Muistoja vuosien takaa


Tämä taisi olla se viimeinen idyllinen lapsuuden kesä, jolloin kaikki oli hyvin. Oli tavattoman lämmintä ja vilvoittelimme tuossa isossa metallisessa ammeessa parhaan kaverini Antin (oikealla) pihalla.Itse olen tuo peikkopää keskellä. Isäni joutui vakavaan työtapaturmaan ja sen seurauksena koko perheen elämä muuttui rajusti. Hän menetti onnettomuudessa mm. muistinsa ja ei tuntenut meitä lapsia. Sisareni oli neljä vuotta ja minä seitsemän.


Syksyllä v.1971  alkoi sitten koulu. Kävin ekan luokan vielä kansakoulua, mutta pohjoisessa siirryttiin peruskouluun syksyllä v.1972. Minä olen neljäs oikealta alarivissä. Muistan, että mietin sitä, että missä pidän käsiäni? No, syliin ne ovat näemmä päätyneet. Opettajamme Eila oli aivan huippuihana, mutta myös tarvittaessa tiukka. Ekalla luokalla oli sellainen "sääntö", että sai sinisen hienon virsikirjan kullanvärisellä ristillä, heti kun osasi lukea. Minä sain toisena ja olin siitä tosi ylpeä. Oli kiva kun vihdoin sain tyttökavereita. Olin sitä ennen leikkinyt vain poikien kanssa, sillä naapuristossa ei asunut tyttöjä. Lisäksi sain kasvattaa ensimmäisen kerran pidemmät hiukset. Minulla on todella luonnonkiharat hiukset ja ne aina leikattiin tosi lyhyeksi poikatukaksi kesällä. Lempinimeni oli Ville, äitini piti näet kovasti Ville Vallaton sarjakuvasta ja varmaan taustalla oli myös se toive, että olisin ollut poika. Koulussa piti totuttautua oikeaan nimeen.


Tässä kuvassa taidan olla sitten jotain 10 vuotta. Erikoista on, että minulla on äitini vaatteet päällä. Halusin olla iso! Paita on nipistetty sopivaksi hiuspinnillä ja hame tietty pysyi päällä vyön avulla. Olin kuulemma niin nätti, että kuva otettiin, vaikka ei ollut mikään juhlapäiväkään. Siihen aikaan ei filmiä ainakaan meillä tuhlattu juuri arkikuviin tai ainakin harvoin.


Tässä kuvassa olen pikkuserkkuni kanssa. Meillä on sama etunimi, joten tietty me oltiin aika hyviä kamuja ja taidetaan olla samanikäisiäkin. Huomatkaa pikkuserkun hienot printtihousut! :) Muistan saaneeni nuo punaiset helmet synttärilahjaksi kuukausi sitten, luullakseni olen 11 vuotta. Sisareni oli saanut joululahjaksi uutuuden, sähköllä toimivan ilmaa puhaltavan fööniharjan ja sillä "suoristin" vähintään etuhiukset.


Tässä olen kaverini Mervin kanssa. En muista, että me oltaisi koskaan riidelty. Mervi oli tosi mukava. Kaveruutta kesti varmaankin jotain 5 vuotta. Minun päällä oleva nyöripaita oli todella POP tai IN, miten sen nyt ottaa! :)


Hmm...tämä kuva jäi välistä, taidan olla sen 9 vuotta. Tiskaaminen oli inhokkitouhua ja sen taitaa nähdä ilmeestä. Piti istua tuolla keittiöjakkaralla, että ylsi laittamaan astiat kuivauskaappiin ja muutenkin tiskaamaan paremmin. Meillä tiskaamista käytettiin myös rankaisukeinona, jos oli tehnyt jotain "tuhmaa". Eikä sen tuhman tarvinnut olla kovin kummoistakaan.


Pitkä  harppaus...Tässä taidan olla 18-vuotias.


Kirjoitusten jälkeen menin suoraan töihin hoitoharjoittelijaksi sairaalaan. Oli aika kiva kun työkaverit pyysivät päiväkahvilla hakemaan j- kaapista maitoa ja siellä oli myös ylppäriruusu odottamassa! Siinä oli kyllä tippa linssissä. Olen tässä kuvassa neljäs oikealta.


Tässä sitä ollaan jo yliopistossa opiskelemassa ja kaverin kanssa valmistaudutaan pikkujouluihin tekemällä "taidokkaita" olkitöitä. 


Tässä kuvassa olen lähdössä ensimmäiselle oikealle ulkomaanreissulleni (Ruotsia ei lasketa) elikkä interrailille. Taidan olla jotain 23-vuotias. Jännitti kovasti. Budjetti oli tosi minimaallinen, mutta kaikki sujui hienosti ja voisinpa lähteä sellaiselle reissulle uudestaankin.

Sain tämän vanhojen kuvien idean Matkattaren blogista. Tässä iässä tykkää jo muistella vanhoja. Valitettavasti minulla on vain tosi vähän lapsuuden kuvia, joten piti jatkaa sitten näillä nuoruuden kuvilla tarinaa. Suurin osa on vielä lapsuudenkodissa. Eikä meillä edes ole kovin paljon kuvia olemassa.

Kommentit

Tuula Laakso sanoi…
Hieno katsaus lapsuuteesi ja nuoruuteesi. Ennen ei juurikaan kuvia otettu ja eipä niitä kameroitakaan kaikilla ollut.Kuvistasi huokuu jotenkin sellainen rauhallisuus ja levollisuus.
Hyvin on nuo 70 luvun kuvien väritkin säilyneet, meillä ne ovat jo menneitään. Onneksi aikanaan scannasin kuvat koneelle ja poltin cd:lle on edes jonkinmoisina muistoina.
Susanna sanoi…
Hyvin sinä muistat nuo asiat. Vaan ehkä ne omat tärkeät jutu jäävät ytimeen. Itse en muista oman ekan open nimeä, mutta muistan taas joitakin muita asioita, joilla on varmasti ollut minulle jotain isompaa merkitystä. Kiitos jakamisesta!
Marru sanoi…
Todella ihania nämä vanhat kuvat ja tarinat :)
Sirpa sanoi…
Kivat kuvat lapsuuden ja nuoruuden vaiheistasi. Etenkin tuo ensimmäinen on aivan ihana.
Minttuli sanoi…
Hieno muistelu kivoine kuvineen. Si Huvittaa tuo tiskausjuttu, olikohan meilläkin jotain samankaltaista, ei kukaan pitänyt tiskaamisesta.

Tämä haaste oli kivaa tehdä minustakin:)

Intianminttu sanoi…
Tuo paljukuva on ihastuttava!
Pasi Lepola sanoi…
Mielenkiintoinen muistelusessio tunnelmallisine kuvineen. Teillä on selvästikin valokuvausgeeni, tyttäresikinhän taisi kuvata?
Irma sanoi…
Kivat kuvat lapsuuden ja nuoruuden muistelosta Tuo eka kuva on kyllä mahtava ;)
Kirsti sanoi…
Mukavia muistelukuvia :)
Kirlah sanoi…
Oi kun kiva postaus. Tutun tuntuista omastakin lapsuudesta tuo metallipaljussa olo ja kansakoulumeininki.
Anne sanoi…
Kiitos, kun jaoit nämä kuvat kanssamme!
Virpi sanoi…
Olipa mukava, kun jaoit itseäsi vähän enemmän tänne! Tuollainen "paatipunkka" oli mummani saunassa ja se nostettiin kesällä pihalle meitä lapsia varten. Siihen mahtui myös monta serkusta kerralla.
Jaana sanoi…
Onko isäsi tai äitisi Rovaniemeltä kotoisin? Mietin vain kun oma isäni on Rovaniemen maalaiskunnasta :)
Vanhat kuvat tuovat jotenkin kaihoisan tunnelman, varsinkin tekstisi kera.
Mukavaa viikonloppua sinulle!!
Tillariina K. sanoi…
Jaana, eivät ole rovaniemeläisiä. Äiti on Kemijärveltä ja isä on vähän kun ei mistään, sen vuoksi kun vanhemmat karjalan evakkoja. Syntynyt jossain pohjanmaalla matkan varrella.
Matkatar sanoi…
Ihana katsaus lapsuuteesi! Tosi ikävä juttu mitä isällesi tapahtui...oppiko hän sittemmin tuntemaan teidät uudelleen?
Jännää että olet luonnostasi vaaleahiuksinen, en olisi uskonut!
Tillariina K. sanoi…
Juu,blondi ollaan luonnostaan! Olen aika varma, että isän muisti on hatara ennen onnettomuutta olevalta ajalta. Asia on tabu, eikä siitä keskustella. Esittää muistavansa asioita ja myötäilee puhujaa,jos tarve vaatii.