Kuvausdepiskö?


Poden kuvausväsymystä tms. En ole saanut itseäni "pakotettua" kameran kanssa ulos pariin päivään! Se on kerrassaan outoa. Miksi en tee sitä asiaa mistä eniten nautin ja rakastan? Siksi kun kaikki polut ja lähimetsät on koluttu kymmeniin kertoihin. Siellä ei ole mitään muuta kun sääskiä ja koirankakkaa, jota saa väistellä kun jossain ipanoiden kännykkäpelissä räjähtäviä pommeja. Lomapäivät vähevät mittarissa ja minä vaan olla oleskelen ja hikoilen.  Huomenna, vaikka tälläkään kertaa ei yhtään kuvaa tulisi, lähden ulos ja kamera kaulassa. 



Kommentit

Saara sanoi…
Pariin päivään! Eihän se ole paljon, eihän. Kyllä rakkaimmastakin harrastuksesta täytyy pitää luovia taukoja joskus. Ja tämä heinäkuinen luonto, onhan se aika stabiili, ei välttämättä ole joka päivä uutta kuvattavaa? Kyllä tuo vielä ohi menee, Tillis! Mulla voi olla joskus viikkoja, ehkä kuukausiakin, että vaan maleksii, joten kyllä säkin tuosta vielä nouset! Sitten huomaa, kun alkaa kunnolla kiukuttaa - luova tauko on ohi!
Tillariina K. sanoi…
Työt alkavat maanantaina ja se tarkoittaa, että kuvaamaan pääsee vain viikonloppuisin, jos on säätä. Se on ahdistavaa. Nyt vielä olisi ollut viikko täysi vapaus, vaan...:(
Cheri sanoi…
Olet jo kuvannut kaiken :)
Tuttu tunne, joskus se ei vain luista, mutta tälläinen kuuluu luovaan työhön. Silloin kannattaa hetki tehdä jotain ihan muuta.
Pasi Lepola sanoi…
Haha, taitavat olla nämä kuumat helteet jotka lyövät käsijarrun päälle kun "pitäisi" lähteä kuvailemaan. Olen huomannut samoja oireita myös itsekin, mutta ei luovuteta. :)