Google+ Followers

tiistai 31. maaliskuuta 2015

Narsissiprobleema



Mun on käynyt monena pääsiäisenä kalpaten näiden ruukkunarsissien kanssa. Ensimmäiset kukat kukkivat upeasti, mutta sitten ne loput ikään kun kuivuvat nupuille. Samoin lehtien kärjet kellastuvat ja alkavat vähän lerputtamaan.


Kasvatusohjeena oli, että kastellaan niukasti. Kastelenko liian niukasti sitten? Ostopäivänä (la) lykkäsin joka purkkiin sellaiset 0,25 desiä vettä. Ajattelin, että eiköhän ne nyt selviä torstaihin asti. Mä vahdin niitä nyt niin tarkasti. Nyt ei kukaan uskalla kuolettaa yhtään nuppua.


maanantai 30. maaliskuuta 2015

11 kysymystä haaste




Sain haasteen Suvikummun Marjalta


1. Mitä söit tänään aamupalaksi?
Mustarherukanmakuista teetä hörpin ja 4 juustoleipää. Kasan vihreitä viinirypäleitä. Teki mieli myös hillomunkkia, mutta en sitten jaksanutkaan.

2. Millaisesta musiikista pidät?
Ulkomainen poppi tehoaa.

3. Oletko aamu- vai iltaihminen ?
Enempi varmaan iltaihminen. Ei varhainen aamuherätys tuota ongelmia tosin sekään, mutta en ole kovin tuottoisa vielä aamutuimaan! Hitaasti käynnistyvää sortimenttia siis.

4. Loma. Etelään vai pohjoiseen?
Mä olen kotona aina lomalla ja koti on eteläisessä Suomessa.



5. Oletko unelma-ammatissasi?
En varmaankaan. Olisi ollut useampiakin muita ennen sitä. Valinta tuli tehtyä sen mukaan mihin pääsi opiskelemaan kotipaikkakunnalla.

6. Millainen olisi täydellinen päivä?
Saa nukkua ensinnäkin hyvin ja riittävästi. Tarjolla on hyvää ruokaa monta kertaa päivän mittaan. Mahtava kuvaussää ja paljon lintuja liikenteessä. Illalla huomaisin, että olisin voittanut huomattavan summan rahaa jossain Veikkauksen rahapelissä. :)

                       7. Jos saisit herätä huomenna aamulla uuden kyvyn tai  ominaisuuden 
kanssa, minkä valitsisit?

Jestas miten vaikeaa...olisi aika hienoa osata piirtää ihan älyttömän hyvin! 

                                     8. Onko jotain, jonka tekemisestä olet unelmoinut kauan?
Olen halunnut muuttaa takaisin pohjoiseen, vaan nyt tuntuu siltä kun en enää jaksaisi pätkääkään pidempiä/kylmempiä talvia tai lyhyempää kesää. Jostain lomamatkastakin olen haaveillut, mutta ikävöisin kumminkin liikaa kissoja! Parempi pysyä vaan kotosalla.

9. Elämäsi suurin saavutus?
Se taitaa olla vielä saavuttamatta. Olen viettänyt niin tylsää ja tavallistakin elämää. Tosi pieniä saavutuksia. Tuskin edes mainitsemisen arvoisia tai muistamisen. Tässä taitaa tulla kohta kiire...:)

10. Mikä on bravuurisi keittiössä?
Lasagnen teko onnistuu aika hyvin.

11. Mistä unelmoit juuri nyt?
Olen unelmoinut eläköitymisestä viime aikoina. Johtuen varmaan siitä kun töissä on ollut niin hankalaa ja tuntuu, että vapaa-aikaa on liian vähän. Kohta saan täyden lomaoikeuden, joten kai se 8 päivää lisää vuosilomaa, jossain tuntuu! Unelmoin myös ajasta, jolloin ei olisi näin paljon vastoinkäymisiä elämässä. Hetken onnen ajasta...

Samoilla kysymyksillä haastan jokaisen lukijan! Vastaa, jos tuntuu siltä! 

P.S. Jostain syystä rivivälien ja sijottelun kanssa sai tapella. Bloggeri ei tykkää kun kopioi/liittää tekstiä.


sunnuntai 29. maaliskuuta 2015

Vastarannalla




Nyt kaivellaan jo parin viikon takaisia kuvia.
Lunta ei ole enää Hämeenlinnassa juurikaan.


Seuraavaksi odottelen leskenlehtiä, sinivuokkoja! Nyt vaan sää viileni sen verran, että ei taida ihan huhtikuun alussa tapahtua kevään etenemistä. 

Nuo punaiset poijut vedessä samaan aikaan näyttävät kivalta ja toisaalta niin oudolta, keinotekoiselta!



lauantai 28. maaliskuuta 2015

Huvimajat


Viime kesänä rantareitin huvimaja maalattiin. Olin hieman ihmeissäni työn jäljestä. Vihreää oli valkoisten osien päällä. Maalia oli tosi paksulti toisissa paikkaa. No, joku oli sittemmin siistynyt jälkeä. Miten minulla on sellainen muistikuva, että aluperin se oli kellertävä väriltään. Luultavasti löytyisi vanhalta koneelta kuvia, vaan en nyt jaksa niitä kaivaa. Tämä on kuva on otettu viikko sitten. Nyt ei ole sateeseen menemistä.

Työasioiden kanssa oli melkoinen piinaviikko. 6 aika tuskaista päivää. Olin aika masiksessa, hyvä kun nukuin edes. Lopulta asia kuitenkin ratkesi, niin kun halusin. Tein vastaehdotuksen ja perustelin tiukasti, miksi alkuperäinen ehdotus oli kaikkien osapuolien kannalta todella huono. Annettiin ymmärtää, että asiassa ei ole enää neuvottelunvaraa. Sitä oli jo valmiina esitelty pomopiireissä. Erittäin tärkeää oli ensin saada oma lähiesimies ymmärtämään tilanne. No, loppu hyvin, kaikki hyvin. Ehdin jo ajatella työpaikan vaihtoakin. Sain myös uuden tittelin.  Mä olen nyt vastaava (johtuu koulutustaustasta). Se tietää lisää töitä ja ei ainakaan tällä hetkellä parempaa palkkaa. Miten asiat voivatkin kääntyä viikossa pariin kertaan päälaelleen. Mä en tykkää tällaisesta kuitenkaan, että pitää melkein saada sydärit ja aivoinfarkti moisten juttujen vuoksi. Tämä olisi voitu välttää hyvin helposti. Jälkikäteen ihmetelty isollakin porukalla, että hommat meni näin.

Olihan minulla kuva siitä toisestakin huvimajasta...:)




Pulut


Puluissa ei taida löytyä kahta samanlaista.


Kaikista kaunein, harmaa-valkoinen jäi kuvaamatta. Kujertelevat kokoajan.


perjantai 27. maaliskuuta 2015

Krepatut korvatupsut


Siinä ne, vimpat viime viikonlopun kuvat. Nyt on luvassa huonoa viikonlopun säätä, vesisadetta molempina päivinä. Tarvisi saada jonkinlainen älynväläys, mitä voisi toteuttaa ja saada uusia kuvia. 

Olipa viikko, itkua ja hammastenkiristystä ihan konkreettisesti. No, jos tämä tästä vielä. Kerron kyllä, jos aurinko alkaa paistamaan ns. tähän tupaan.

Hyvää viikonloppua!




torstai 26. maaliskuuta 2015

Vaaleaa ja tummaa


Rantareitilläkin ovat käyneet viikatteet ja metsurit. Eivät ne sentään kaikkea ole saaneet matalaksi. Rannan pajukko on historiaa. Siellä oli viime keväänä aivan uskomattoman upeita pajunkissoja, isoja ja pulleita. Niissä oli paljon perhosia nautiskelemassa mettä. Mennyttä ne kaikki. Ketä nekin nyt haittasivat. Kasvat tietty uudelleen, mutta tämä kevät saa olla sitäkin ihanuutta ilman. 

Sitä mä ihmettelen, ettei yhtä isoa pusikkoa Varikonniemessä ole raivattu. Siellä on elämänlanka vallannut kokonaisen metsän. Se kasvaa puiden ja pensaiden ympärillä kun viidakko ja levittäytyy vinhaa vauhtia. 


keskiviikko 25. maaliskuuta 2015

Vähän juttua variksesta



Variksia oli tosi paljon viikonloppuna rantsussa, varmaan toistakymmentä. Jotenkin ne olivat surullisen näköistä väkeä kävellessään järven rantapenkalla. Aika moni söi jäätä rannasta. Osalla taisi olla pesänrakennus mielessä, sillä osmankäämien "villoja" ja muuta materiaalia kuskattiin nokassa jonnekkin.


Tämä varis antoi kuvata pitkän aikaa. Kolme muuta lähti lentoon ja jäivät pällistelemään kauempaa meidän valokuvaussessiota.


Varikset myös yrittivät irrottaa jäästä jotain näkemäänsä. Liian paksua oli nokalle.


Kyllä variskin varmaan odottaa kevätkelejä. 


Ruoho oli varsin kellertävää vielä rannassa. Myrsky oli tiputtanut hirveästi oksia puista. Yksi tosi iso karahka tipahti suoraan eteeni. Onneksi ei tipahtanut niskaan. Sen jälkeen siirryin pois puiden alta.



Ensi viikonloppuna lupaan tulla eväiden kanssa variksia tervehtimään!

tiistai 24. maaliskuuta 2015

4 x orava vaahterassa


Mikä lie juttu oravilla, mutta ne kurremetsän kurret nyt rakastaa yhtä vaahteraa. En nyt takuuseen mene, että puu on vaahtera, mutta sen alla oli muutama kuivannut lehti josta lajin päättelin. Ne jyrsivät ja nuolevat oksia ja runkoa ihan vimmassa. Peräti 4 oravaa oli kerralla sen kimpussa.


Niin hyvää, kieli pitkällä! Ei voi olla huomaamatta sukupuolta. Laumaeläimet hämää petoa olemalla tiiviisti yhdessä ja liikkeessä. Minä menin ihan sekaisin näiden oravien kanssa. En tiennyt enää, mitä oravaa seurata. Ne menivät puussa todella nopsaa oksalta toiselle. 


Tien toisella puolella pelasi kaksi poikaa kovaäänisesti futista. Toinen huikkasi kaverilleen, että ollaan hiljempaa kun tuolla kuvataan oravia! Mä sanoin, että pelatkaa vaan ihan rauhassa. Nämä eivät välitä nyt muusta kun tästä puusta. 


Olen pari kertaa nähnyt peräkkäisinä viikonloppuina oravat puun kimpussa. Jos löytyisi netistä selitys. Lipittääkö ne jotain mahlaa tms.?

maanantai 23. maaliskuuta 2015

Namia nokkaan!


Mitä lie naakka löytänyt, mutta näytti siltä, että söi se sen. Naakat ovat kaikkiruokaisia. Kauniita värejä valossa näkyy naakan kylkihöyhenissä ja siivissä. Lintuja, lintuja...nyt niitä taas näkee! Näitä tavallisia lajeja, mutta kyllä ne minulle kelpaavat.


sunnuntai 22. maaliskuuta 2015

Rantautuminen


Mun omia pohkeita melkein kiristi kun katsoin tyttösorsan rantautumista jäiselle rannalle. Vanajavesi on oikeastaan vielä puoleksi jään peittämä. En tiedä millainen pito noissa sorsan räpylöissä on, mutta näki kyllä, että ponnisteluja tarvittiin.


Tässä ei enää ole liukastumisen vaaraa.


Tämä kuva ei ole kovin terävä, mutta laitoin sen siksi kun näkyy upeat värit linnun nokassa. On violettia, oranssia, vihreää ja sinistä. Harmitti kun ei ollut mitään evästä tarjota. Kävin kyllä yhdellä kadulla keskustassa pienen lenkin kun kuvittelin siellä olevan pullakaupan. Väärä katu tai sitten muistin väärin.

Pariskunta


Nyt näemmä näkee linnutkin pariskuntina. Rva ja herra on tarjolla monesta lajista. Telkkäparin naaras ekana, naiset tietty aina ensin!


Koiras oli tosi vaikea kuvata kun auringon valo kilotti niin kovana. Lisäksi kovassa tuulessa laineet nousivat korkeiksi ja löivät rantaan. Tuo tapittava, keltainen silmä näyttää vähän epäaidolta! :)


Yhteiskuva.

lauantai 21. maaliskuuta 2015

Laulujoutsenet


Kiersin koko Vanajaveden reitin tänään. Aamulla kävin jo kurremetsässä. Aktiivisuusranneke näyttää huimat 16 114 askelta. Kyllä vähän siltä tuntuukin, että on muutama jalannosto tehty. Järkyttävä tuuli, sanoisin tuota jo myrskyksi. Takin huppu lähti irti, vaikka se on nastoilla kiinni. Suorassa käveleminen ei todellakaan onnistunut. Minusta tuli kuvatessa puihin nojailija.


Joutsenpariskunnan bongasin ns. vastakkaiselta rannalta. Harmitus toisaalta oli se, että olin juuri kävellyt rantaa niiden vierestä, mutta kuitenkin polulla, josta ei noin rantaan näe. Se lohduttaa, että tuskin olisivat jääneet mun kuvattavaksi, vaan vaihtaneet paikkaa.


Komeita siipiä esitellään.


Tässä suunnataan jo jäätikölle lepäilemään.


Muutamat sukimiset vielä. Pitkällä kaulalla ulottuvuus on hyvä.


Turvallisuus kai ennen kaikkea. Ihmeen tuulisen paikan valitsi.


 Toinen osapuoli, jostain syystä ajattelin häntä rouvana...ruokaili ruovikossa.


Tuhannen säpäleinä


Siltä tuntuu olo. 15 vuotta sitten hakeuduin töihin, joka on ollut minulle oikea valinta. Muutoksia on tietty ollut monenlaisia vuosien varrella, vaan nyt tulisi oikein iso rysäys ja siitä mä en tykkää.

 Asiakaskunta vaihtuisi, työolot huononevat suuresti ja tulisi useita työpisteitä vähintään 5 ehkä 6. Minä en tykkää sellaisesta reissutyöstä. Nykyisin siis kolme. Fiilikset ovat sellaiset, että tahtoisi vaihtaa työpaikkaa. Sellaisia on, mutta en halua pidempää kun puolen tunnin ajomatkaa töihin. Varsinkin talvella tuo 23 km on minulle maksimi. Sitten hyvistä työkavereista luopuminenkin tuntuu pahalta. En tiedä. Joudun mä kyllä tavallaan heistä nytkin luopumaan, näiden toimipisteiden vaihdon vuoksi. 

Mitään hyvää ei siis ole seuraamassa, vain huonoja asioita. Nykyisen päätyöpaikan huone on 4m x 4,5m ja iso ikkuna, tarpeeksi säilytystilaa ja keskeisellä paikalla. Hyvät kalusteet ja uusitut pinnat. Uusi olisi puolta pienempi, pieni ikkuna eikä sinne paista koskaan aurinko (ikkunaa ei ole pesty 7 vuoteen), ei säilytystilaa, huonot kalusteet, ilmastointi ei toimi ja siellä on sähköpatteri, jonka lämpö ei ole tasainen. Alunperin ollut pukuhuoneena. Lattiamateriaali kai vaihdetaan kesällä, koska sen alla oleva liima aiheuttaa allergiaa. Mä tulen hulluksi siinä pimeässä ahtaassa kopissa. Se on mun fiilis. Nyt mä olen sen jaksanut kun oon ollut siinä vain kaksi päivää viikossa, mutta kiva siitä huoneesta on ollut aina lähteä kotiin. Kaikki muutokset siksi, että tulee uusi työntekijä! Siis miksi meidän muiden, vanhojen työntekijöiden työolot muutetaan huonompaan?

perjantai 20. maaliskuuta 2015

Herra ja Rva Sorsa


Näemmä ei oo sorsapariskunnalla mihinkään kiire. Klo oli jo lähempänä puolta kymmentä aamulla ja vielä näin unetti. 


Rouvalla on jännän tumma nokka. Varsin hyväntuulisen näköinen.


Siinä kierreltiin ja kaarreltiin. Herra ei olisi mitenkään tahtonut lähteä liikenteeseen.
Hänellä hieman ehkä epäilevä ilme. Sain puristettua kuitenkin postauksen sorsista, vaikka ensinäkemältä näytti pahalta. 

Tänään oli hieman ikävä päivä töissä. Toisaalta sain soiteltua Tampereelle kollegalle tukipuhelun, hän auttoi asiaa huomattavasti. Nyt on loput minusta kiinni, miten saan asiat eteenpäin.
Olen sen verran rauhaa rakastava ihminen, että taistelut ja kamppailut ei oo ihan mun juttu. Toisaalta en kyllä tosipaikan tullen anna itseäni jyrätäkkään, että ei kun hommiin vaan. Mitään ei oo vielä hävitty tai voitettu.


Sorsa jäällä


Olihan siellä rantsussa eilen sorsiakin sulavedessä. Minä vaan tössin ne kuvat. Melkein kaikista puuttui pala lintua! Tunkivat vähän liian lähelle. Ne vähät, joissa oli kokonainen tipu, niin tosi epäterävät otokset. Täytyy käydä lauantaina uudestaan sorsajahdissa. Ei tämmönen vetele!

 Sää huononee, joten lauantaina täytyy muutenkin antaa kameran laulaa, että saa kerran taas koko viikon kuvat kasaan. Olen nyt yrittänyt kiriä näillä postauksilla, että edes se päivä/postaus tahti säilyisi.

Kevät vai syksy



 
Näistä kuvista ei kyllä pysty päättelemään onko syksy vai kevät! No, viime viikonloppuna kuvattuja nämäkin. Tänään on tiedossa auringonpimennys. Töissä ollaan, joten sitä ei pääse ihmettelemään kun toimiston ikkunasta ja mä vähän luulen, että aurinko ei edes näy, väärä suunta.
 
Revontuliakin oli tarjolla, vaan minä olen mennyt kiltisti nukkumaan tosi ajoissa, että reposetkin on jäänyt näkemättä. Tosin kun asunut 26 vuotta Rovaniemellä, ne ovat melkein yhtä tavallisia kun pilvet taivaalla. :) Ei osaa niistä hirveästi intoilla. Sitten kun oon niin laiska, ei huvita yöllä painella kameran ja jalustan kanssa ulkosalla. Sensijaan työmatkalla autolla ajaessa kun näkee lentävät joutsenet! Se hieman harmittaa kun niitä ei pysty kuvaamaan. Hehkutan jo mielessäni sillä ilolla kun pääsee jossain vaiheessa, todennäköisesti aika pian kuitenkin kun takatalvi peruttiin, niin kuvaamaan leskenlehtiä!