Google+ Followers

tiistai 30. heinäkuuta 2013

Vieroitusoireita


Sää on aika surkea. Vettä on  hieman tullut taivaalta, mutta enimmäkseen on tasaisen harmaata ja pimeää ollut koko päivän. Huomiseksi ei ole luvattu vielä parempaa, viikonlopuksi kylläkin. Valokuvaaminen on mielessä. Ehkä pieni tauko on vain hyväksi. Tuntui jo, että ei pysty itsestä irrottamaan mitään uutta. Toisaalta ei sitä hirveästi tule näitä uusia kuvauskohteita kun nämä mun ympyrät ovat niin pienet. Toisaalta pitää vielä nauttia näistä kesäisistä hetkistä, syksy on jo niin lähellä ja se ei vaan oo mun vuodenaika kumminkaan. Yhdestä varpaasta on kynsi puoleksi pois, tosi kipeä elikkä pitää sitäkin yrittää parannella. Nyt ei paljon kävellä tai siis avojaloin, mutta kengän laittaminen jalkaan nostattaa hieman kosteutta silmiin.

maanantai 29. heinäkuuta 2013

Eilen iltakävelyllä

Vikki kuvasi tässä taannoin mahtavasti niitä semmoisia, isoja ja karvaisia yöperhosia. Minäkin lähdin katsomaan, jos sellaiseen törmäisi. No, eipä näkynyt. Ehkä mä olin liian aikaisin liikkeellä, klo 20.30-21.00 maissa? Taivaalla oli kyllä hienot pumpulit! :)


Siis kumpupilviä taitavat olla tai jotain sinnepäin. 

Ainoa perhosen tapainen oli tämä...


En mä kyllä tällaista etsinyt, mutta ollaan tyytyväisiä kumminkin. 

Eka työpäivä sujui kivasti. S-posti ei räjähtänyt silmille, eikä muutenkaan ollut paha. Käytiin työkamujen kanssa lunssilla pizzalla, vaikka pitäis kyllä alkaa jollekkin laihikselle kun maha on sen näköinen kun olis 6. kuukaudella raskaana. Jos sitten huomenna...

sunnuntai 28. heinäkuuta 2013

Kesäloman vimpat korennot!

Meillä syödään tänään paahtopaistia ja se on ruoka, jonka valmistus kestää. Ensin lihaa pidetään huoneenlämmössä pari tuntia. Sitten paistetaan uunissa 1½ tuntia. Sen jälkeen folion alla annetaan levätä 20 min. Joten kipaisin Ankkalammella tässä heti aamusta tervehtimässä sudenkorentoja.


Tämä vihreäsilmäinen on aikaisemmin vain kiertänyt kehää ja partioinut lammella. Nyt vihdoinkin suostui lepäämään. Paikka sensijaan oli huono ja ruma. Paremmat päivänsä nähnyt keltakurjenmiekka.


Kuvien kuvausjärjestys on juuri päinvastainen kun postauksessa. Olin jo lähdössä kotiin kun tämän korennon löysin.




Pariskuntia oli tänään varsin vähän. Tuulinen sää ei kai houkutellut nyt näihin puuhiin.


Korentoja on vähemmän kun viime kesänä määrällisesti lammella. Nyt niitä saa kytätä ja odotella paljon pitempään. Lisäksi kuvauspaikkoja on vähemmän kun kasveja karsittiin kovalla kädellä.


Kerrankin sain kuvata korennon jonkin kohtuullisen nätin kasvin päälle asettuneena. Tänään he tahtoivat enemmän olla kuolleissa, kuivettuneissa lehdissä, risuissa tai kepeissä!




Olen ollut kuvitelmassa, että sudenkorentoretkelle kantsii kuvaajan varustautua aika maastonvärisissä kuteissa. Ei se tänään ainakaan pitänyt paikkaansa. Sillä t-paita oli kirkuvan tummanpinkki! Melkein neonpunainen.


Ruskoukonkorento lähenteli minua tänään, laskeutumalla olkapäälle. Se oli vähän liian lähellä, joten liikutin olkapäätä, että se lähtisi pois. Päästi samanlaisen äänen kun ne pitävät kaislikossakin, jotain sinnepäin, että "smuck"!!

lauantai 27. heinäkuuta 2013

Neitoperhonen

Jostain syystä mä törmään neitoperhoseen ainoastaan kerran kesässä ja tämän kesän kerta taisi olla tänään. :)


Siellä se kaukana keskellä ohdakkeiden keskellä...piikkejä! Mennäkkö vai eikö mennä? Hellemekko (mini)  päällä ja rantasandaalit. Ei muuta kun sekaan, kaduttaa jos ei kuvaa irtoa! Auts´ ja iik!! No, siinä mä olen valmiina, otan ainakin 70 kuvaa ja avaako tämä tapaus siipensä? No kyllä, mutta vain sekunniksi kerrallaan! Yksi punaisen auton kuski pysähtyi, aukasi ikkunan ja toljotti minua aika kauan aikaa. Päätin, että mä en selittele, miksi mä seison yli metrin korkeassa ohdakepuskassa...kun ei kerran kysytä. :) Kameran akku alkaa uhkaavasti vähetä, yksi palkki enää jäljellä. No, tässä päivän perhossaalis. Neitoperhonen.


Kärpänen  (ohdakkeessa) : "Sä näytät netissä vähän pöljältä pää alaspäin, talikka!"


Neitoperhonen: " Onkos nyt parempi?"

Aika karvainen perhonen. En kuvankäsittelyllä terävöittänyt kuvaa, vaikka silloin nuo karvat olisi kyllä näkyneet paremmin, mutta mä vaan tykkään, ei niin terävöitetyistä kuvista.


P.S. Tänään mä kävin uimassa! Tervaniemessä!! Edellisestä kerrasta voi olla jo 10 vuotta! Vähänkö mä oon ylpeä itsestäni, vaikka vesi oli kaikkea muuta kun puhtaan näköistä.

Uusi perhospaikka!


Eikös oo mahdoton määrä pujoa ja jättipalsamia? Tätä jatkuu aika pitkälti. Paikka on eräänlainen maansiirtotontti. Lähistölle rakennetaan uutta asuntoaluetta ja tänne kippaavat kuorma-autot maata. Tie on hiekkatie ja sinne ei oo ihan kiva mennä kun pölyä nousee. Siksi olen tätä paikkaa vältellyt. Paitsi eilen kivasti kuorma-autot hidastivat mun kohdalla. No, suurin osa maasta on jo viime tai sitä ed. kesänä tuotua ja nyt nämä tekorinteet kasvavat kukkia.  Perhoset eivät tykkää erityisesti kummastakaan kasvista, mutta sitten kun kulkee tietä pitemmälle, niin jopa alkaa olla perhosia. Kasvusto on vaan niin korkeaa, ettei sinne sekaan varsinaisesti uskalla mennä, mutta kyllä niitä perhosia näkee siitä tienvarreltakin.


 Pihlajissa on jo näin punaiset marjat. Laitan tähän postauksen eilisen keräilyerät ns.


Mitä lie tautia on puiden lehdissä, ruskeita läikkiä. Tällainen hassu ötökkä taisi olla haavan lehdellä. Se näkyi jo kauas, koska tuntosarvissa oli tuollaiset valkoiset päät! Ihan kuin valot, ne loistivat iltahämärissä.


Nämä perhoset unohtuivat eilisestä perhospostauksesta. Laitetaan ne nyt tähän. Siitä harvinaisia, että nämä taitavat olla siiviltään ihan ehjiä. Alkavat monet olla tässä vaiheessa aika rähjääntyneen näköisiä. Sateet ja tuulet ovat riepotelleet.


perjantai 26. heinäkuuta 2013

Loma loppuu...

Lepänkäärökärsäkäs
 
Viikonlopuksi luvattu hulpeat hellesäät. Mahtavaa!! Sitten alkaakin jo työt maanantaina ja kesäloma on ohi.  Olen tällä viikolla kuvannut kaupunkinäkymiä, sudenkorentoja, lintuja ja ötökkämakroja. Mitä mä huomenna kuvaisin? Kukkia ei oo omalla pihalla juurikaan tai ne on jo kuvattu. Maisemakuviin pitäisi lähteä jonnekkin...No, huomenna sen sitten näkee. Vähän haikea olo. Kesä jatkuu ja ehtiihän tässä vielä kuvata jonkin aikaa valoisalla työpäivän jälkeenkin. Toisaalta äkkiä se syksy tulee ja pimeä. Sitten se on kovasti taas viikonlopun odotusta ja kuvausreissuille hinkua.


Jokunen perhonen

Karttaperhonen

Meillä taitaa tällä hetkellä olla karttaperhonen yleisin laji. Niitä on todella paljon. Se ei ole ihan arkajalka, vaan antaa ottaa aika kivasti kuvia.

Nokkosperhonen

Nokkosperhonen on ehkä sitten seuraavaksi yleisin meillä päin.  Se on kyllä kaunis, mutta ei välttämättä avaa siipiään ja siipien ulkopuoli sillä on melkein musta.


Tämä nokkosperhonen taustoineen on mielestäni kun jostain vanhasta perhoskirjasta. Tuo tausta on sellainen hassunvärinen.

Ohdakeperhonen

Tänään oli liikkeellä aika paljon näitä isoja perhosia tai ne suosivat enempi tienvierusta, missä minäkin viihdyin. :)

 Huonolaatuinen, mutta jos joku ei oo tätä tavannut, niin näkyy väritys sisäviissäkin.

Karttaperhonen

Herukkaperhonen



Piippopaksupää (?)

Tämän kuvan kävin nyt illalla kuvaamassa ja nyt se sitten löytyi ehkä syy, miksi makrot ovat menneet tosi vaikeiksi viime aikoina. Onnistumisprosentti ollut luvattoman huono. Mä idioottiko olen jossain vaiheessa ottanut kuvanvakaimen pois päältä! Siis olen syyttänyt huonoa kuntoa, janoa, suolan puutetta, astmalääkettä jne. En älykääpiö, taliaivo tajunnut putken sivua katsoa sitten!! Mä pitelen kameraa silleen, että juuri tuon napikan kohdalla on tukikäden peukalo ja on se voinut liikahtaa napikka ihan vahingossa. En mä koskaan ota sitä pois päältä, että vahinko tämä on ollut.

Rusokukkajäärä ja pitkäkoipi

Rusokukkajäärä, naaras
Ei mikään ihan pieni ötökkä, muistaisinko oikein, jos sanon sen olleen jotain 2 cm. Huomasin kun risteili lentäen  polkua ristiin rastiin. Komensin sitä laskeutumaan kun on niin nätin punainen. Juu, mä juttelen ötököille! Onneksi harva on sen kuullut!!  Sepä oli varsin tottelevainen ja laskeutui saniaisen lehdelle. Lisäksi mä oon ihan varma, että nämä isot hyönteiset ei oo mitään ihan "pölkkyjä" tämäkin siis katseli myös minua. :)


Näitä isoja mötkäleitä on tosi kiva kuvata. 


Punaisen ja oranssin kyllä selkeästi luonnossa  huomaa. Tämä hämis itsessään oli niin hyvin piiloutunut, että en olisi sitä pimessä kuusimetsässä muutoin kyllä havainnut, mutta sillä oli muutama värikäs seuralainen mukana. Mun teki mieli nypätä nuo punkit pois kiusaamasta, mutta tuskin hämis olis antanut...


Aika pitkäjalkainen otus. Piti ottaa monta kuvaa, että sai kaikki koivet mahtumaan! :)


P.S. Laitoin ekaksi väärin hurmekukkajääräksi tuon ekan ötökän. En tiedä, onko jollain ötökkäkirjaa?? Laitoin hyönteisfoorumille kyselyn. Eiköhän kohta selviä. Vastausta ei oo vielä tullut, mutta se taitaakin olla rusokukkajäärä, naaras...sillä kun on kokonaan punaiset selkäkilvet ja niillä pojilla on se niskakilpi musta. En tunnistanut kun mä oon vissiin aina törmännyt vaan niihin poikiin sitten...:) Tämä vaan oli niin järkyn iso, että en siksikään ajatellut.

torstai 25. heinäkuuta 2013

Korentoja

Punasyyskorento
Tästä se tänään alkoi. Olin makrolla kuvaamassa ötököitä ja huomasin ilmassa muutaman sudenkorennon. Päätinkin välittömästi painella lammelle katsomaan, josko sielläkin olisi. Tämä laskeutui kuitenkin niitylle, joten oli tietty kuva otettava. Tosi pieni korento. Vaihdoin kotona telen ja sitten matkaan.

Tummasyyskorento
 
Pariskuntia näin ensin.

Elokorento
 
Pitkästä aikaa lämmintä ja meinasin hyytyä ensi metreillä. Tarkennusta sai todella hakea.

Punasyyskorento

Tämä on kun mehupillissä kiinni.

Sirotytönkorento

Yhdessä.

Ruskoukonkorento,naaras

Sitten ilmestyi isoja korentoja.



Ne olivatkin jo munimassa veteen siellä ja täällä.

Sirokeijukorento
 
Tämä oli käsitarkennuskokeilu. No, onnistuuhan se jotenkin noinkin.

Siniukonkorento, koiras
 
Lammen reunalla partioi sitten näitä kavereita kun emännät munivat rannalla kaislikossa. Välillä paikalle tuli pari kolme ja sitten ajatettiin porukkaa pois.

Ruskoukonkorento

Tämä oli järkytys ja tavallaan kiva juttu. Siis yksi korento tuli katsomaan mua ihan 25 cm päähän kasvoista. Siinä kohtaa jo otti verenpaine pienen pyräyksen. On se aika kiva katsoa korentoa silmästä silmään. Sitten se kai arveli minut aivan vaarattomaksi ja istui pohkeelle. Paitsi mun telen lähin tarkennusetäisyys taitaa olla 1.2 m, eikä valitettavasti minulla ole ihan sellaisia säihkysääriä. Tuo kutitti ihan hirveästi kun värisytteli siipiä mua vasten ja sitten mä sain kai parit pusutkin tai sitten mun hikisiä koipia vaan "nuoltiin". :)

Katselin lopuksi lammen toiselle puolelle ja  ajattelin, että nyt on joltain koira kadonnut, sillä lammen ympäristö on suosittua ulkoiluttamisaluetta.


Eipä se ollut koira, vaan rusakko.

Pulu pesulla!


Hämeenlinnan kirkkopuiston keskellä on isohko vesijuttu, jossa paikalliset juopot joskus intoutuu uimaan, mutta ehkä useammin siinä polskivat linnut tai käyvät sammuttamassa janonsa. Tämä pulu kävi jo pari kertaa pärskäyttämässä, mutta nähtävästi sitten tarvi vielä muutaman kastautumisen. Olin kuvaamassa niitä rakennuksia keskustassa, joten asetukset olivat kamerassa mitä sattui, mutta julkaisen kuvat kumminkin.


Kyllä siinä katupöly ja kirput saivat kyytiä! Nyt on tullut monta lintupostausta peräkkäin, toivottavasti tänään jotain muutakin.