Aulangonjärven luontopolulla, osa kaksi!


Sähkölinjan sivussa kasvaa jännästi hienoja haapoja tai ainakin ne minusta näyttivät niiltä. Ihan kun joku olisi ne tuohon riviin istuttanut, mutta tuskin sentään.


Kun kerran uusia pitkospuita lähdettiin katsomaan, niin pitäähän niistä nyt pari kuvaa laittaa.  Hienot ovat! Leveät ja tasaiset. Äkkiä ne tuosta tietty harmaantuu ja vääntyvät ehkä vähemmän suoraan olomuotoon vuodenaikojen vaihtelussa.  Tosin en mä nyt muista, että kevätkesällä ne entisetkään huonossa kunnossa olisivat olleet.


Tämä oli tosi kiva oivallus, että oli rakennettu kivien varaan tuollainen penkki. Tuossa olisi kiva katsella järvelle, levähtää ja nauttia vaikka eväitä, jos ei nuotiotulet ole tarpeen.  Tykkään kovasti tästä Aulangonjärven luontopolusta, koska se on niin vaihteleva. Välillä on synkkää metsää, järven rantaa, kalliota, kosteikkoa jne. Ainoa mikä harmittaa, että unohdin etsiä paikallisen lintuyhdistyksen ruokintapaikan. Siellä olisi ollut närhiä, punatulkkuja ja pikkukäpylintuja, jos on Tiiran lintuhavaintoihin uskominen. Toinen kerta se sitten. Närhien "rääkymistä" kuulin kyllä metsässä, mutta itse lintuja en nähnyt.


Tähän "pöytäkivelle" mahtuisi vaikka makaamaan! En tosin laittanut, olisi voinut olla aika kylmä makuualusta.

Kommentit

Häivähdys sanoi…
Kiitos mukavasta retkestä, oli kiva päästä mukaan kauniiden kuvien kautta :)
seita sanoi…
Siellä sentään tehdään uusia pitkospuita. Pohjois-Suomessa pitkoksia puretaan ja tilalle tulevat sorastetut polut ja portaat. Perusteluna että ovat kestävämpiä. Vaan kyllä pitkos on kauniimpi.
Sussi sanoi…
Kiva kuvaretki!