Mustavalkoisia tipuja!


Koskikara vihdoinkin, vaikka hyvin kaukana. :)




Olispa ollut vanha croppikennoinen mukana, niin putki olisi riittänyt vähän pitemmälle. Ongelmana oli myös vastavaloon kuvaaminen.

Telkkäpariskuntakin uiskenteli saapuessani. Valittettavasti hekään eivät halunneet tulla lähemmäs kuvattavaksi.




Kommentit

Tarja sanoi…
Tuon koskikaran olisin halunnut pääsiäisen tavat. Oli kuulema siinä mökkikunnan koskella asustellut koko talven, mutta nyt ei näkynyt.

Ihanan keväisiä kuvia ja noista telkistä se kevätvimma nyt kiihtyy. Täällä vielä kaukana tuosta hetkestä.
Vikki sanoi…
Onneksi olkoon nyt se toteutui ja noin kauniissa maisemassa vielä!
TelluT sanoi…
Onnea. Koskikaran kuvaaminen ei olekaan aivan helppoa ...
Tillariina sanoi…
Kolmas kerta toden sanoi! :)
Tiitsa sanoi…
Hienoa Tillariina ja onnea. Eikö ollutkin mukava tunne kun tuo karan kohtasit?
Kauniit kuvat.
Harakka sanoi…
Hienot kuvat olet saanut koskikarasta.
Tillariina sanoi…
Tiitsa, kyllä mukavasti hytkähti sydänalassa kun sen nyt näin ja suostui jotensakin kuvattavaksi! :)
Marru sanoi…
No niin, vihdoinkin :D
Itse näin eilen kahteen otteeseen kuuden joutsenen parvin ja ei tietenkään kamera ollut valmiina!
Sirpa sanoi…
Kauniit kuvat sait koskikarasta!!
Harry Kalenius sanoi…
Se on sitten siinä. Onnittelut koskikara kuvista.
Saara sanoi…
Jei, jei, jei! (Kadehdin, mutta hyvällä tavalla.) Kiitos!
Pasi Lepola sanoi…
Onneksi olkoon hienosta saaliista ja hyvistä kuvista! Vaikka kroppia jäit kaipailemaan, niin hyvä että olet jättänyt sen kotiin ja jatkanut tosissaan treeniä.
Askartelin itte sanoi…
Tosi kauniita kuvia. Telkkäpariskunta, niin somasti siellä menee:)