Puuttuva pala


Melkein kun palapelin pala löytyi oksilta. Oikeasti siis puun kaarnaa varmaan.

Kuvat alkavat olla vähissä. Viikonlopun saalis oli vähäinen, sekin tylsää ja harmaata. No, sellainen on kyllä maisemakin. Lumet sulaneet jo aika päivää sitten, aurinkoa ei ole nähty viikkoihin. Lintulaudallakin eilen tappeli vain kaksi harakkaa. Mihin pienet tiput ovat menneet?

Nukun todella paljon. Kolmen tunnin päikkäritkin otettiin maanantaina. Hyvin nukutti vielä yölläkin. Eilen menin uusien kirjojen kanssa sänkyyn jo klo 20 ja uni otti vallan tuntia myöhemmin. Ostin siis muutaman valokuvausaiheisen kirjan, sillä minusta tuntuu nyt vahvasti, että junnaan paikoillani. Jos jotain uutta oppisi ja menisi eteenpäin. No, se on vaikeaa kun ei pääse kuvaamaan kun viikonloppuna ja ei aina silloinkaan, jos vettä sataa taivaalta. "Luontokuvaajan kenttäopas": Markku Saiha. Tuli jotenkin jo tavattua. Ei nyt mitään uutta ja ihmeellistä, mutta kiva katsella joskus kuvia myös kirjoista  ja kiva se oli sekin pointti lukea, että luontoa on onneksi Suomessa heti kun ulko-ovesta astuu ulos. Ei tarvitse välttämättä lähteä jonnekkin kauas ja tavoitella ihmeellisiä harvinaisia eläimiä.

Kommentit

Sussi sanoi…
Pimeä aika on rauhoittumisen aikaa, hyvä nukkua ja lukea kirjoja.
seita sanoi…
Olen huomannut että pimeän aikaan tarvitsee enemmän unta kuin kesän valoisana aikana. Kun kesällä pärjää viiden tunnin unilla, niin talvella kahdeksan tunnin uni tuntuu lyhyeltä.