Google+ Followers

keskiviikko 31. joulukuuta 2014

Vihdoinkin... ja Hyvää Uutta Vuotta 2015!


Kävin ruuanlaiton välissä kuvaamassa. +3 C lämpötila ja aurinko paistoi. Järkyttävän iso, arviolta 300 yksilön parvi räkättirastaita liiteli taivaalla ja välillä laskeutui metsikköön. Päätin, että niitä en kuvaa, jos eivät nyt jotain tosi erikoista tee. Olin välillä kuulevani tilhien helisevää ääntä. Kun tarkensin katsetta ääneen suuntaan, näin vain räksät puussa. Ihan paluumatkalla päätin vielä vilkaista ainoat pihlajat, joissa marjoja on. Räksät syömässä tietty, mutta niiden joukkoon oli lyöttäytynyt kymmenkunta tilheä. Tutisin aivan ilosta.


Eiköhän läheisen talon isäntä keksi juuri samaan aikaan tulla ulos ja heittelee jotain rautaromua pitkin pihaa! Meinasin kiljua, että "Älä liiku, saat kympin!" Tosin samassa linnut lensivät pois, eikä niitä enää näkynyt.


Ihan paniikissa tähtäilin sinne tänne ja toivoin parasta. Jos joku otos onnistuisi. Tämä oli kyllä ikinä paras uudenvuoden lahja kuitenkin! Ehkä ne näkyvät vielä jonain toisenakin päivänä.



Hyvää Uutta Vuotta 2015!


Vuoden vaihteessa


Aika lintuiluksi mennyt viime aikoina postaukset. Keltasirkut paistattelivat pakkaspäivää isona parvena. Meillä haettiin Stiga-jääkiekkopeli ullakolta. Sitä pelaa mies ja nuorimmainen tytär innokkaasti. Tosin myös kissat ja Teukka-chihu. 

Mun menee tosin kohta hermo. Venni ajattaa Teukkaa ja hyökkäilee, mies luulee kasvattavansa Venniä kun ajattaa puolestaan sitä! Siinä meinasi äijä kaatua mattoon, kuusi pyörähti kerran ittensä ympäri ja mitä sillä saavutettiin? Ei yhtään mitään.   Teukka haukkuu kun porukat ovat ruokapöydässä, niin mies antaa sille herkkupaloja. Seuraus, haukkuu kokoajan kun haluaa niitä herkkupaloja. Sanoin, ettei kannata silloin antaa...

Tosin Teukka ei oo ihan viaton tässä Venni-jutussa. Menee tahallaan monta kertaa ärsyttämään ihan nenän viereen. Siis kerjää köniin. On muutaman kerran saanutkin tassusta, vaan muisti on valitettavan lyhyt. Jäähyjä on saanut karvatassut vuoronperään. Siitä on se etu, ettei tarvi olla silmät selässä kokoajan. Voi keskittyä vaikka bloggaamiseen tai telkkarin katsomiseen.  :) 

tiistai 30. joulukuuta 2014

Luminen metsä


Kävin ekan kerran ulkoiluttamassa uutta kameraa. Onko jotain ennettä, mutta samassa metsässä kun mun ekaa järkkäriäkin (550D) melkein kolme vuotta sitten.


Kuvat näyttävät melkein mustavalkoisilta. Sää oli tänään harmaa, lunta satoi vähän ja pakkasta -2 C.


Olisi kiva tietää miten vanhoja nuo kuuset ovat. Tämä on se paikka, missä kesällä koneet tekevät multaa sekoittamalla eri maalajeja toisiinsa. 


Plussakelit uhkaavat ja sitä myöten lumetkin voivat taas kadota maisemista.


Metsässä tuli omituinen tunne kuin olisin ollut ainoa elossa oleva lähitienoolla. Maassa ei juurikaan näkynyt jälkiä. Lintujen ääntä ei kuulunut, oli täydellisen hiljaista. Huomenna, vuoden viimeisenä päivänä pitäisi sään kirkastua jonkin verran.


"Mä lähen ny!"


Niinpä teki, yhden kuvan ehdin ottaa mustarastaasta. 

Kerran vielä


Olen aika kyllästynyt näihin räkättirastaisiin (varmaan te myös), mutta sitä kuvataan, mitä on tarjolla.


Eilen pakkasta oli peräti -22,5 C. Olin hyvin pukeutunut. Kolmet housut, kolme paitaa, fleece-takki, kaksi pipoa päällekkäin, villasukat, toppahousut, toppatakki, nahkarukkaset ja kaulahuivi. Eikä yhtään ollut liikaa. Kasvoja piti välillä lämmitellä kädellä. Tuuli aika kovaa, joten pakkanen tuntui vielä kylmemmältä.


Näinpä sellaisen 40-50 linnun parven tilhiäkin koivussa korkealla. Ne eivät kuitenkaan suostuneet tulemaan sieltä pois ja jossain vaiheessa poistuivat ties minne. Rastailla on suuri määräenemmistö ja ne eivät varmaankaan tahdo luopua vähistä jäljellä olevista pihlajanmarjoista. Marja-aroniat eivät kelpaa vielä kellekkään. No, sekin aika varmaan vielä tulee.  Kuten kuvista näkee, meillä paistoi eilen aurinko. :)

Vuosi lähenee loppuaan. Hyvä niin, sillä parempiakin vuosia on nähty. Jos ensi vuosi olisi parempi. Sen näkee sitten. Suuria odotuksia ei ole. Hienoja asioitakin tapahtui ja parhaimpana se, että tyttäret saivat toivomansa opiskelupaikat. Jostain mä puristan vielä parit kolmet postaukset tälle vuodelle!  


maanantai 29. joulukuuta 2014

Mustarastasta väijymässä


N. 3-4 mustarastasta asustaa naapurikadun päässä. Siellä ne melkein aina nököttävät pihlajissa tai marja-aroniapensaissa. Siis olen mä takuuvarmasti 15 kertaa niitä väijynyt. 


Tässä parhaimmat kuvat varmaan tähän asti. En mä vielä anna periksi. Tarvisi vaan pikkuisen apuja kyllä auringoltakin. Mustaa tipua on vaikea saada esille taustastaan. 

Eilen luin Tiirasta, että iltapäivällä olisi näkynyt muutaman tilhen parvi meidän kulmilla. Toivottavasti eivät olleet vaan ohikulkumatkalla....pitäkää peukkuja!


Räksät lumisateessa


Eilen oli niin hämy päivä, että kuvatkin ovat harmaita. 


Hiippailin ja yritin punaisessa toppatakissani olla mahdollisimman huomaamaton. Kovin lähelle eivät räksät päästä kuvaamaan. Joitakin uskaliaampia yksilöitä voi parvessa olla. 

Minuun iski pieni paniikki kun huomasin tässä joulun aikaan, että minulla oli alle 400 postausta. Tosi paljon vähemmän saldo kun ed. vuosina. Siispä aloin viime hetkillä tahtia kiristämään. Yksi tyttäristä on kuumetaudissa. Toivottavasti ei tartu muihin. 


sunnuntai 28. joulukuuta 2014

Paikkakunnan komein


Rinta rottingilla suorastaan uhosi kaikessa komeudessaan tämä pieni sinitiainen!
Hän oli ihastunut näihin marjoihin ja temppuili taidokkaasti oksilla niitä syömässä.


Täytyy sitä silti sihdata, että minkä marjan popsii. Ei ne kaikki niin hyviä oo.



Välillä voi tuumailla niitä näitä!


Sitten tehdään kieppi!


Ruista ranteessa, eiku nilkassa!


Se siitä pelleilystä sitten tällä kertaa! :) 

Kuvia Hirsimäestä


Vielä löytyi muutama aurinkoinen kuva. Ilo se on talsia tällaisella kelillä kamera kaulassa.


Jopa bussipysäkki näyttää kauniilta.


Puutkin näyttävät sokerikuorrutteisilta.


Mun kävelyreitti kulkee lähes aina samoja teitä. 


Tässä kohtaa ei ole enää pitkä matka kotiin. Kävelytiellä on turvallista.


Viiru-kissan kotikatu.


Lisää tällaisia päiviä! Kuvat otettu 26.12.2014.

lauantai 27. joulukuuta 2014

Tintti pastellitaustalla


Nyt on lintuja tullut kuvattua niinä harvoina kertoina kun on kuvausreissulle päässyt. Ehkä pääsen useammin kun tyttäret pikkuhiljaa siirtyvät takaisin opiskelupaikkakunnilleen. Koiravahtinakin olen ollut monena päivänä. Venni ei jotenkin ymmärrä Teuvo-chihua. Muutaman kerran päivässä "jahtaa" ja läiskii tassulla päin näköä. Näitä kahta ei voi jättää vartioimatta. 

Tämä lintunen on jokapäiväinen vieras ruokintapaikalla ja se alkaa olla niin "kesy", että päästää n. metrin päähän. Pitäiskö yrittää kädestä ruokintaa? 


Minulla on uusi kakkoskamera, mikrojärkkäri Olympus OM-D E-M5, tavallaan joululahja itselle. Se on jo ns. vanhaa mallia, mutta siksipä siitä oli kivasti jo hinta tipahtanut. Tarjouspakettina sain siihen varsin hyvän objektiivin mukaan, Olympus M.Zuiko 12-40mm f/2.8 ED Pro.  Kamera ja putki ovat säänkestäviä, elikkä periaatteessa ei pienestä sateesta pelästy.

 Minulla ja sisarellani on haaveena, päästä matkalle Irlantiin ensi kesänä/syksynä. Vihreällä saarella tietääkseni sataa varsin usein! :) Tämä kamera on retromalli (minusta vähän ruma), mutta suorituskyky, koko/paino ja hinta ratkaisi tässä ostoksessa enempi. En todellakaan ala raahaamaan isoa järkkäriä + putkia lomareissulla. Vanha Sony siirtyi siskon käsiin. Olen jo kuvannut mm. joulukuusen ja lintujen ruokintajutun (keltainen talo) tällä uudella kameralla. Pitää ajan kanssa tutustua siihen paremmin, nimittäin niin mielenkiintoinen ja vaikea logiikka siinä aparaatissa meinaan.

P.S. Ed. ulkomaanmatkasta on 8 vuotta, jos ei nyt viime kesän Tallinnan valloitusta ja muutamaa Tukholman reissua otetaan laskuihin. :) Ollaan siis ihan jännityksestä pinkeinä. Sisko reissaillut vielä vähemmän. 




Parvi viherpeippoja


Parvi viherpeippoja ruokaili pihlajissa eilen. Lintuja oli vähän toistakymmentä.


Lomaa on vielä reilu viikko jäljellä. Tänään on jo pakko käydä ruokakaupassa. Nyt tarvii jo jotain muuta kun joulusapuskoja, tosin aika hyvin ne syötiinkin kolmen päivän aikana. Tyttäret lähtevät alennusmyynteihin. 


Tyttäret ovat katsoneet koko illan vanhoja VHS-videoita, joissa ovat pieninä lapsina. Ihan hulvatonta naurun remakkaa on saatu kuulla. Ne pitäisi siirtää joku päivä johonkin tuoreempaan formaattiin, ennen kun on liian myöhäistä. 



perjantai 26. joulukuuta 2014

Lunta, lunta...


Jouluna satoi lunta 20 cm. Sellaista kevyttä pakkaslunta. Lapset ovat ainakin innoissaan. Pulkat ja potkurit on otettu esille. Aura-autot eivät ole vielä näitä poikkiteitä putsanneet, päätiet kyllä.

Tänään oli kaunista, mutta linnut pysyivät pois näkyviltä. Mustarastasta väijyin kolmeen eri otteeseen. Aina kun pääsin kuvaustilanteeseen, tuli auto, kävelijä tai joku muu häiritsemään ja lintu lensi pois. Ihan vähän otti pattiin. Yksi ohi kulkeva mies muisteli minulle, että oli joskus nuorempana saanut ketunpojan kuvausetäisyydelle. Ihmetteli, että mikä tässä kamerassa on oikein vikana? No, kuulemma ei ollut filmiä sisällä. Vieläkin harmittaa! Sellaista se kuvaaminen välillä on, hutireissuja tulee.


Pikkuvarpunen


Lauhtuvaa säätä luvattu ja varsin nättiäkin keliä. Jospa hieman valoisampia kuvia saisin otettua kun nämä eiliset. Lisäksi sen verran raskaasti tässä on herkuteltu, että pieni kävelylenkki ei ole haitaksi. Tavoittelen sellaista parin tunnin sessiota.


Missä lie mun lintujen bongauskaveri Viiru? Nämä kuvat ovat Viirun (kissa) naapurista. En ole koko talvena nähnyt hännän vilausta koko kissasta. Toivottavasti nukkuu sisällä sängyssä tyynyn päällä ja ilmestyy vielä kevättalvea kohden. 


torstai 25. joulukuuta 2014

Pikkutikka


Joulupäivän aamuna mies huuteli, että jokin outo pikkulintu on ruokintapaikalla! Minä tietty ryntäsin paikalle ilman rillejä, mutta ilmiselvä tikkahan se siinä! Ihan sydän hakkasi innosta muutaman ylimääräisen. Seuraavaksi rillit päähän ja kamera käteen. Kuvattu siis ikkunan läpi.


Ruokintapaikka ei vaan oo mitenkään kuvauksellinen paikka. Siinä on pihavalojen johtoja, puoleksi syötyjä tali-siemenkönttejä jne. Sapuskat siis roikkuvat puutarhaportissa. Kerran olen aikaisemmin tämän linnun nähnyt, että laitetaan nyt ihan sen vuoksi näytille kun on harvinainen tapaus kuitenkin.
Tämä oli tyttö kun sillä ei ollut punaista päässä. 

Pakkasta pelkäävä kuvaaja


Aamulla oli pakkasta -18,5 C. Hirvitti moinen kylmyys, vaikka olen minä käynyt kuvausreissuilla varmaan reippaasti yli -20 C asteen kelissäkin. Näin äkikseltään tuntui kovalta ja minulla ei ole ihan lämpimimmät kamppeet nyt käytössä. Aurinko paistoi ihanasti kylläkin. 


Siinä klo 13 maissa oli lauhtunut jo -15 C asteeseen. Ulos kameran kanssa. Enää ei vaan paistanut se aurinko. Rastaat jaksaa päivystää alueella.


Tänään on koko perhe koolla. Tulee ns. "vanhat ajat" mieleen. Sen verran touhua ja toimintaa itselle riittänyt, että lepääminen ja valokuvaus on kyllä jäänyt vähiin. Jos huomenna tilanne muuttuisi. 

Tilhiä ei vieläkään näy. Ei niitä ole ilmoitettu juuri Tiiraankaan, mitä nyt ihan yksittäisiä tapauksia ja ei meidän suunnalla.