Muistoja vuosien takaa
Tämä taisi olla se viimeinen idyllinen lapsuuden kesä, jolloin kaikki oli hyvin. Oli tavattoman lämmintä ja vilvoittelimme tuossa isossa metallisessa ammeessa parhaan kaverini Antin (oikealla) pihalla.Itse olen tuo peikkopää keskellä. Isäni joutui vakavaan työtapaturmaan ja sen seurauksena koko perheen elämä muuttui rajusti. Hän menetti onnettomuudessa mm. muistinsa ja ei tuntenut meitä lapsia. Sisareni oli neljä vuotta ja minä seitsemän.
Syksyllä v.1971 alkoi sitten koulu. Kävin ekan luokan vielä kansakoulua, mutta pohjoisessa siirryttiin peruskouluun syksyllä v.1972. Minä olen neljäs oikealta alarivissä. Muistan, että mietin sitä, että missä pidän käsiäni? No, syliin ne ovat näemmä päätyneet. Opettajamme Eila oli aivan huippuihana, mutta myös tarvittaessa tiukka. Ekalla luokalla oli sellainen "sääntö", että sai sinisen hienon virsikirjan kullanvärisellä ristillä, heti kun osasi lukea. Minä sain toisena ja olin siitä tosi ylpeä. Oli kiva kun vihdoin sain tyttökavereita. Olin sitä ennen leikkinyt vain poikien kanssa, sillä naapuristossa ei asunut tyttöjä. Lisäksi sain kasvattaa ensimmäisen kerran pidemmät hiukset. Minulla on todella luonnonkiharat hiukset ja ne aina leikattiin tosi lyhyeksi poikatukaksi kesällä. Lempinimeni oli Ville, äitini piti näet kovasti Ville Vallaton sarjakuvasta ja varmaan taustalla oli myös se toive, että olisin ollut poika. Koulussa piti totuttautua oikeaan nimeen.
Tässä kuvassa taidan olla sitten jotain 10 vuotta. Erikoista on, että minulla on äitini vaatteet päällä. Halusin olla iso! Paita on nipistetty sopivaksi hiuspinnillä ja hame tietty pysyi päällä vyön avulla. Olin kuulemma niin nätti, että kuva otettiin, vaikka ei ollut mikään juhlapäiväkään. Siihen aikaan ei filmiä ainakaan meillä tuhlattu juuri arkikuviin tai ainakin harvoin.
Tässä kuvassa olen pikkuserkkuni kanssa. Meillä on sama etunimi, joten tietty me oltiin aika hyviä kamuja ja taidetaan olla samanikäisiäkin. Huomatkaa pikkuserkun hienot printtihousut! :) Muistan saaneeni nuo punaiset helmet synttärilahjaksi kuukausi sitten, luullakseni olen 11 vuotta. Sisareni oli saanut joululahjaksi uutuuden, sähköllä toimivan ilmaa puhaltavan fööniharjan ja sillä "suoristin" vähintään etuhiukset.
Tässä olen kaverini Mervin kanssa. En muista, että me oltaisi koskaan riidelty. Mervi oli tosi mukava. Kaveruutta kesti varmaankin jotain 5 vuotta. Minun päällä oleva nyöripaita oli todella POP tai IN, miten sen nyt ottaa! :)
Hmm...tämä kuva jäi välistä, taidan olla sen 9 vuotta. Tiskaaminen oli inhokkitouhua ja sen taitaa nähdä ilmeestä. Piti istua tuolla keittiöjakkaralla, että ylsi laittamaan astiat kuivauskaappiin ja muutenkin tiskaamaan paremmin. Meillä tiskaamista käytettiin myös rankaisukeinona, jos oli tehnyt jotain "tuhmaa". Eikä sen tuhman tarvinnut olla kovin kummoistakaan.
Pitkä harppaus...Tässä taidan olla 18-vuotias.
Kirjoitusten jälkeen menin suoraan töihin hoitoharjoittelijaksi sairaalaan. Oli aika kiva kun työkaverit pyysivät päiväkahvilla hakemaan j- kaapista maitoa ja siellä oli myös ylppäriruusu odottamassa! Siinä oli kyllä tippa linssissä. Olen tässä kuvassa neljäs oikealta.
Tässä sitä ollaan jo yliopistossa opiskelemassa ja kaverin kanssa valmistaudutaan pikkujouluihin tekemällä "taidokkaita" olkitöitä.
Tässä kuvassa olen lähdössä ensimmäiselle oikealle ulkomaanreissulleni (Ruotsia ei lasketa) elikkä interrailille. Taidan olla jotain 23-vuotias. Jännitti kovasti. Budjetti oli tosi minimaallinen, mutta kaikki sujui hienosti ja voisinpa lähteä sellaiselle reissulle uudestaankin.
Sain tämän vanhojen kuvien idean Matkattaren blogista. Tässä iässä tykkää jo muistella vanhoja. Valitettavasti minulla on vain tosi vähän lapsuuden kuvia, joten piti jatkaa sitten näillä nuoruuden kuvilla tarinaa. Suurin osa on vielä lapsuudenkodissa. Eikä meillä edes ole kovin paljon kuvia olemassa.
Kommentit
Hyvin on nuo 70 luvun kuvien väritkin säilyneet, meillä ne ovat jo menneitään. Onneksi aikanaan scannasin kuvat koneelle ja poltin cd:lle on edes jonkinmoisina muistoina.
Tämä haaste oli kivaa tehdä minustakin:)
Vanhat kuvat tuovat jotenkin kaihoisan tunnelman, varsinkin tekstisi kera.
Mukavaa viikonloppua sinulle!!
Jännää että olet luonnostasi vaaleahiuksinen, en olisi uskonut!