Nokikana -special lintutornilta


Minä hullu nainen kauhealla myrskyllä päätän lähteä kevään ekalle lintutornibongaukselle. Kyllä muutaman sekuntin mietin asian järkevyyttä, mutta sitten hulluus voitti.


 Paikalla oli nokikanoja, joilla oli menossa melkoiset kosiomenot. Trööttäystä, takaa-ajoa, seuraamista ja pakenimista.


Ei sitä jaksa kokoajan kosiskella, välillä pitää syödä.


Mä meinasin lentää kun rikka rokasta sieltä lintutornilta. Lisäksi mä jäädyin aika kivasti. Punaiset, turvonneet nakkivarpaat ja -sormet tuli läksiäislahjaksi siltä reissulta.


 Paitsi mä jo päätin mennä sinne huomenna uudestaan, jos keli on vähän parempi.  Ei ne kyllä nokikanan varpaatkaan ihan parhaimman näköiset olleet!


Toisen kosijan kimppuun voi joskus päästä parhaiten jäällä hiiviskellen!


Nyt tulee köniin!!


 Lisää samaa kyytiä!


Rouva sillä aikaa mietti, voisko tähän laittaa pesän? No, ei sentään. Liian pieni tontti.

Kommentit

Kirsti sanoi…
Hieno kuvasara. Täälläki on tuullu ihan hullusti, tuntuu että katto lähtee :)
Komeita kuvia. Ai siellä on jo tuon verran sulaa, pitää joskus käydä katsomassa. Kevät on mukavaa aikaa seurata soidinpöhköilyjä, vaikka ei kunnon kuvia tuliskaan :)
Pieni Lintu sanoi…
Minä niin ihailen aina näitä sun lintukuvia!!
Kivipellon Saila sanoi…
Voi miten ihana kuvasarja! Uskomattomat nuo nokikanan varpaat! ...ja huikea kosiotaisto! onneksi ei tykkejä ottanut avuksi kuitenkaan!
Harry Kalenius sanoi…
Aivan mahtava kuvasetti. Hienoa, tätä katselee ilolla.
Linda sanoi…
Beautiful photos! :)
Katinka sanoi…
Upea kuvasrja nokikanasta. Ja nuo varpaat =D en ole ikinä nähnyt niitä.
Anne sanoi…
Tuo varvasmarssikuva on kyllä aivan mainio :D Ja sen yläpuolella oleva kuva. Näkee, että vauhtia on - ja tiukka ilme.
Kirlah sanoi…
Kannatti näiden kuvien takia uhmata myrskyä ja palelluttaa varpaansa :)
Pirkkoinkeri sanoi…
Nokikanat ovat aikamoisia tappelupukareita :) Nuo jalat ovat kyllä ihan omaa luokkaansa.