Google+ Followers

maanantai 31. maaliskuuta 2014

Punaista


Päivä ei oikein mennyt putkeen. Kävin kaupan kautta ja näin nämä ihanat tomaatit. Täytyi kuva ottaa ennen syömistä. Punainen voi piristää vähän tätä blogiakin!

sunnuntai 30. maaliskuuta 2014

Lapsuusmuistoja


Katselin aika pitkään muurahaisten touhuja ja mieleeni palavasivat sitä hyörinää katsellessa lapsuuden ajat asuessani 7-20-vuotiaaksi yhdessä ja samassa kerrostalossa. Asukkaita oli 25 perhettä, viidessä kerroksessa. Suurimmaksi osaksi oli niin, että lapset olivat ensimmäisen polven kaupunkilaisia, vanhemmat olivat siis maalta kotoisin. Ehkä siitä syystä tai muistakin, kyläilykulttuuri oli vallan vahvana ja yhteistä tekemistä järjestettiin paljon asukkaiden kesken ainakin ensimmäisinä vuosina. Lapsia oli paljon ja kavereita riitti aina. Pidettiin pikkujouluja, isommat lapset vetivät kerhohuoneella kerhoja, muutama innokas isä veti pojille mikroautokerhoa, tehtiin retkiä lähimetsiin, pelattiin ja leikittiin kaiket päivät. Se oli varmasti näky kun n. 20 pyöräilijää ja jokaisen tarakalla vielä kyytiläinen (tai kaksi) ja ajettiin uimahalliin. Meillä oli pihassa jopa jalkapallokenttä ja talvisin se jäädytettiin luistinradaksi. Itse olin jo 15-vuotiaana kyseisen talon kesätalkkari ja siivooja. Seuraavana vuonna myös naapuritalon. Naapuria autettiin ja hmm...kaikkien asiat tiedettiin aika tarkkaan! Osaksi sen vuoksi, että pienet korvat kuulivat kaiken! 

Nykyisin minua ihmetyttää, että aikuiset pitävät vielä esim. jopa 8-vuotiaita aivan tietämättöminä ja pieninä lapsina. No, joo ovathan he vielä aika pieniä, tavallaan. Sisareni kanssa olemme usein todenneet, että jo 4-vuotiaana tiesimme melkein kaikesta kaiken. Siinä iässä ollaan vähän näkymättömiä aikuisille. Voi pyöriä siinä ympärillä ja aikuiset puhuvat. Välillä aikuiset voivat havahtua, että "Apua, mitä tulikaan puhuttua?" No, sen ikäiset osaavat pyörittää silmiään ja näyttää täysin viattomilta! Aikuiset luulevat, että eivät noin pienet ymmärrä. Silti me tiedettiin paljon asioita, monta kuukautta ennemmin kun aikuiset yleisesti.  Kuka sairasti mitä, rahahuolet, pettämiset, epäonnistuneet autokaupat, työasiat  jne. Luulen, että siinä ei ole kysymys uteliaisuudesta, vaan selviytymisestä. On tiedettävä mitä tapahtuu, että osaa toimia oikein. Lapset eivät helposti kerro kuitenkaan tietämiään asioita, paitsi silloin kun se on ihan pakollista. Eivät ne aikuisten asiat meitä mitenkään vaurioittaneet tai pilanneet. En ainakaan usko niin. Me lapset vaihdettiin kyllä keskenämme tietoja. Aikuisetkin pystyivät ainakin osittain turvautumaan toisiinsa. Mekin "hoidettiin" paljon naapurin mummon asioita. Äiti kävi mm. siivoamassa ja minä hain ruokaa paikallisesta raflasta elikkä pidin jotain ateriapalvelua. Nykysin ei kai ole sellaista. Toisaalta sain siitä yhteisöllisyydestä sellaisen olotilan, että haluan omassa aikuisuudessani pitää väliä muihin ihmisiin. Kaikella on hyvät ja huonot puolensa.


Rapolan harju


Tämä oli pieni yllätys! Harjulle kulkevalla polulla oli kiva pieni taide-elämys! 


Jäässä on vielä vesi. Korkealla ollaan.


Vimppa nousu! Sellainen kivikko polun vasemmalla puolella, että varoitin miestä mahdollisten käärmeiden vuoksi. Niitä ei kuitenkaan näkynyt. Meitä vastaan tuli perhe pienten lasten kanssa. Rouva kyseli heti, että näkyikö käärmeitä? Juuri oltiin niistä puhuttu, joten taidettiin olla oikeassa, että käärmeharju se on!


Juu, lunta sieltä notkelman pohjalta löytyy.


Oltiin ehkä hieman aikaisessa liikenteessä. Toisaalta oli kiva liikkua rauhassa. Paikalla oli ehkäpä kolme ryhmää meidän lisäksi. Sai rauhassa kuvata ja katsella maisemia.

lauantai 29. maaliskuuta 2014

Väri-iloa!


Eipä noita sinivuokkoja niin vaan löydetty. Olisin uskonut koko viikon hienojen kelien nostattaneen niitä maasta ylös paljonkin, mutta kai kylmät yöt olivat hidastaneet tahtia. Ihan vaan muutaman löysin ja nekin olivat jo nukkumassa suurimmaksi osaksi.


Jee, kevään eka kärpänen. Perhosia näin tänään kolme, mutta niistä ei ole kuvaa.


Tänään oli kyllä todella kaunis kevätpäivä. Huomiseksi on luvattu jo varsin pilvistä. Toivottavasti säätieteilijät ovat väärässä ja aurinko paistaisi yhä vaan. Tänään tuli askeleita mittarin mukaan 13235. Uusi ennätys, nyt sinä aikana kun olen ranneketta käyttänyt. Huomenna uusi päivä ja toivon mukaan kuvauspäivä!


Sääksmäen Voipaalassa


Kauniissa, mutta tuulisessa säässä kierreltiin tänään tuolla Sääksmäellä, erityisesti Rapolan harjulla.
Tässä on Voipaalan taidekeskuksen kirjastorakennus.


Näytti olevan rakennukset kiinni, mutta käyskenneltiin hetki ennen harjulle kiipeämistä pihapiirissä.


Hyvin ilmastoitu!


Olikohan tuolla tyttelillä vilu. Minä talikka en ottanut pipoa, vaan luulin pärjääväni hupulla. No, eipä pärjännyt. 


Jännä rakennus. Tosi pienet ikkunat. Olisiko ollut joku varasto ennen aikaan. Yritin tuota puun varjoa seinässä kuvata, mutta en nyt tiedä onnistuiko. Otin kuvia tuon edessä olevan puun takaakin, mutta jotenkin nyt miellyin enempi tähän versioon.


Hirmuinen kotka siinä.


Hirmuinen valokuvaaja tässä.


Tuohon suuntaan sitten seuraavaksi!

perjantai 28. maaliskuuta 2014

Ilta-auringossa



Makroputki ja ötökät kaukana. Ei hyvä yhdistelmä. Pitää kokeilla joskus vähän järkevämmällä kokoonpanolla. Kauniisti nuo ötökät kuitenkin "tanssivat" ilmassa. Leikitään, että tämä on joku taiteellinen juttu! Aamulla väsytti ihan hirveästi. On tässä kaikenlaista ehditty jo kuitenkin kotosalla jo hommailla ennen töihin lähtöä. Venni auttoi tosi mielellään eväiden teossa ja mielellään testasi joidenkin tuotteiden makuisuutta. Hyvää kai oli kun sisäinen rukki hyrisi lujaa ja tahdilla.

Hyvää viikonloppua!

torstai 27. maaliskuuta 2014

Rikottu lupaus...


Lupasin jo, että näitä kuivettuneita kukkia ei täällä enää näkyisi, vaan menen heti rikkomaan senkin lupauksen! Josko tämä olisi se vimppa...:)
Jos jaksaisin, lähtisin tänäänkin kuvaamaan. Eilen oli niin ihanaa! Viikonloppu onneksi lähenee kovaa vauhtia! Sitten niiden sinivuokkojen kimppuun!

Lämmönvaihtelua


Nyt aamulla ulkolämpötila on peräti -7.8 C, kerrassaan siis tuli vilu kun laukkasin yöpaidassa laittamaan autoa lämpöpistokkaan. Päivällä päästään jo saman verran plussan puolelle.  Muutaman näsiänkin näin eilen jo kukkimista aloittamassa. Ne olivat vain joutuneet aika pitkälti viime kesänä  niittokoneen kolhimiksi kun veti kävelytien reunat kasveista puhtaiksi noin 3 metrin leveydeltä ja tilalle roiskittiin sitten multaa sinne tänne. Jos ne siitä tuhosta vielä elpyvät. kuten muutkin.

keskiviikko 26. maaliskuuta 2014

Pieniä aurinkoja ja leppäkerttuja


+7.5 C lämmintä oli vielä iltapäivällä. Tiedän yhden rinteen, joka on niin iso, että siihen paistaa hyvällä säällä aurinko todella pitkään, koska se tavallaan kiertää mäkeä. Sinne siis leskenlehtiä bongaamaan. Ensin näytti siltä, etteipä niitä vielä ole noussut maasta, mutta sitten näin ensimmäisen, toisen, kolmannen. Jee!!


Upea fiilis! Nyt on virallisesti kevät avattu Tillariinan fotoboxissa. :)


Kaksi leppäkerttuakin näin. Lisäksi jonkin vaaleahkon ehkä perhosen tms. Se lensi niin nopsaan pakoon, etten oikein pysynyt edes katseella perässä. Meinasin kyseisen ötökän näet talloa vahingossa ja se otti todella kunnon kiihdytyksen pakoon.


Ehdinpä sitten minäkin vielä maaliskuun aikana näihin kevätkuvauksiin. Sinivuokkkoja löysin kaksi, mutta ne olivat vielä nupulla, että kuvat eivät niistä oo oikein kivoja. Viikonloppuna varmaan niitäkin näkee ihan kunnolla, jos sää jatkuu näin mahtavana.

Unohtuneet!


Tällainen betonijuttu sammaloituneena lojui keskellä metsää. Se oli jotain suuren metallitynnyrin kokoinen. Olisiko tämä jonkinlainen jyrä ollut tms. Se ei myöhemmin varmaankaan näy kävelypolulle, koska pensaiden ja puiden lehdet peittävät näkyvyyden. 


Pitäiskö ottaa pultit? No, ei ehkä kantsi. Nämä olivat isoja sellaisia. Varmaan 25 cm korkeita. 

Nyt mä kohta tästä painelen kamera kaulassa etsimään niitä sinivuokkoja ja leskenlehtiä. Me asutaan kyllä jollain kylmemmän mikroilmaston alueella. Epäilen sitä, että löytyis, mutta etsitään nyt. Pitäkää peukkuja! :) Olisi hieno juttu!


tiistai 25. maaliskuuta 2014

Parvi


Kävelin tuolla rantareitillä kun havahduin melkoiseen mekkalaan, jonka aiheuttivat linnut. Luulin, että varikset rääkyvät. Kun pääsin lähemmäs huomasinkin, että linnut olivat närhiä. Niitä oli sellaiset 10-12 kpl ja jestas, miten ne pitivät ääntä! Rantareitin puut ovat vanhoja ja isoja. Siispä pää kenoon ja katsomaan puiden latvoja. Onneksi osa linnuista mieltyi hetkeksi tähän keloon. Joten ne sain edes jotenkin kuvattua. Tässä ovatkin mun ekat kuvatut närhet! Pari kertaa aikaisemmin niitä nähnyt, mutta silloinkin keikkuivat todella korkealla oksistossa piilossa, kuvaa ei saanut.

Kivioja


No, jos ed. postauksessa roikuin rautatiesillalla, niin tämän kuvan ottamiseen liittyy myös roikkumista. Olin näet sellaisen puusillan kaiteiden välissä. Niin matalalla kun vaan pääsin kyykyssä menemään. Herätti huomiota, että mitä sieltä järveen virtaavassa kiviojassa voisi olla noin mielenkiintoista? No, eipä ihmeempiä. Vettä ja massiivisia isoja kiviä.

Sain lopetetun yksikön kalusteen itselleni töissä. Lattialla pidettävän rulokaapin. Se on varsin siisti, ainoastaan yksi reunalista tarvitsee liimaa. Tänään laitan hyrskyn myrskyn työhuoneessa ja löydän sille paikan. Se onkin homma, sillä huone on vain 3,5m x 3,5m. No, kiva on saada tavarat sinne, nyt ne ovat olleet kolme vuotta sellaisen pienen asiakaspöydän päällä läjässä.


maanantai 24. maaliskuuta 2014

Kaaria


Keikuin rautatiesillalla ja huomasin allani menevän kävelytien. Täynnä kaarteita. On perin harvinaista, että minä kiinnitän elottomaan ympäristöön huomiota. Mun silmä skannaa kasveja, eläimiä, hyönteisiä jne.

Lahottajia


Sunnuntaina syötiin paahtopaistia ja sen valmistuminen kestää hyvinkin parisen tuntia, joten kävin pikaisesti läheisessä metsässä katselemassa, löytyisikö kääpiä. Ne ovat usein monivärisiä ja mielenkiintoisen näköisiä! Olihan niitä. Nimiä en tiedä, mutta osa kasvoi kuolleissa puissa ja osa elävissä. Käsittääkseni elävissä olevat ovat lahottajia, mutta menkööt nyt kaikki saman otsikon alle.


Tämä raitareunainen näytti olevan yleisin lajike.



Hienoja oransseja.


Kerroksittain.



Maaliskuun vimppa kokonainen viikko alkaa. Enkä ole yhtään pahoillani. Huhtikuu on jo toivoa täynnä ja kevättä! Odottelen leskenlehtiä ja sinivuokkoja samalla innolla kun pieni lapsi joululahjoja! Sitä päivää odottaen! :)

sunnuntai 23. maaliskuuta 2014

Tumma vs. vaalea


Tuulee, tuulee! Vielä luontokuvat ovat aika ruskea- ja sinivoittoisia. Jos jo kuukauden päästä pääsisi vihreän kimppuun. :)


lauantai 22. maaliskuuta 2014

11420 askelta


Upea sää tänään! +4 C taisi olla lämpötilat, tai se vaihteli kummalla puolella rantsua sattui taivaltamaan. Kamerareppu tarvikkeineen painoi kyllä harteita, mutta nyt silti vaan nautittiin säästä.


Jää oli ohutta hyhmää vain veden pinnalla. 


Paljon oli porukkaa liikenteessä, vaikka näissä kuvissa ihmisiä ei näykkään.


Jostain syystä kuvasin tänään paljon erilaisia paremmat päivät nähneitä puurakenteita tuolla rannalla. Niitten rumuus jotenkin vetosi kauniina päivänä.


Tuuli oli tuivertanut ohueen jäähän "aaltoja".


Laajakulmaobjektiivi on varsinainen taikaputki. Rumakin maisema muuttuu melkein kauniiksi. Taivas on sinisempi, risut, kivet ja puut muuttuvat taiteellisiksi.


Oli mahdoton nälkä kun pääsin kotiin, mutta eipä tuolta ulkoa olisi millään malttanut tulla sisälle. Jalat ovat kyllä sen verran hyytelöä, että taidan peruuttaa suunnittelemani toisen reissun.


torstai 20. maaliskuuta 2014

Osui ja upposi...:(


Onpa näissä kirkasta väriä. Tänään iski "salama" meidän perheeseen. Asiaa tässä nyt sulatellaan ja makustellaan. Eiköhän tästä selvitä, kuten kaikesta muustakin aina ennenkin. Eikä se salama kai iske samaan risukasaan kahta kertaa, vaikka joskus minusta kyllä tuntuu, että tulipaloja saa sammutella ihan alvariinsa. 




tiistai 18. maaliskuuta 2014

Uusia virityksiä


Uusia virityksiä on ilmassa. Yritän saada esimerkiksi muutaman kilon pois tuosta vatsanseudulta lähinnä. Se on iso haaste ihmiselle, jolle ruoka ja herkuttelu ovat suurimpia iloja! Nytkin tuntuu, että elämä on aivan liian lyhyt niiden nautintojen parissa. :)

Töissä kanssani on nyt harjoittelija, peräti 10 vkoa. Nyt on menossa toinen viikko ja perjantaina hän pääsee jo käytännön työhön käsiksi. Lisäksi tarkoitus on loppukeväästä ja alkukesästä tutustua uusiin kuvauspaikkoihin, jotka eivät ole fyysisesti kaukana, mutta olen karttanut niitä tiettyjen muistojen vuoksi. Nyt mä ylitän sen kynnyksen. Olisi mielenkiintoista asettaa itselle muitakin tavoitteita, mutta ne eivät ole vielä valaistuneet.

maanantai 17. maaliskuuta 2014

Taipuu, vaan ei katkea


Tuulessa heinät heiluivat. Taustalla on rivari, se piti totaalisesti häivyttää! Joskus tuntuu, että elämässä saa taipua, taipua lisää ja vielä vähän..., mutta katketa ei pidä. Voimia arkeen meille kaikille!