Parisuhdetta ja muuta pohdintaa...


28 vuotta samassa parisuhteessa. Siinä ajassa oppii tuntemaan toisen jo kohtuullisen hyvin vai oppiiko?  Olen miettinyt varsinkin viime vuosina, että kuinka ennalta-arvattava sitä sitten onkaan? Ainakin tietyt roolit arjessa ovat aika selviö, ei niistä enää tarvi vääntää kättä tai neuvotella. Juna kulkee melkoisen aikataulussa. Täytyy myöntää, että en tykkää suurista äkillisistä muutoksista. 
Turvallinen, tylsä arki on mun juttu. Onneksi tuo toinenkaan puolisko ei erityisemmin kaipaa draamaa ja yllätyksiä! Ainakin olen sellaisessa uskossa asian suhteen.

  Aikaisemmin minulla ei perheen, palkkatyön ja kotihommien lisäksi ollut oikein aikaa tai energiaa kodin ulkopuolisiin harrastuksiin. Nyt tämä valokuvaus on minulle oikeastaan täydellinen harrastus. Sitä voi tehdä suurinpiirtein silloin kun huvittaa ja hyvin on huvittanut. Kohtuullisen alkupanostuksen jälkeen melko edullinenkin harrastus. Tai miten sen nyt ottaa...:)

 Lisäksi olen löytänyt suuren joukon uusia nettiystäviä valokuvauksen kautta. Kyllä se on päivittäin käytävä katsomassa millaisia kuvia jengi on ottanut ja mitä missäkin päin Suomea ja jopa ulkomaita myöten tapahtuu. Pyyteetöntä iloa on voinut kokea muiden mahtiotoksista! Tosin niiden sudenkorentojen kanssa meinasi palaa päreet aluksi!! Paljon hauskoja sattumuksia, perhetapahtumia, iloja, vaikeuksia, hankaluuksia, menetyksiä ja muutoksia on kuvin ja sanoin kerrottu. Itse olen yrittänyt pitää tarinat lyhyenlaisina ja laittaa enempi kuvia. Johtuen varmaan siitä, että en ole mikään tarinankertoja.

 Työkaverit ovat kehuneet kuvia fb:ssa ja ihmetelleet, että eivät olisi ikinä aavistaneet minusta tällaista pientä luontokuvaajan sielua olevankaan! No, totta!! En minäkään tiennyt! Täydellinen soffaperuna tarpoo nykyisin pipo vinossa milloin missäkin pusikossa, jotain täysin viatonta luontokappaletta jahtaamassa! En mä sitten niin ennalta-arvattava taida sitten ollakkaan! :) Ehkä mä olenkin monimutkainen kuin labyrintti tai tämä puu? Tuskin nyt sentään!

Kommentit

Tiitsa sanoi…
Allekirjoitan täysin ajatuksesi tuosta valokuvauksesta.
Pusikot ja niiden salaisuudet tulevat tutuiksi itselle ja blogikavereille =DD
Parisuhteeseen en ota kantaa. Vaikkakin hyvin teillä tuntuu menevän ;)
Marru sanoi…
Vähän samanlainen tarina täälläkin... perhe, siis lapset ja mies ja työ! Siinähän ne tärkeimmät!!! Vai...
No sitten mulle tuli ne huonommat hetket ja siintä leikkauspöydälle asti, jota seurasi pitkä sairasloma.
Jotain hyvää siitäkin seurasi, ensinnäkin oppi arvostamaan pieniä asioita elämässä JA ENNEN KAIKKEA löysin valokuvauksen oikein kunnolla! Nyt kuljen metsissä ja järvillä kamera seuranaan ja jopa nykyään sisätiloissa olen kamera kädessä, kaikkea mahdollista siis kuvataan :)
Ja tänään... olin hiplaamassa kaupoissa uusia runkoja ja objektiiveja, jospa sitä raaskisi vihdoinkin uusia kaluston ;)
Ciacy sanoi…
Mità jos sulla onkin joku ikàkriisi ja siksi olet nyt lòytànyt uusia puolia itsestàsi ja miehesi ja ystàvàsi myòs, hihihihihihih! No ei vaiskaan. Onnea teidàn pitkàlle yhteiselolle. Minàkin tykkààn tavallisesta leppoisasta arjesta, mutta voi voi kun piti sitten muuttaa tànne draamakuningattarien JA -kuninkaiden maahan, joten arkeen tulee draamakohtauksia làhes pàivittàin....niin hyvàssà kuin pahassakin, mutta onneksi ne ovat yhtà nopeasti ohi, kun alkoivatkin :D Sulla on kyllà tààlà hienoja kuvia joita ei voi kun ihailla....ja tuollainen valokuvaaja kuin sinà katselet muidenkin kuvia ihan eri kantilta, kuin vaikka minà joka vain ràpsin noita kuvia ilman sen kummemmin ajatusta siità se tulisi oikeasti ottaa.
marjukka sanoi…
Valokuvaamisen kautta oppii näkemään paljon sellaisia asioita, joita ei ennen ole edes tiennyt olevan olemassa. Kyllä naapureilla varmaan on hauskaa meitä puskissa könyäviä valokuvaajia katsellessa ;D
Olipa mukava teksti! Loppu osio hiukan pisti hihittämään, olit niin kivasti kuvaillut kuinka hipsit pusikoissa kuvailemassa :)
Mukavaa kun olet löytänyt sen valokuvaamisen, ja oletkin erittäin taitava! Valokuvaamisessa on se niin ihanaa, että kuva voi välittää niin monta ajatusta ja tunnetta. Tuhansia sanoja löytyy kuvista, joita et olisi osannut löytää ellet olisi kuvana jotakin katsellut. Ihana pitkä taival on sinulla ja miehelläsi ollut, ja monen monta vuotta edessä. Ja tosiaan, rauhallinen arki, perhe ja oma koti ovat niitä kalleimpia aarteita. Oikein mukavaa keskiviikkoa kaikille toivottaa täällä aamuvirkku :)
Joop Zand sanoi…
Hello Tillariina

Thanks for you comment on my blog....i appreciat that very Much.

These pictures are also veru nice....keep on with this lovely work.

Wish you a very nice day.

Greetings, Joop
Emileitha/Tarja sanoi…
Kuvasi ovat tosi hienoja..
Kaikki katsovat niitä omalla tulkinnallaan ja elämänsä suurennuslasin lävitse.
Me kaikki olemme erittäin moninaisia ja salaisia jopa itsellemme kunnes elämä herättää eri tavoin näkemään uusia sekä hyviä että niitä pahojakin puolia itsestämme ,tarvitsemme kaikkia osasia itsestämme.
Pidän kuvistasi ja sait minut huomaamaan sudenkorennot ja siitä tulevat vaikeudet saada niistä kuvia.
pirkko sanoi…
Mukavaa pohdintaa :) Ja todella kiva, että olet valokuvauksen itsellesi löytännyt ja vielä jaat tuotoksiasi tänne meillekin!
Pasi Lepola sanoi…
Hahaa, tuo ensimmäinen kuva sopii kyllä loistavasti aiheeseen. Valokuvauksen halpuudesta olen kyllä toista mieltä, kun koko ajan on uusien putkien ja kameroiden hankinta mielessä... :)
Saara sanoi…
Hei ja jei! Kylläpä tosiaan Rautalintu oli oikeassa, että kannatti tutustua blogiisi. Jään myös vastavuoroisesti lukijaksi sinulle! Itse olen paljon viime aikoina pohtinut valokuvaamista ja sen merkitystä, vaikka olen IIIIIHAN alkutaipaleella ja pokkarikameralla mennään. Jopa sillä saa pahinta mielenmaisemankuvauksennälkää ruokittua, ei tule kalliiksi. Vaan onpa minulla myös pikkuisen isomman kameran hankinta mielessä, mutta meneeköhän tekniikan kanssa hermot... Antoisia kuvaushetkiä sinne!
Tillariina sanoi…
Saara: Minulla on ollut järkkäri 9 kk ja kyllä se tämän emännän on vienyt mennessään karvoineen, nahkoineen! :) Ei sen kanssa pelaaminen mitenkään hirveän vaikeaa ole. Oppimista on tietty vielä vaikka kuinka, mutta kyllä sen kanssa pääsi juttuun aika pian!
trina sanoi…
Ryhdyin lukijaksi, vaikkei minua tuossa lukija paneelissa näykkään, kun olen lukijan nimettömänä.

Luulin sinua sellasieksi parikymppiseksi likaksi, näytät niin nuorelta, tuossa pienessä kuvassa :) Aivan hämmästyin, kun kerroit tuolla aikaisemmin iästäsi.

Tylsä arki on parasta ja kuvaaminen. Tulisipa talvi...
Vikki sanoi…
Täällä on niin tutunoloisia pohdintoja ja tuntemuksia monellakin.
Melkein voin sanoa että tämä valokuvausharrastuksen löytäminen on ollut parasta sitten perheen perustamisen!
Olet kuvaajana taitava ja tykkään niin paljon luotokuvistasi!
Tillariina sanoi…
trina, kiva kun tulit lukijaksi...,mutta olisi ollut ihanaa kun sun tuo kiva lintu-favicon näkyisi listassa! Niin ja lisäksi, mun sisäinen Monk pikkuisen toivoo tasalukua 100...99 on jotenkin niin...keskeneräinen! :)
M. Metrossa sanoi…
Tulin hyvälle mielelle tästä postauksesta. On tosi kiva kuulla näin positiivisia tarinoita!
Karttu sanoi…
Minullekin se tasainen ja luotettava parisuhde on hyvin tärkeä. Se on elämän vankka kivijalka, joka kestää ulkopuolelta tulevat myrskyt ja myllerrykset.

Hyvä että löysit valokuvauksen, sillä se todellakin on sinun juttusi! Tässä blogissa saa aina paljon silmänruokaa ja hyvän mielen kauniista kuvista. :)

Kyllä tämä nykyisin edullinen harrastus on. Oma valokuvausopettajani muistaa aina kertoa, että sen 30 vuoden aikana mitä hän on alan töitä tehnyt, ei valokuvaaminen ole koskaan ollut niin edullista kuin nyt. Paitsi että järkkärit ovat koko ajan yhä edullisempia, digitaaliaika mahdollistaa sen että valitset itse ne kuvat mitä otat, eikä niitä tarvitse edes kehittää paperikuviksi ihailua varten ellei erikseen halua. Kannattaa joskus laskea montako ruutua yhden kuvausrupeaman aikana ottaa ja laskeskella sitten paljonko tulisi hintaa jos saman olisi ottanut filmille ja käynyt ne kehittämässä! :D Kun olin keväällä valokuvausliikkeessä työharjoittelussa, 24 kuvan rullan kehittäminen maksoi 17,90 euroa, siitä voi sitten ynnäillä jos tulee vaikka 120 ruutua otetuksi. Mitä yhtään muistan lapsuudesta, markka-aikana se oli siinä sadan markan pintaan.

Haluaisin itsekin liittyä lukijaksi ihan virallisestikin, mutta jostain syystä se läväyttää aina koko nimeni esille, vaikka haluaisin että siinä lukisi vain Karttu. Enkä ole osannut muuttaa asiaa x_x