Google+ Followers

lauantai 28. helmikuuta 2015

Möykky koskessa


Voi olla, että tämä möykky on jo aikaisemminkin kuvattu, vaan kerta kiellon päälle.


Ihmeellistä, että se pysyy tuossa. Onko se jotenkin kiinnitetty? Miksi siinä on reikä keskellä? Mikä merkitys? Tätä möykkyä voi käydä katsomassa Hattulan Myllykylän koskessa. Olin toiveikas, että yläjuoksulla olisi ollut jotain lintuja, ei ollut. 

  
On nyt möykky kuvattu joka suunnalta tai mitä nyt sillalta sitä pystyy tiirailemaan. 


Tänään tulee tasan 3 vuotta siitä kun ostin ekan järkkärin ja aloitin valokuvausharrastuksen. Kolme niitä on tullut hankittua, jos tuo Olympuksen peilitönkin lasketaan. Huomenna, jos luoja suo, lähden  kuvausreissulle jalkapatikalla tähän lähimetsikköön. Huomenna on maaliskuun eka päivä. Pienen juhlan paikka, talvi alkaa taittua! Ensi viikolla (4.3.) blogi täyttää kolme vuotta. 

Mukavaa viikonloppua!

Vallihauta


Hämeen linnaa ympäröi vallihauta, jota viime vuonna kovasti kunnostettiin. Se olikin yllättäen jäässä.  Rantareitillä on yleensä hyvällä säällä melkein ruuhkaa. Nyt vastaan tuli vaivan yhden käden sormilla laskettava määrä ihmisiä. Ei mekään oltu huvittuneita kun 1/3 matkasta kulkemaan. Tuuli kohtuullisesti. Närhien ääntelyä kuului ja yksi käpytikka nähtiin. Rantareitille palaan vasta maaliskuun lopussa tai  jopa huhtikuussa seuraavan kerran. Puissa siellä on todella huonokuntoisia linnunpönttöjä, kattoa tai lattia vailla. Paikallinen yhdistys voisi järjestää tempauksen niiden uudistamiseksi. Pitäiskö käydä heidän fb-sivustolla vinkkaamassa asiasta...




perjantai 27. helmikuuta 2015

Pieniä ja suloisia


Kahden hengen tiimimme tuli siihen tulokseen, että kyseessä olisi metsäkauris. Ei nyt kyllä kirkossa kuuluteta tai valalle mennä. Aika pieniä olivat, siis kaksi kappaletta metsän reunassa ruokailemassa. Häntäkään ei minusta ihan riitä valkohäntäpeuran hännäksi. 


Ihan kun hänellä olisi jotain asiaa! Hieman ovela ilme. :)


Lintuja mentiin kuvaamaan, mutta yhtään lintukuvaa ei tullut. No, jos huomenna sitten. Tässä lopuksi vielä peräpeili ja sivukuva.




torstai 26. helmikuuta 2015

Tulppaanit


Nämä tulppaanit on ostettu siis jo viime lauantaina. Ne ovat siis vaasissa tänään viimeistä päivää. Olen luvannut itselle, että en osta koskaan ikinä enää näitä kuivasäilytettyjä tulppaaneja, mutta viidellä eurolla kaksi kimppua, sai minut toisiin aatoksiin. Ne siis minusta menevät huonoksi aivan liian pian.


Ostin kerrottuja ihan kuvaustarkoitusta varten. No, en ehtinyt töiden jälkeen mitään kuvaamaan.


Ajattelin, että kokeilen uuden kameran eri art- kuvausohjelmia.  Niitä kun on aika paljon. Tässä nyt muutama. Olisi pitänyt laittaa ylös, mutta enpä tajunnut kuvatessa. Muistaakseni käytin neulanreikää, kevyt sävy, pehmeä tarkennus, dioraama. Lisäksi sitten mustavalkoista, se ei oo kuitenkaan näitä art-kuvausohjelmia. 


Aika erilaisia fiiliksiä sai irti samasta puskasta.


Kesällä voi olla pihalla kiva kokeilla näitä kukkiin ja ehkä jopa ötököihin.


Olin niin lähdössä ulos kuvaamaan, mutta katsotaan nyt ruuan jälkeen. Siis uskomattoman harmaata. Nukuin kyllä kun tukki. Se oli totaalisen ihanaa. 



keskiviikko 25. helmikuuta 2015

Loma melkein hyppysissä!


Hieman vienyt jaksamista tämä alkuviikko puolikuntoisena, mutta nyt jo voiton puolella. Kävin kampaajalla ja uusi tukka on piristävä. Huomenna joudun sen kyllä jo itse laittamaan. Toivottavasti menee yhtä nätisti. 

Loma on kyllä kaunis sana ja ihana merkitys sillä. Ekaksi mä meinaan ihan vaan nukkua. Sitten kuvausreissuille säästä huolimatta. Surkeaa on luvattu, että kaikki sitä parempi on positiivinen yllätys. Kotia pitäisi varmaan laittaa viikonloppuna kuosiin, sillä siivoukset jäi viime viikonloppuna totaalisesti. Nämä isot kävyt ovat työpaikan pihassa olevasta puusta. Joskus olen kerännyt maahan pudonneita kotiin koristeeksi, mutta se oli virhe. Niissä on hirvittävästi pihkaa...jääkööt vaan pähkinähakeille, jotka rakastavat niitä. Lintua ei näkynyt tietystikkään, mutta kuvasin sitten kävyt! 

Mukavaa pikkulauantaita! 


sunnuntai 22. helmikuuta 2015

Tummat silmät


Viikko sitten otettu kuva siis. Tylsä tausta näissä kuvissa, mutta nyt kelpaa kyllä tylsemmätkin kuvat kun ei oo ainoatakaan otosta otettu koko viikonloppuna. 

Mä olen nyt siirtynyt vanhanajan parannuskeinoihin. Kävin pikaisesti löylyssä ja pesulla. Nyt menen pian syömään jotain iltapalaa. Heitän jotain naista väkevämpää ja hyppään pehkuihin. Siis näin ikävää viikonloppua ei oo aikoihin nähty. Tuo saunominen oli ainoa kiva juttu. Mä olen nyt tosin niin puhdas, että iho kitisee. Huomenna uusi päivä. 

Kiitos kovasti tsemppauksesta kaikille ed. postauksessa. Mistä se johtuukin, että taudin pitää aina iskeä juuri viikonloppuisin tai loman alkaessa. Kai se on se stressin purkautuminen takana tms. Huomenna olisi kampaaja ja mä niin tahdon mennä sinne. Uutta aikaa ei yleensä löydy kovin pian ja pää on kun olisi kulahtanut piisamihattu päässä. Musta ja iso muodoton möykky.



lauantai 21. helmikuuta 2015

Tauti päällä


Eilen kauppareissun jälkeen alkoi paleltaa ihan järkyttävästi.  Ei maistunut edes ruoka, vaikka olisi ollut ihan pizzaa tarjolla. Puin lisää vaatetta. 3 paitaa, housut, paksut sukat, kaksi fleecepeittoa ja kissakin kyljessä. Mä ihan tärisin. Pyysin miestä laittamaan takkaan tulet, mutta kuulemma liian myöhä jo. Ikinä ei oo kuume noussut niin nopsaan. Alle tunnissa se sitten nousi +38.6 C ja siitäkin vielä, sillä kyllä pikkasen aloin hourimaan. Mä alan aina kovassa kuumeessa vielä helposti itkemään ja niin nytkin. Sydän hakkasi tuhatta ja sataa. Tuntui, että se oikeasti pyrkii rinnasta ulos. Olo on paljon parempi onneksi tänään. Mitä nyt on voimaton olo ja huimaa. Kyllä tämä tästä. Mä tsemppaan iteäni sillä, että kyllä mä jo huomenna oon kuvausreissulla. Saa nyt nähdä oikeasti, mutta katotaan nyt.

torstai 19. helmikuuta 2015

Pieni ja viaton


Voiko kukaan uskoa, että tämä pieni pikkuvarpunen olisi tuhma?
Ei oo, ihan kiltti.

Niin se helmikuukin alkaa olla paremmalla puolella jo. Tämä viikko on ollut säänpuolesta vaihteleva.  Kipakkaa pakkasta ja plussakelejä, auringon paistetta ja pilvistä. Maaliskuu on kuin marraskuu. Epämääräinen kuukausi. Valokuvauksellisesti paha. Kyllä se siitä.

keskiviikko 18. helmikuuta 2015

Aruringonkukansiemeniin tulee himo!


Niin hyviä!


Et täti sitten tuu yhtään lähemmäs! Mä tarkkailen sua kyllä.


Jälkkäriksi mä voisin ottaa niitä maapähkinöitäkin, jos sulla vielä on?

tiistai 17. helmikuuta 2015

Tinttejä tietty!


Kahden päivän talviloma lähenee. Siinä ajassa ei oikein lähdetä minnekkään, jos ei nyt sitten ihan päiväreissulle. Mitään ei ole kuitenkaan suunnitelmissa. Kotonakin kyllä viihdyn erinomaisen hyvin. Teen kuvausreissuja, lepäillen ja syön hyvin. Se on mun mielestä ihan passelia lomanviettoa.

Kun mä olin kouluikäinen puhuttiin hiihtolomasta ja melko varmasti jokaisella hiihtolomalla myös hiihdettiin. Se oli niin normia kun vaan olla voi. Koulussa ala-asteella jopa luokat kilpaili hiihdetyistä kilometreistä. Harmi kun ei tullut laitettua ylös mihinkään näitä talvisia saavutuksia. Mielikuva oli, että 2-3 kertaa viikossa tehtiin ns. Mäntyvaaran lenkki, eikä se ihan lyhyt ollut, 5-6 km yhteen suuntaansa ehkä. Ei voi muistaa 40 vuoden takaisia asioita tarkasti.




maanantai 16. helmikuuta 2015

Aamulla varhain...


...kun armaani näin, siinä me istuttiin vierekkäin. 
Aurinko nousi ja lämmitti meitä.
Hyvä oli olla ja miettiä, rakkauden teitä.

Pikkuvarpuset kuvattu keittön ikkunan läpi sunnuntaina klo 9.30 maissa. 

sunnuntai 15. helmikuuta 2015

Aulangon kurre


Mikä rundi tänään lintujen perässä ja aivan oli tyhjää täynnä kamera reissun päätteeksi. No, yritystä oli ainakin kovasti. Kovin oli pieni kurre Aulangolla. Se oli aika varmasti tyttö. Sillä se ei alkanut millään mun kanssa naksutus-kisaan, vaikka kuinka sitä haastoin. Lisäksi sillä on noin pitkät ripset ja jotenkin siro olemus. Selvä typykkä. Valokuvaajia kyllä bongattiin, mutta eipä se paljon innosta. 

Ennen mun Polar Loop pysyi latauksessa viikon. Nyt se hyytyy jo kolmessa, neljässä päivässä. Siinä taitaa olla vielä takuu voimassa. Pitäiskö laittaa huoltoon?! Varmaan pitäisi. Sää oli kyllä aivan verraton. Lisää samanlaisia on luvassa, mutta sitten sitä taas ollaankin töissä.

lauantai 14. helmikuuta 2015

Linja 3, klo 17.53


Olisko ollut viime viikon sunnuntai kun sain omasta mielestäni mahtavan ajatuksen! Onnistuuko mennä kuvaamaan paikallisliikenteen bussiin tunnin ajan ihmisiä ja miljöötä. Ensin tutkailin luvallisuutta. Ihmisten kuvaaminen julkisella paikalla on sallittua kunhan eivät tee mitään nolostuttavaksi luettavaa. Entäs sitten bussit? No, selvisi se, että bussifirman luvalla onnistuu, aivan kuten omistajan luvalla ravintolassa, teatterissa tai ostoskeskuksessa kuvaaminenkin.


Siispä lupaa kysymään s-postilla. Lupa tuli! Jännityksellä siis toimeen. Ajattelin, että perjantaina illalla väkeä voisi olla kivasti. Niinkö olikin.


Paria asiaa en tullut ajatelleeksi. Ensinnäkin Hämeenlinnassa on aika paljon vielä mukulakivikatuja! Ei hyvä kuvaamisen kannalta. Siispä päädyin aika pian kuvaamaan bussin pysäkeillä ollessa.


Kampaamossa istuu asiakas. Ikkunoista näki mielenkiintoisia näkymiä, mitä ei ehkä tavallisesti tule noteerattua, koska ollaan oikeasti matkalla jonnekkin. Minä ajoin vaan hupia!


Oli ihana nähdä hymyä kasvoilla kun ihmiset huomasivat kuvaamiseni! Olin yllättynyt miten pian ihmiset noteerasivat touhuni. Istuin kuitenkin paikassa, jossa en ollut heti näkyvissä.


Yritin olla hienotunteinen ja vältin suoraan kasvokuvia.


Toinen ilopilleri!


Matkustajat olivat enimmäkseen ikähaitarin ääripäistä, nuoria ja vähän iäkkäämpiä.


Nuoriso kaivoi välittömästi kännykät esille, mutta samalla juttelivat toisilleen kommentoiden päivän tapahtumia. He olivat selvästi matkalla uuteen kauppakeskukseen Goodmanniin. 


Kerran minulta kysyttiin suoraan, että mitä oikein kuvaan? Kerroin tästä projektista. Parissa penkissä naurettiin iloisesti ajatukselle. Alunperin oli tarkoitus, että bussin sisällä olevalle näytölle olisi tullut ilmoitusteksti asiasta, mutta mä olin ehkä turhan nopea, että olisi sitä ehditty tehdä. 


Kukaan ei ollut kuitenkaan mitenkään vihamielinen tai suuttunut. Valmiiksi ärtyneen näköiset henkilöt jätin kokonaan kuvaamatta. Mitä turhaan ketään ärsyttää.


Olisin varmaan saanut touhusta enempi irti, jos en olisi ollut vähän kuumeessa. No, tyytyväinen silti tähän juttuun, vaikka mitään ihmeellistä ei sitten tapahtunutkaan. Kuvaan niin paljon noita tipuja ja luontoa yleensä, että tällainen juttu virkistää kuitenkin välillä. Pitää yrittää rajojaan rikkoa tavalla tai toisella. Kiitokset vielä kaikille linja 3 matkustajille ja Vekka Liikenne Oy:lle. Muuten molemmat naiskuskit, jotka olivat ajossa olivat tavattoman ystävällisiä! 

Flirttiä leipäosastolla!


Mä huomasin hänet jo kaukaa takaapäin. Kiertelin ja kaartelin, kärryineni lähestyin. Ilmeeseen ja olemukseen ihastuin. Me näemme vielä! :)


Hyvää Ystävänpäivää!


Tänään on valokuvauksesta vielä lomapäivä. Huomenna sitten aamusta jo toivon mukaan liikenteeseen auringon paisteessa. Blogi "kiljuu" jo kuvia! Tämä kuva on viime viikonlopun räpsy. Oksiston suojissa voi mustarastas itseään harhauttaa, että ei näy minnekkään, eikä kellekkään!

Ostettiin varmaan kuusi kassillista ruokaa tänään. Kaikki oli kerran taas loppu, jopa leipä. Aamupalalla oli tarjolla hapankorppuja! No, nyt on monenlaista tarjolla. Ystävänpäivän kunniaksi olisi voinut tietty järjestää vähän paremmat ruuat, mutta teki niin kovasti mieli kotitekoisia hampurilaisia, että niitä nyt syötiin. Tein pihvejä sen verran paljon, että saan syödä ensi viikolla töissäkin hampparin. 

Hyvää Ystävänpäivää!


perjantai 13. helmikuuta 2015

"Vanhat"



Ensimmäistä kertaa vanhojen tanssit järjestettiin Hämeenlinnassa  uudessa Elenia-hallissa. Uudet tilat tietysti tuovat oman säväyksensä. Entinen Hämeenkaari oli jo hieman ränsistynyt, liian pieni ja siellä oli erittäin huono ilmastointi. Illan bändi, Sibeliusopiston nuoria soittajia.
 


Tanssijoita oli hurjasti. Hienoja pukuja sai ihastella. Mikään sävy ei nyt ollut erityisen suosittu. Oli paljon näitä hyvin röyhelöllisiä, mutta myös vähemmän "muhkeita" . :)
 


Meidän perheessä tanssit olivat tällä erää viimeiset. Neljäskin tytär on nyt ne läpikäynyt.
 


Hallin valaistus oli mielenkiintoinen. Ihan eri asetuksia piti räpläillä, riippuen kuvauspaikasta. Olen niin älyttömän vähän kuvannut ihmisiä, että olen niin onneton. Kai jännitykselläkin oli osansa asiassa. Olisi pitänyt tulla paikalle hieman aikaisemmin, että olisi ehtinyt tehdä vähän enemmän säätöjä.
 


Hieman maltillisempaa tyyliä tässä.
 

 
Tanssit sujuivat hienosti. Pientä kommellusta tietysti sattuu, mutta sekin tavallaan kuuluu asiaan. Hieman ärsytti kun vähintään 6 kertaa muistutettiin uudesta lattiasta. Piikkareilla ei asiaa sinne. Kenkien pohjia kehoitettiin tarkistamaan myös useaan kertaan, ettei olisi hiekkaa ja kiviä naarmuttamassa uutta lattiaa.
 
 
Hymy oli herkässä.


Kovasti oli nähty vaivaa tanssien opettelussa. Perinteisiä vanhoja tansseja, mutta myös moderneja oli nähtävillä.
 

 
Ystävien kanssa on mukava jutella tanssien tauolla. 


Halusin kuvata välillä tanssijoita hieman ylempää. Menin portaille. Se ei ehkä ollut hyvä ajatus näin jälkikäteen. Nimittäin niissä aina kulki joku ja silloin portaat hytkyivät. Ei tullut tarkkoja kuvia.
 

 

Pakostakin tuli mieleen välillä ne omat vanhojen tanssit. Ne olivat aivan toisenlaiset. Silloin pukeuduttiin oikeasti vanhoihin asuihin. No, ajat ovat toiset ja maailma muuttuu.



Sen verran ylikierroksella äitiliinikin oli, että uni ei meinannut tulla yöllä silmään.
 

 
Kuvasin myös työkaverin tytärtä ja tyttärien kavereita. Pyörähtelin pari biisiä myös mieheni kanssa, vaikka ei se järkkäri vyötäröllä ihan helppoa ollutkaan. Enkä ole todella mikään tanssija!
 

 
Hieman itämaista viritelmää. Tänään tanssit jatkuu...yöhön asti!