Lukijat

sunnuntai 29. maaliskuuta 2015

Vastarannalla




Nyt kaivellaan jo parin viikon takaisia kuvia.
Lunta ei ole enää Hämeenlinnassa juurikaan.


Seuraavaksi odottelen leskenlehtiä, sinivuokkoja! Nyt vaan sää viileni sen verran, että ei taida ihan huhtikuun alussa tapahtua kevään etenemistä. 

Nuo punaiset poijut vedessä samaan aikaan näyttävät kivalta ja toisaalta niin oudolta, keinotekoiselta!



lauantai 28. maaliskuuta 2015

Huvimajat


Viime kesänä rantareitin huvimaja maalattiin. Olin hieman ihmeissäni työn jäljestä. Vihreää oli valkoisten osien päällä. Maalia oli tosi paksulti toisissa paikkaa. No, joku oli sittemmin siistynyt jälkeä. Miten minulla on sellainen muistikuva, että aluperin se oli kellertävä väriltään. Luultavasti löytyisi vanhalta koneelta kuvia, vaan en nyt jaksa niitä kaivaa. Tämä on kuva on otettu viikko sitten. Nyt ei ole sateeseen menemistä.

Työasioiden kanssa oli melkoinen piinaviikko. 6 aika tuskaista päivää. Olin aika masiksessa, hyvä kun nukuin edes. Lopulta asia kuitenkin ratkesi, niin kun halusin. Tein vastaehdotuksen ja perustelin tiukasti, miksi alkuperäinen ehdotus oli kaikkien osapuolien kannalta todella huono. Annettiin ymmärtää, että asiassa ei ole enää neuvottelunvaraa. Sitä oli jo valmiina esitelty pomopiireissä. Erittäin tärkeää oli ensin saada oma lähiesimies ymmärtämään tilanne. No, loppu hyvin, kaikki hyvin. Ehdin jo ajatella työpaikan vaihtoakin. Sain myös uuden tittelin.  Mä olen nyt vastaava (johtuu koulutustaustasta). Se tietää lisää töitä ja ei ainakaan tällä hetkellä parempaa palkkaa. Miten asiat voivatkin kääntyä viikossa pariin kertaan päälaelleen. Mä en tykkää tällaisesta kuitenkaan, että pitää melkein saada sydärit ja aivoinfarkti moisten juttujen vuoksi. Tämä olisi voitu välttää hyvin helposti. Jälkikäteen ihmetelty isollakin porukalla, että hommat meni näin.

Olihan minulla kuva siitä toisestakin huvimajasta...:)




Pulut


Puluissa ei taida löytyä kahta samanlaista.


Kaikista kaunein, harmaa-valkoinen jäi kuvaamatta. Kujertelevat kokoajan.


perjantai 27. maaliskuuta 2015

Krepatut korvatupsut


Siinä ne, vimpat viime viikonlopun kuvat. Nyt on luvassa huonoa viikonlopun säätä, vesisadetta molempina päivinä. Tarvisi saada jonkinlainen älynväläys, mitä voisi toteuttaa ja saada uusia kuvia. 

Olipa viikko, itkua ja hammastenkiristystä ihan konkreettisesti. No, jos tämä tästä vielä. Kerron kyllä, jos aurinko alkaa paistamaan ns. tähän tupaan.

Hyvää viikonloppua!




torstai 26. maaliskuuta 2015

Vaaleaa ja tummaa


Rantareitilläkin ovat käyneet viikatteet ja metsurit. Eivät ne sentään kaikkea ole saaneet matalaksi. Rannan pajukko on historiaa. Siellä oli viime keväänä aivan uskomattoman upeita pajunkissoja, isoja ja pulleita. Niissä oli paljon perhosia nautiskelemassa mettä. Mennyttä ne kaikki. Ketä nekin nyt haittasivat. Kasvat tietty uudelleen, mutta tämä kevät saa olla sitäkin ihanuutta ilman. 

Sitä mä ihmettelen, ettei yhtä isoa pusikkoa Varikonniemessä ole raivattu. Siellä on elämänlanka vallannut kokonaisen metsän. Se kasvaa puiden ja pensaiden ympärillä kun viidakko ja levittäytyy vinhaa vauhtia. 


keskiviikko 25. maaliskuuta 2015

Vähän juttua variksesta



Variksia oli tosi paljon viikonloppuna rantsussa, varmaan toistakymmentä. Jotenkin ne olivat surullisen näköistä väkeä kävellessään järven rantapenkalla. Aika moni söi jäätä rannasta. Osalla taisi olla pesänrakennus mielessä, sillä osmankäämien "villoja" ja muuta materiaalia kuskattiin nokassa jonnekkin.


Tämä varis antoi kuvata pitkän aikaa. Kolme muuta lähti lentoon ja jäivät pällistelemään kauempaa meidän valokuvaussessiota.


Varikset myös yrittivät irrottaa jäästä jotain näkemäänsä. Liian paksua oli nokalle.


Kyllä variskin varmaan odottaa kevätkelejä. 


Ruoho oli varsin kellertävää vielä rannassa. Myrsky oli tiputtanut hirveästi oksia puista. Yksi tosi iso karahka tipahti suoraan eteeni. Onneksi ei tipahtanut niskaan. Sen jälkeen siirryin pois puiden alta.



Ensi viikonloppuna lupaan tulla eväiden kanssa variksia tervehtimään!

tiistai 24. maaliskuuta 2015

4 x orava vaahterassa


Mikä lie juttu oravilla, mutta ne kurremetsän kurret nyt rakastaa yhtä vaahteraa. En nyt takuuseen mene, että puu on vaahtera, mutta sen alla oli muutama kuivannut lehti josta lajin päättelin. Ne jyrsivät ja nuolevat oksia ja runkoa ihan vimmassa. Peräti 4 oravaa oli kerralla sen kimpussa.


Niin hyvää, kieli pitkällä! Ei voi olla huomaamatta sukupuolta. Laumaeläimet hämää petoa olemalla tiiviisti yhdessä ja liikkeessä. Minä menin ihan sekaisin näiden oravien kanssa. En tiennyt enää, mitä oravaa seurata. Ne menivät puussa todella nopsaa oksalta toiselle. 


Tien toisella puolella pelasi kaksi poikaa kovaäänisesti futista. Toinen huikkasi kaverilleen, että ollaan hiljempaa kun tuolla kuvataan oravia! Mä sanoin, että pelatkaa vaan ihan rauhassa. Nämä eivät välitä nyt muusta kun tästä puusta. 


Olen pari kertaa nähnyt peräkkäisinä viikonloppuina oravat puun kimpussa. Jos löytyisi netistä selitys. Lipittääkö ne jotain mahlaa tms.?

maanantai 23. maaliskuuta 2015

Namia nokkaan!


Mitä lie naakka löytänyt, mutta näytti siltä, että söi se sen. Naakat ovat kaikkiruokaisia. Kauniita värejä valossa näkyy naakan kylkihöyhenissä ja siivissä. Lintuja, lintuja...nyt niitä taas näkee! Näitä tavallisia lajeja, mutta kyllä ne minulle kelpaavat.


sunnuntai 22. maaliskuuta 2015

Rantautuminen


Mun omia pohkeita melkein kiristi kun katsoin tyttösorsan rantautumista jäiselle rannalle. Vanajavesi on oikeastaan vielä puoleksi jään peittämä. En tiedä millainen pito noissa sorsan räpylöissä on, mutta näki kyllä, että ponnisteluja tarvittiin.


Tässä ei enää ole liukastumisen vaaraa.


Tämä kuva ei ole kovin terävä, mutta laitoin sen siksi kun näkyy upeat värit linnun nokassa. On violettia, oranssia, vihreää ja sinistä. Harmitti kun ei ollut mitään evästä tarjota. Kävin kyllä yhdellä kadulla keskustassa pienen lenkin kun kuvittelin siellä olevan pullakaupan. Väärä katu tai sitten muistin väärin.

Pariskunta


Nyt näemmä näkee linnutkin pariskuntina. Rva ja herra on tarjolla monesta lajista. Telkkäparin naaras ekana, naiset tietty aina ensin!


Koiras oli tosi vaikea kuvata kun auringon valo kilotti niin kovana. Lisäksi kovassa tuulessa laineet nousivat korkeiksi ja löivät rantaan. Tuo tapittava, keltainen silmä näyttää vähän epäaidolta! :)


Yhteiskuva.