Hakoisten linnavuori


Hakoisten linnavuori sijaitsee Janakkalassa. Alueelle mennään Hakoisten kartanon yksityistietä.
Rinne on osittain kivetty kulkua helpottamaan. Nyt siellä oli varsin liukasta kun tammet ja muut lehtipuut olivat tiputtaneet lehtensä.




                  

Itse en ole kovin innostunut näistä korkeista pakoista. Mies taitaa tykätä enemmäkin ja pitäähän molempien saada toteuttaa reissutoiveitaan. 


Olisi pitänyt ottaa tieltä kuva, miten korkea paikka se onkaan, mutta muistettiin vasta myöhemmin.


Linnavuorelta näkee lähellä olevan Kernaalanjärven.


Tämä kuva olisi pitänyt olla ensimmäisenä, tässä siis kiivetään vasta linnavuorelle. Jonkinlainen linna on ollut paikalla joskus 1200-luvulla. En löytänyt raunioita, mutta en hirveästi etsinyt, sillä maassa oli aika paljon lintujen ulosteita. Alastulo se vasta mielenkiintoista ja jännittävää oli, mutta turvallisesti lopulta päästiin alas. Eikä meitä edes kartanon isäntä ampunut persuuksille, kuten elokuvassa "Tähdet kertovat, komisario Palmu" eräs majuri Vadenblick. 

Kommentit

Sirpa sanoi…
Hienot maisemat linnavuorelta. Kyllä noista kuvista näkyy, että korkealla olette olleet.

Upeat kuvat, etenkin tuosta ensimmäisestä tykkään!!
Intianminttu sanoi…
Ovatko nuo kahden ekan kuvan puut keloja? Komeita!
Susanna sanoi…
Oletpas sinä ehtinyt! Aika kaukana tästä paikasta tänään nähtiin :-)
Tillariina K. sanoi…
Susanna, tuo oli miehen toive! :) Sitten vasta Aulangolle tai käväistiin me hukkareissu Turengin altaille siinä välissä vielä.
Vikki sanoi…
Komeita kelottuneita puita!
Melkein tässä hengästyttää ajatuskin tuonne kipuamisesta!
Anne sanoi…
Kauniita kuvia. Etenkin tuo yksinäisen kelon kuva puhuttelee mua.
Pasi Lepola sanoi…
Hienoa, piristävä välipala! Itse kuvailin hautuumaakuvien ohella myös tänään puunkäppyröitä, mutta palaan niihin myöhemmin viikolla...
Rentukka sanoi…
Ensimmäisen kerran kävin tuolla 10-vuotiaana luokkaretkellä ja ehkä kerran sen jälkeen, mutta siitäkin on vuosia. Maisemat ovat mahtavat, pitääkin poiketa!
Häivähdys sanoi…
Onpa ihanat maisemat! Kannatti kiivetä.
Katinka sanoi…
Oi mitä käkkärämäntyjä, rakastan niitä, olen aina rakastanut!