Pieni koski, Lanankoski


Ajattelin käydä katsastamassa, näkyisikö koskikaraa. Eipä näkynyt, eikä mitään muutakaan lintua tai metsän eläintä. Koski oli niin jäässä, ettei edes veden kohina kuulunut.



Vettä, jäätä ja lunta.


Lanankoskea ympäröivä metsä oli saanut tuta syys-ja talvimyrskyt. Paljon oli kaatuneita puita. Monesta paikkaa ei pystynyt menemään rantaan ollenkaan.


Jännä miten tunnelma samassakin paikassa voi vaihdella. Viime talvena kävin ekan kerran miehen kanssa tuolla ja toisen kerran yksin. Minusta paikka oli jotekin taianomainen molemmilla kerroilla. Nyt tuntui ihan pelottavalta liikkua tuolla. Oli niin hämärää ja liian hiljaista.

Kommentit

Marsku sanoi…
Mulle tuli kylymät värreet nuista kuvista. Siis sellanen olo, että tuli kylmä! :D
Onneks mennään kessään päin kooooko ajan! :)
Kauniita kuvia silti. :)
Häivähdys sanoi…
Minäkin kävin koskea katselemassa viime viikonloppuna. Täytyy sanoa, että tuo sinun koskesi (= kuvasi) valoineen ja sinisine hankineen on paljon kauniimpi kuin Vantaankoski.
Pasi Lepola sanoi…
Paljon sinistä - vähän kultaa, siitä on hienot Lanankoskikuvat tehty. ;)
Tiitsa sanoi…
Sinäkin koskella :) Sait todella kauniit kuvat vaikka se koskikara ei näyttäytynytkään (olipas kamala sana ) :)
Minä kävin myös, mutta oli ihan liian kova valo ja vasta satanut lumi, en osannut kuvata oikein :(
Seijastiina sanoi…
Koskelle veri vetää, kaunis koski ja paikka :)