Hattelmalanjärven lintutornilla


Olen ihastellut Susannan blogissa lintutornista otettuja kuvia. Siispä tänään lähdin hänen jalanjäljissä paikalle. Parin tunnin päivystys ei tuonut kummoistakaan tulosta. Suurimpana syynä se, että minulla on aivan liian lyhyt putki touhuun elikkä 300mm. Vähintään pitäisi olla 500, mieluiten 600mm:n halko. Alku oli kyllä lupaava..., te ette usko mitä minulle tapahtui tällä reissulla!

Talsin polkua, joka eteni varsin hämärän metsän läpi. Kun saavuin eräänlaiselle sillalle, joka ylitti pienen puron, huomasin edessäni jotain harmaata isoa tulevan vastaan. Ajattelin, että pari lintubongaria sieltä on tulossa. Ei todellakaan, vaan kaksi kurkea. Kun näkevät minut, tekevät u-käännöksen. Minulla oli kyllä kamera kaulassa, mutta objektiivin suojus paikoillaan ja ei virtakaan päällä. Siinä astelin vähän matkaa kun yllä kuvattu poikanen kiljuu täyttä kurkkua ja yrittää kipittää vanhempiensa perään. Olin tästä poikasesta jotain 5 metrin päässä.  Olin ihan ihmeissäni, mitä ne metsässä tekivät? Lintutorni näkyikin jo ja sinne siis. Kurkia ei näy missään. 

Menee puolisen tuntia kun kuulen tutun äänen, se on se kurjen poikanen, rääkyy rannassa ja kävelee edes takaisin. Aikuisia ei näy missään. Karmea fiilis, lapsosella hätä ja kukaan ei vastaa...kunnes aivan toisella puolella rantaa sitten löytyy aikuiset. Ne eivät joko noteeraa pienen huutoa tai sitten eivät kuule.


Tämän lähempää en saanut kuvaa.


Pätkä lähtee takaisin kohti metsää. Kunnes tulee taas rantaan...ja kutsuu vanhempiaan. Jotka ovatkin nyt ikään kun niemen kärjessä ja lopulta kuulevat poikasen huudon. Pistävät parit kunnon töräykset, joka kai tarkoitti, "Ei mitään hätiä, mami ja iskä ovat syömässä! Tullaan kun keritään!" No, poikanen taapertaa ihan rantapöheikköön ja nähtävästi nukahtaa, sillä mitään ääntä ei kuulu. 


Olin niin toiveissa, että jossain vaiheessa tulisivat poikasen luo ja saisin kunnon kuvat kurjista, mutta se oli vain toiveajattelua. 


Vedessä ui nokikana, mutta aivan liian kaukana. Todistusaineistoa kuitenkin ja eka kuva tästä lintulajista. Silleen bongaus.


Naurulokkiperhe. 

Pitää tuonne mennä uudemmankin kerran.

Kommentit

Oi, olipa sulla elämyksiä, mahtavaa!
Marru sanoi…
Vaikka ne pitkät putket puuttuikin, niin hieno reissu siintä huolimatta, ainakin ihan uusi kokemus :))
Minttuli sanoi…
Niin söpö pikkuinen yksin taapertaa:) Hienoja kuvia onnistuit saamaan. Kurki on upea lintu!
Kirsti sanoi…
Tosi hienot kuvat. Ihana tuo pikkuinen ♥
Susanna sanoi…
Upea tilanne ja upeat kuvat! Wau!!! Minulle ei koskaan tapahdu moista. Olet jokin ihme luontomagneetti ;-)
Intianminttu sanoi…
Oho, olipa sinulla onni matkassa! Harva on saanut nähdä kurjenpoikasen noin läheltä. Suloinen tapaus. Minäkin kävin paikallisella lintutornilla toukokuussa, totesin saman kuin sinäkin, 300-millinen ei riitä mihinkään. Tuolla paikalla lintutorni on todella kaukana "kuivalla maalla", joten lintuihin on reilusti matkaa. 500-millinenkään ei todennäköisesti olisi riittänyt!
Häivähdys sanoi…
Toisilla kurjet kävelevät vastaan (vähänkö vihreä kateudesta) :D Ihana kokemus ja suloinen pieni untuvapallero. Onneksi sait kuviakin muistoksi harvinaisesta kohtaamisesta :)
Vikki sanoi…
Uskon että oli mieleenjäävä kokemus!
Kurjethan taitavat olla aika varovaisia!