessakin on eroja.


Toiset olivat uskaliaampia. Toiset tulivat selvästi paikalle vain rettelöitsemään.


Nämä "tytöt" olivat rauhallisia.  Siitä yhdestä jukuripäästä ei saanut kunnon kuvaa. Aivan oikeudenmukaisesti se sai muilta vähän "kuritusta".


Kello oli jo 17.15 maissa, osa pesi ja suki itseään hyvin perusteellisesti.


Poikia oli suhteellisesti vähemmän. Jostain syystä ne alkoivat myös välillä pitämään varsinaista kuorolaulua. 


Hän halusi, että kuvataan. Hymyilee ja profiili on hieno.


Pienet torkut voi aina ottaa...