Enemmän lintuja ja vähemmän töitä

Vimpat lintukuvat tällä erää, kunnes uusia saa otettua. Työmatkalla näin aika ison tilhiparven ruokailemassa marja-aroniapensaissa. Paikalla oli valokuvaajakin. Ihan vähän teki mieli ajaa auto tienreunaan ja liittyä seuraan. Jos kamera olisi ollut mukana, niin varmaan olisin tehnytkin.

Tänään ylitöitä klo 20 asti. Kotona puolta tuntia myöhemmin. Voipa hieman väsyttää 12 tunnin työpäivä. Lunta, lunta sataa aina vaan. 

Sininen karahka ja mälsä olo

Jos tarkkoja ollaan, niin karahka (=puuntapainen) ei oo sininen, vaan maisema. Tervaniemessä Alajärven rannalla kuvattu. Minä, ykköshölmö rämmin umpihangessa ja tiputtelin lumia puiden oksilta kameran päälle. Siinä sitten kuivaltiin mikroliinalla toinenkin tovi. 

Mieliala ei oo ollenkaan parhain. Potuttaa tämä odottelu, päivästä toiseen, viikosta toiseen ja nähtävästi kuukaudesta toiseen. Alkaa pitkähermoisimmankin optimistin fiilis laskea tässä kelissä. Eikä säätiedotus suvaitse parempaa luvata. Jotain piristystä kaipaisi, mutta mistä sen nyt repii. Ei harmaintakaan aavistusta. En saa pieniäkään kotihommia tehtyä kun jotain yhden päivässä tyylillä. Kasvatan kohta juuret takapuolesta tähän sohvaan. Jos elämä on näin kituista 50-vuotiaana, niin mitä ihmettä se on 10 vuoden kuluttua. Plääh! :(

Töks, töks...

Ääni paljasti käpytikan. Osasi olla muuten piilossa. Tuuli oli niin kova, että selvästi se haki paikkaa, missä höyhenet pysyisivät parhaiten aloillaan.  Näin viikonloppuna parikin käpytikkaa. Toisen omalla pihalla ja sitten tämän lähellä kurremetsää. On siitä taas monta viikkoa, että on saanut kunnon valossa kuvata. Karmeita hämäränhyssyjä on tullut räpsittyä, lintukuvat tautisen rakeisia. 

Viivi, pihabongareiden ykkönen

Tarkoituksena oli kävelylenkin jälkeen kuvata oman pihan lintuja. Siis tarkoitus, joka ei täyttynyt.  Ykkösbongari Viivi näet tuli myös bongailemaan. Viivi on kovaääninen kisu. Huutaminen on jatkuvaa, kunnes apetta ilmestyy kuppiin.

Kuten kuvasta näkee, meillä oli harmaa päivä. -1 C pakkasta ja iltapäivällä alkoi satamaan lunta.

Sen verran tullut uusia lukijoita, että tarkennetaan vielä sellainen pikkuseikka, että Viivi ei oo meidän kissa, vaikka käykin säännöllisesti kylässä. 

Linnut eivät oikeastaan pelkää Viiviä. Tulivat syömään ihan normisti ruokintapaikalle, mutta Viivi häiritsee kuvaamista. Tönimällä, hyppäämällä syliin ja pitämällä kovaa miukumista. Lunta alkoi satamaan, niin Viivi paineli meidän havujen alle turvaan. Kävi hän meillä sisälläkin hetken, mutta ei oikein tykkää meidän kisujen huomioista. Venni sähisee ja Lisse on nuuskimassa peräpäätä.

Tänään piti sitten kaksi kertaa bongailla. Eka tunti oli pettymys. Sitten kun lopetin, niin linnut ilmestyivät pihaan. Ruutuvihko käteen ja kiikari kaulaan. Uusiksi meni ja toinen tunti toi paremman tuloksen:

1 fasaani koiras

3 harakkaa

11 sinitiaista

12 talitiaista

6 pikkuvarpusta

2 kuusitiaista

3 keltasirkkua

1 käpytikka

Olin niin innoissani tuosta käpytikasta, että läpsytin käsiä innosta yhteen ja...se lähti lentoon saman tien. Tosin sain hänestä kyllä myöhemmin kuvia kun Viivi makoili tuolla havujen alla. Kuvittelen, että sama tapaus.  Meillä ei oo kun pari kertaa käpytikka käynyt koko talvena ruokinnalla, että olisi nähty.

Tervaniemi tammikuussa

Tervaniemessä oli paljon hiihtäjiä, muita ei sitten ollutkaan. Kodalla oli hiipumassa tulet mennessä, mutta paluumatkalla jo perhe olikin makkaranpaistossa. Parkkialue on n. 30-40 metrin päässä. En tiedä miksi jotkut ajaa kuitenkin ihan tuohon kodan kylkeen sen autonsa. Toinen juttu on se, että jos on koira mukana, niin annetaan sen pissiä tuohon kodan eteen. Siellä oli useampikin jätös. Ällöä!

 Hieno laituri tuon saunan yhteydessä. Lumisadetta on luvattu koko huomiseksi päiväksi. Jouluaatosta on kuukausi. Onneksi tammikuu on mennyt varsin vauhdikkaasti eteenpäin. Synkkiä kuvia tuli otettua. Valoa, please!

Voileipäkakku

Yksi kaveri fb:ssä (Äityli-mummo, täälläkin kommentoi mun kuvia! ) on mestari näiden voileipäkakkujen kanssa. On nyt viime aikoina postannut useita kuvia tosi herkullisen näköisistä voileipäkakuista, eikä mun makuhermo enää kestänyt. Siis minä myös sellaista duunaamaan. Paitsi mä oon tasan kerran tehnyt aikaisemmin ja siitäkin on varmaan 5 vuotta tai enemmän. Muistaakseni se oli ihan hyvää syödä, vaan jotenkin monimutkainen tehdä. 

Tämä jää varmaankin mun ja miehen syötäväksi, sillä taitaa sisältää liikaa kalorioita sportin mielestä. No, eihän sitä tarvi yhdellä istumalla kumota. Tuo koristelu jännitti kovasti. Vähän eri aineet kun makeissa kakuissa. Ihan tyytyväinen oon, nyt kun se vielä olisi hyvänmakuista. Eka täyteessä on kinkkua, ruohosipulituorejuustoa, kermaa ja vähän valkosipulimajoneesia. Toisessa paprikakuutio- kreikkalainen valkosipulituorejuustoinen täyte. Tuliko liikaa valkosipulia?  Iltapalalle tämä sitten odottamaan kaappiin.

Meillä on tosi harmaa päivä. Kuvaaminen pimeässä keittiössä ei oikein onnistunut tai innostanut. Enkä ollut kovin huvittunut edes kauheasti tekemään mitään säätöjä. Eikä ruokien kuvaus oo muutenkaan mun juttu. Lintuja ei näy, eikä kuulu. Taitaa pihabongaus jäädä huomiseen. Yksi harakka ja pari tintti pörräsi aamulla ruokintapaikalla. Höh! Meniköhän se muuten viime vuonna samalla tavalla. Muistelisin.

Laitetaan nyt jälkikäteen tämä kännykkäkuvakin, jonka rosmosin omasta fb:stä.

Maahisen parta

Siinähän se parta roikkuu oksassa. Mahtoi sattua kun siihen irtosi. No, uusi kasvaa varmaan tilalle. Mihin lie maahisella niin kiire ollut!

Kalliossa kasvaa vihreää jäkälää. Siitä maahinen varmaankin keittää itselleen teetä. Välillä minusta tuntui, että en ollut metsässä todellakaan yksin. Maahinen katseli minua jossain lähellä puun takaa ja naureskeli ihmisten touhuille. :)

Salaperäinen majan asukas!

Aulangon päiväkodin pihalla on lasten tekemä maja. Mies huomasi kiikaroidessaan, että siellä on asukas. Hiippailin lähemmäs majaa, katselin taivaalle...fasaaneiden kanssa kantsii välttää katsekontaktia! Ottavat yleensä silloin ritolat. 

Huonot otokset, sillä kuvasin kuitenkin aika kaukaa ja maja on täynnä oksia ja havuja. Olisi kiva tietää, ymmärtääkö lintu sen, että sillä on aika hyvä suojaväritys juuri tuolla majan sisällä? Sävy sävyyn.

Herkkuja linnuille!

Tällä hetkellä lintujen ruokintapaikalla on kaupan siemenpötkylästä vielä jämät. Maitopurkkiin tehty oma versio, irtona siemeniä ja pähkinöitä. Siemenrasvapalloja ja sitten vielä pakastimesta pihlajan- ja ruusunmarjoja. Ruusunmarjoja en saanut porttiin roikkumaan, joten ne oli laitettava maahan ja graniittipenkille. Pyysin mieheltä, että hommaa minulle lintujen ruokintaan ison puutukin, korkeudelta sellaisen 120 cm. Siitä saisi kivan ruokintapaikan.

Koristeltu kepakko

Pitkästä aikaa kuvasin makroputkella. Olipas vaikeaa. Kesää varten täytyy alkaa harjoittelemaan. Uudessa Kamera-lehdessä oli artikkelisarja makrokuvauksesta. Yleistä höpinää enimmäkseen. Esimerkkikuvat eivät minua ainakaan innostaisi, jos ekan kerran asiaan tutustuisin. Joku kunnon ötökkäkuva tai värikäs, uskomaton kasvimakro. 

Jotain stooria sitten tästä kuvasta. Luultavasti pajukkoa harvennettu tuolla maakaasuputken lähistöllä ja  "tappi" oli sitten saanut ympärilleen ihan omaa kasvustoa. Hankalassa paikassa ojassa, mutta menin rypemään sinne ja sotkin uudet toppahousuni. Pesu puhdistaa.