Google+ Followers

tiistai 30. syyskuuta 2014

Syksyn lehtiä


Pakkohan noita värikkäitä puiden lehtiä on kuvata auringon osuessa niihin. Sininen taivas vielä taustalla luomassa kontrastia. 


Vaahtera voi olla näin punainenkin.


Rantareitillä on useita puulajeja, onneksi joissakin on kyltti vieressä. Tässä alemmassa kuvassa puu on ihanan vaaleanvihreä. Lajista en tiedä, tämä oli ilman kylttiä.


Viimeisessä kuvassa on jalopähkinä ja valitettavasti kuva ei anna oikeutta lehtien suurelle koolle. Pähkinöitä en siinä kuitenkaan huomannut.



maanantai 29. syyskuuta 2014

Lääkärissä käynti


Liittyykö tämä fasaanitytteli mitenkään mun lääkärissä käyntiin? Ei liity.  Tunnen vaan itteni yhtä älykkääksi kun tuo tipu on elikkä aika simppeli, pimpeli-pom. Ihan kiva lääkäri, sain droppia useampaakin. Hän neuvoi ja kuunteli kiitettävästi kaikki vaivani. Jotenkin minulle vaan järkyttävän vaikeaa tuo lääkäriin meneminen. No, joitakin huonoja kokemuksia ja minä annan niiden sumentaa koko touhua. Silmä-, korva-, kurkku- ja nenäongelmiin tuli kortisonia ja antihistamiinia. Lisäksi kortisonia tuli käsi-ihottumaankin, joka puhkesi 3 vuoden jälkeen uudestaan. Mä toivon, että tässä pian kuulee, näkee, ääni kulkee ja nenäkin pysyisi kuivana. Ääni on pois vaan töissä, joten tässä voi jo taas laulaa...jos tahtoisi. En tahdo.

Tammenterhoja


Keräsin takin taskuun tammenterhoja, jotka olivat tippuneet maahan. Ajattelin viedä ne meidän kulman oraville. Rantareitillä kasvaa lukuisia isoja tammipuita, joten terhoja riittää. En tosin tiedä miten ne säilyvät sisätiloissa, että pitäisikö ne jo tarjota?!

No, tämä kurre ei tykännyt siitä, että olin hänen apajillaan. Jestas kun se piti ääntä. Se oli poikakurre, ne ovat selvästi äksympiä kun tytöt, oon huomannut. No, mä vaihdoin vähän maisemia. :) 



sunnuntai 28. syyskuuta 2014

Varis


Tänään reissun ensimmäinen kuvauskohde.


Ainoa paikka, missä variksen voi kuvata silleen aika läheltä on aina vaan Vanajaveden rantareitti. Ne ovat silleen tottuneet ihmisiin.


Tässä hän istuu täysin tietoisena minusta, että nyt fotoa otetaan! Sen verran poseerausta on pelissä.


Kuvaajia oli minun  lisäkseni tänään liikenteessä pari muutakin.


Kokoajan kyllä tarkkailua, että ovatko aikeesi hyvät. Yritin päästä hieman lähemmäs, mutta se oli sitten jo tunkeilua. Lentoon.


Ed. kamu istui meistä parin metrin päässä puussa. Varikset ovat usein pareittain tai sitten isompinakin lösseinä. 


lauantai 27. syyskuuta 2014

Epäonnistuneita linturetkiä


Kaksi vuotta sitten jo luin valtaisista yli 100 linnun tikliparvista, jotka viihtyvät tuolla Turengin altailla herkuttelemassa takiaisten siemenillä. Joo, on niitä siellä. Todistin itsekkin sellaisten parvien olemassaoloa jo viime viikolla. Ne tiput vaan ovat järkyttävän arkoja. Tarvittaisiin todellista tuuria ja/tai piilokojua, jossa voisi kököttää puoli päivää. Siltikin ne säpsähtävät lentoon pienestäkin rasahduksesta. En mä nyt kyllä yhdellä kerralla anna periksi, joskus pitää käydä uudestaan. Maasto siellä on vaan tosi haasteellista, että sekin hieman intoa rajoittaa liikkua sillä suunnalla. Todistusaineistoina sentään yksi tipu hyvin kaukaa kuvattuna ja julmasti cropattuna. Punarinta taisi naureskella mulle kun mä jahtasin näitä tiklejä. Ainakin se ihmetteli, että pöhlö täti pinkoo takiaispuskissa ja hirveässä tuulessa.


Tänään kävin pikaisesti kameraa ulkoiluttamassa. Sillä päivä meni kyllä ihan nukkuessa. On välikorvan tulehdus ja silmätulehdus. Sieraimen kohdalla on herpes ja suupieletkin ovat auki. Mä olen niin rähjäisen näköinen, että oikeastaan huvittaa jo katsoa omaa peilikuvaa. Olo on kyllä surkea. Mä en meinaa nyt toipua tuosta flunssataudista vieläkään. 

P.S. Laitoin 2 litraa pihalajanmarjoja pakkaseen talven varalle lintuja varten. Voisi pari rasiaa huomenna vielä kerätä.


perjantai 26. syyskuuta 2014

Surullinen



Eilen illalla sain kuulla, että yksi valokuvauskaveri on kuollut. Tässä jo useatkin saman foorumin ihmiset ihmettelivät, miksi häntä ei ole näkynyt vähään aikaan. Erkki oli todella hyvä tyyppi, niitä ihmisiä, jotka aina yrittävät piristää toisia ja pahaa sanaa ei irtoa, vaikka miten asiat olisivat menneet hankalaksi. Hän oli myös fb-kaverini. Meitä yhdisti myös se, että oltiin tuolta pohjoisesta kotoisin. Sydän oli raskas ja ilta meni itkuksi.  Hyvää matkaa Erkki.


keskiviikko 24. syyskuuta 2014

Kerttu ja ruska


Osaan Suomea on satanut jo ensilumi. Iik!! Please, please...vielä yksi lämmin viikonloppu ja muutama ötökkämakro. Taitaa olla liikaa pyydetty. No, jos sitten kipakka aamupakkanen auringon säteissä, että pääsee kuvaamaan huurrekuvia. Se  on ehkä todennäköisempi toteutumaan. Onneksi viikonloppu lähenee.


tiistai 23. syyskuuta 2014

Pieniä aurinkoja



Työmatkalla on pelto täynnä auringonkukkia. Kaunis näky. Niitä saa kerätä ja perjantaina lähti kimppu kohti kotia. Pieniä aurinkoja tarvitaan. Olen aivan poikki. Kahden viikon flunssasta on selvitty, mutta tämä yleisväsymys jatkuu. No, jos tästä vielä virkistyy. 


Syksy


Nämä kuvat on otettu pihalla. Ruskaa siis pihakasveissa. Pitkään saimmekin nauttia lämpimistä ja aurinkoisista syyspäivistä, mutta nyt on sää selkeästi viilentynyt. Tänään mittarissa oli aamulla vain +1 C lämmintä. Laitoin auton ekan kerran lämmitykseen.


Japaninhappomarja on tosi kaunis kun sen lehdet kellastuvat ja marjatkin ovat ihania. Aikoinaan istutin juuri tämän syysvärityksen vuoksi.


Mies on ollut reissussa nyt neljättä päivää. Tyttären kanssa pidämme taloa pystyssä ja hyvin se on ainakin vielä onnistunut. Kop, kop, kop. 


Pihahommia olisi vaikka kuinka, mutta jotenkin en ole niihin nyt hirveän innostunut. Pakkopullaa suorastaan. Kesäkukatkin ovat vielä purkeissa. Toisaalta kun ovat kohtuu hyvässä kunnossa, niin eipä ole vielä edes raaskinut hävittää. Varmaan tätä menoa aivan pian ne laitettava pois. Täytyy tunnustaa, että syksy se on.

maanantai 22. syyskuuta 2014

Sinitiainen ja pihlajanmarjat


Hyvin maistuivat pihlajanmarjat sinitiaiselle. Niitä oli useampi metsätiellä pihlajassa ja oli varsin viihdyttävää katsella niiden marjojen popsimista. Nämä eivät tainneet olla puolikesyjä pihatiaisia, sillä jos vähänkään liikuin, ne lensivät syvemmälle metsään.



Kukkia ja pörriäisiä


Mä lähdin liian aikaisin eilen kuvaamaan. Sää parani iltapäivää kohden. Lähdin tuonne metsikköön, jossa ovat ne valtaisat jättipalsamit. Niissä oli melkein valkoiseksi muuttuneita pörriäisiä. Otin varmaan 150 kuvaa niistä, sillä päätin onnistua.  Yleensä ne liikkuvat liian vinhaa ja kuvista tulee suttua. No, tässä parhaimmisto.


Se on kun vehnäjauhopussissa käynyt.


Ne välillä tulivat minuakin "nuuskimaan". Pistin silmät kiinni ja päätä alaspäin.



Vasemmassa kuvassa ötökkä rapsuttaa päätään ihan kun olisi unohtanut, mitä olikaan tekemässä.


Tämä vimppa tapaus oli kai käynyt pesulla välillä, sehän on ihan puhdas tai ainakin melkein. Kukkia oli ainakin neljää eri sävyä. Ilma tuntuu syksyiseltä, mutta sentään syyskuun lopussa kuvasin vielä kukkia ja pörriäisiä. Hyvää alkavaa viikkoa!


sunnuntai 21. syyskuuta 2014

Uusi ihana tasaluku!


Jippii, mun Monk-luonne on jo pitempään toivonut, että lukijat täällä blogissa olisivat tasaluvussa! 170 siis on nyt pääluku! Kiitokset teille kaikille! Erityisesti "Rouva Rentukalle", joka liittyi viimeksi ja pyöristi luvun noin mukavaksi. Nykyisin enää harvemmin uusia lukijoita ilmestyy. Tosin itsekkin viime aikoina olen laiskistunut niiden etsimisessä.  Tietty juuri tänään joku häippäsee ja ollaan taas vähemmän kivassa luvussa. No, toivotaan että niin ei käy. 

Kärpässieniä on ihan mahdottomasti, mutta näkemäni kasvavat niin heinikossa, että nätin kuvan saaminen olisi pienen siivoustalkoon takana. Nämä taitavat olla viime viikolta, mutta ei kai väliä. 




Tintti pihalla


Syksy ei oo mun vuodenaika. Vielä se menee kun lehtiä on puissa ja aurinko paistaa, mutta sitten kun kaikki näyttää kuolleelta ja tuuli vihmoo harmaalta taivaalta ja on kylmä. Ei kiva.


Linnut ovat saapuneet pihoille. Sini- ja talitiaisia, punarintoja, harakoita, nuoria fasaaneja. Niitä näin ainakin tänään. Tänään vein siemenmökin roikkumaan. Pari siemen-pähkinä-talikakkuakin ovat jo popsineet. Lähinnä kyllä fasaanit ja haratkat vetivät sen nokkaansa. Illalla paistoi niin nätisti takapihalle aurinko, että menin kodinhoitohuoneen patiolle stalkkaamaan tipuja. Eivät ole vielä tottuneet minuun, joten homma oli aika turhauttavaa. Ahkeraan kun siinä liikkuu kameran kanssa, niin kyllä ne kesyyntyvät jossain määrin.



lauantai 20. syyskuuta 2014

Hirvikärpäsiä




Rapsuttelen, rapsuttelen...kävin tuossa lähimetsässä pienellä kuvausreissulla ja pari hirvikärpästä sain kiinni juuri korvantakaa. Piti tulla laittamaan kotiin välillä astianpesukone päälle ja tarkoitus lähteä toiselle reissulle, mutta into kyllä väheni noiden ötököiden vuoksi. Lähtisikö vai eikö lähtisi, siinä se pulma.

Olisiko tämä fasaanitytteli (?), joka hyppäsi pelästyneenä puun oksalle. Tosin ei fasaanilla oo valkoista siivissä. Olisko tämä teeritytteli?  Ajattelin yrittää ottaa siitä kuvaa ja tällaisen pimeän profiilin sain pusikon yli.

torstai 18. syyskuuta 2014

Surullinen pikkuinen



Näin ihmisen silmään hän vaikutti surumieliseltä.  Tähtäilin pitkällä putkella niitä oravia viikonloppuna ja tämän tirpan näin istumassa kuusen alaoksilla.  Pakko oli yrittää kuvaa. ISO automaatilla ja sehän lykkäsikin melkoiset lukemat 12 800. Olen yrittänyt noudattaa yhdellä Youtube-videolla annettuja "ohjeita" luontokuvauksessa tämän putken kanssa. Elikkä AIServo, vähintään 1/500, kaikki tarkennuspisteet päällä, ISO automaatilla ja aukko f/6.3-10.



tiistai 16. syyskuuta 2014

Se on sieni


Olipas metsässä monenlaisia sieniä. Osan luulen tunnistavani ja toiset jäävät mysteereiksi. Lapsuudessani isä oli innostunut sienten kerääjä. Karjalainen suku arvostaa sieniä. Äidin puolelta taas ei, kuulemma lehmien ja porojen ruokaa! Isä oli tosin aika ronkeli, pelkästään herkkutatit ja kangashaperot kelpasivat! No, tykkään kyllä sieniruuista ja uppoaa ne perheelle myös, mutta itse en kerää sieniä. Ihan mahdoton sienisalaatin himo iski viikonloppuna ja tein aika valtaisan satsin, jota olen kyllä kunnialla tuhonnut. Kaupan suolasienistä siis. Sienikastike on myös tosi hyvää. Onkohan mun nälkä kun ajatukset pyörii ruuassa? 

Huomenna ollaan jo pikkulauantaissa. Alan olla aika poikki tämän potemisen kanssa. Yskä pesii vieläkin mun keuhkoissa ja nuhakin on vielä seurana. Piti mennä työpäivän jälkeen kuvaamaan, mutta sää meni huonoksi, mutta ei olisi kuntokaan riittänyt.


maanantai 15. syyskuuta 2014

Viivi edestä ja takaa


Laitoin linnuille jo hieman ruokaa tarjolle pihalle. Niitähän ilmestyi varsin runsaasti aika välittömästi, mutta myös Viivi mun lintujen stalkkauskamu! Elikkä siihen sitten lintujen kuvaus jäikin. Viivi istui olkapäälle, syliin ja  piti aikamoista ääntä kuten tavallisesti. Hyvä Viivi!

sunnuntai 14. syyskuuta 2014

Kurre siellä ja kurre täällä...


Ajattelin pitkästä aikaa mennä kurremetsän kautta. Ei ollenkaan tyhjin käsin tarvinnut lähteä.
4 kurrea bongattu. 


Voi sanoa, että koko päivän paistoi aurinko...paitsi silloin kun kuvasin kurrekuvat. :)


Kova oli juttelemaan. Yskittää vielä niin kovasti, että mun juttelut olivat huomattavasti vähäisempiä.


Tästä kuvasta jäi häntä pois kun en ehtinyt zoomaamaan, vaan täydellä 600mm:llä  napsittiin.


Jatkoin matkaa ja 50 metrin päässä kurre mussutti lehteä.  Se ei tykännyt mun kuvaamisesta, joten kiipesi puuhun. En ole ikinä nähnyt oravan syövän lehtiä.


Teuvon vierailu


Teuvon vierailu sujui hyvin. Nyt toisena yönä malttoi jo nukkuakin kun ed. päivän ohjelma oli sen verran toimintaa täynnä. Meidän Lisse otti vierailun tosi hyvin. Teukka alkoi pomottamaan kisujen ruokapaikkaa (vaikka oli omakin), josta tietty syntyi konflikti. Teuvo joutui jäähylle toiseen huoneeseen tästä touhusta pariin otteeseen. Lissen ilme oli kyllä melkoinen...isottelee rääpäle hänelle! Lissen eduksi 4 kg massaa, 7 vuotta ikää ja asenne! Venni parka on majaillut keittiön kaapien päällä olevassa lepopaikassa. Nähtävästi kuitenkin yöllä uskaltautunut alas sieltä. Kerran yritti olla lattian rajassa, mutta Teukka tuli liian liki välittömästi.


1,8 kg pitkäkarvaista chihua. Tosin nyt karva on varsin ohut ja lyhyt. On se pitempikin ollut. No, jos tämä oli kesäturkki.





Näissä kuvissa me yritettiin Teukkaa vähän saada päiväunille, sillä selvästi oli väsynyt. Hyppiminen, rapsutus ja huomion saaminen  monelta ihmiseltä on kuitenkin n i i n ihanaa, ettei malttanut. Mies kuvasi kylläkin kännykällä videolle tilanteen, jossa lopulta simahti n. 5 min ajaksi. Kyllä siinä ajassa jo tämä  "Speedy Gonzales" lataa akkunsa!


Teukka herkutteli broilerilla, jauhelihalla ja juustolla. Tytär on kasvissyöjä, joten nämä "mummolan" herkut ovat harvinaisia. No, evääksi kotimatkalle lähti lihasapuskaa. 


Tupsukorvat ja...hyshh...nyt nukutaan!


Koiramummokin pääsee torkuille...


Se olikin sitä koiranunta!


Teuvo oli aika paljon passissa mun jalkojen välissä katsoin mä telkkaria, söin tms. Mukavasti lämmitti! Syyslomalla sitten nähdään taas!