Google+ Followers

tiistai 29. syyskuuta 2015

Uneliaita sorsia


Kun mä aloin heiluttelemaan leipäpussia, porukat tuosta kyllä virkistyivät!


Taisivat suurin osa olla nuorta väkeä kun väritykset ovat silleen keskeneräiset. En tiedä miksi mä niin kovasti aina innostun ihan tavallisista sorsista. Ne ovat niin symppiksiä!


Tänään oli kyllä päivä niin syvältä kun olla vaan voi. Huomenna tiedossa koulutuspäivä Tampereella. Oujee, tuntuu melkein lomalta!

maanantai 28. syyskuuta 2015

Kiireinen kurre


Vaahteroissa on vielä lehdet aika tiukasti, joten tämä orava piilotteli varsin taitavasti niiden suojissa.  Tämän kokokuvan ainoastaan sain. Eikä sekään oo terävä. Ihmeen vähän on kurrekansaa ollut liikenteessä. 

Enpä nähnyt ainakaan vielä verikuuta. Kävin klo 5.15 kävelemässä vartin kierroksen asuinalueella. Paksut pilvet olivat taivaalla. Jos jotain pilkahtaisi kun olen lähdössä jo töihin. Koko juttu taitaa olla silloin jo ohi tosin. No, ensi kerralla v. 2033. :)

sunnuntai 27. syyskuuta 2015

Fasaanipörinää...


Lähdin kuvausreissulle, mutta ehdin juuri Vanajaveden rantaan kun auringonpaiste lakkasi. Taivaalle ilmestyi harmaa ääretön pilvimassa. Siis kotiin. Kuvia ei sitten otettu tänä viikonloppuna, sillä pilasin mahdollisuuteni lähtemällä eilen porukan kanssa Helsinkiin. Siellä satoi vettä ja sitten kun se loppui, olin niin masennuksessa ja ahdistunut siitä kaikesta rumasta ympärille, että en mä tahtonut enää mitään kuvata. Kyllä mä nyt ainakin 5 vuotta muistan, että siihen suuntaan on mun turha lähteä.


Oikeanpuoleinen kukko on paljon isompi ja paremman näköinen. Tuo raaka versio vasemmalla oli kuitenkin haastaja!


Iso otti ja juoksi metsään pakoon. Tämä kukko oli selvästi aika hämmingissä, että "Voitinko mä?"

keskiviikko 23. syyskuuta 2015

Kitupäivät!


Onpas taas odottaminen, että pääsee kuvaamaan. Miten jaksaa odotella sinne lauantaihin?!  Mä alan laskemaan tunteja...

maanantai 21. syyskuuta 2015

Lopen kirkot


Vanha kirkko elikkä Santa Pirjo (Pyhä Birgitta) sijaitsee 1,5 km Lopen keskustasta korkean mäen päällä. Siellä järjestetään vielä mm. häitä, ristiäisiä jne. Se on kuitenkin huomioitava, että siellä ei ole sähköjä, joten urkuja ei voida soittaa. Se on mun kirkkosarjan eka hirsikirkko. Hirsistä on voitu tehdä vähän ajoitusta rakennusvuodesta. Vanhimmat hirret ovat vuosilta 1665-1666.


Ovi oli auki ja olin jo innolla suuntaamassa sisälle kun paikalle saapuikin paljon väkeä juhlavaatteissa. Oli parhaillaan alkamassa ristiäiset. Meillä oli vapaa-ajan kamppeet päällä, joten ei oikein tuntunut hyvältä mennä sisälle, vaikka tilaisuuden alkuun oli vielä 20 min. Harmi.


Enpä muista nähneeni näin vaatimatonta kirkkorakennusta aikaisemmin. Omalla tavallaan kuitenkin viehättävä.


Tämä toinen Lopen kirkko on kohtuullisen iso tiilikirkko, rakennettu v. 1885-87. Se paloi v.1914, mutta korjattiin ja otettiin uudestaan käyttöön v.1921.


Ikinä ei oo ollut kirkon kuvaaminen näin vaikeaa. Ensinnäkin kirkon ympärillä on isoja puita. Ne luovat varjonsa ja avoimen kuvauspaikan etsimistä sai todella etsiä. Tämäkin kirkko on rakennettu mäen päälle. Sen ympärillä on varsin vähän tilaa. Seisoin aivan tontin reunalla. Hautausmaa on tien toisella puolella. Lisäksi kirkon takana oli punainen iso puurakennus, joka osaltaan pilasi tunnelmaa. 16-35mm:n laajakulma teki loppusilaukseksi vielä tosi väärän vänkkyrän otoksen. No, se on mikä on. Eikä sisälle päässyt. Tämä kirkko olisi varmaan paras kuvata talviasussaan tai myöhään syksyllä.

sunnuntai 20. syyskuuta 2015

Komion luonnonpuisto, Loppi 20.9.2015


Hui sentään, luulot pois heti alkumatkassa. Ylämäkeen ja pohkeet hapoille! Tämä poronpolun reitti, joka on pituudeltaan 6.5 km on varsin vaativa. Ylämäkeä on paljon.


Jäkäliä, sammalia oli joka lähtöön!


Lukkolammi oli söpö pieni erittäin kirkasvetinen lampi. Se on kasvamassa umpeen tämän vuosisadan aikana.


Kangasmetsää. Onneksi näitä tasaisiakin 


Alamäkeäkin, välillä.


Syksyn värejä.


Hyvin merkitty reitti ja polku oli varsin leveä.


Tässä kohtaa ei oikein nyt selkiintynyt, oltiinko Komionvuorella vai Ryssänvuorella, mutta tuo puiden välissä oleva lampi oli Sorsalammi nimeltään.


Varsin jyrkät ja liukkaat portaat alas.


Onneksi taas vähän tasamaata. Syötiin välillä jo vähän ylimenneitä mustikoita. Puolukoita oli varsin vähän, vaikka minusta metsä olisi ollut juuri sille sopivaa.


 Suota ja pitkospuita. Olin tässä kohta jo melkein menettänyt toivoni, että sellaista edessä onkaan, vaikka näin oli luvattu. Ihana suopursun tuoksu. Karpalot olivat vielä raakoja.


Olisi niitä kävellyt mielikseen pitempäänkin.


Saavuttiin Luutalammin järvelle. Hieno paikka. Tämän rannalla oli sitten reitin ainoa nuotiopaikka, joka oli tosi pieni. Paikalla oli sen verran porukkaa, että me suosiolla jatkettiin matkaa. 


Hienot maisemat. En tiedä, jostain syystä tuli aivan kotimaisemat Rovaniemellä mieleen.


Tämä kuva on mun ykkössuosikki!


Sudenkorentoja oli vaikka kuinka. Aika mahtava syksyinen sää. 
Polulle takaisin ja kohti parkkialuetta.


Tästä reitti alkoi ja päättyi! Kiva oli käydä. 



lauantai 19. syyskuuta 2015

Ruokatoiveita...


Tänä viikonloppuna olen toteuttanut omia ruokatoiveita. Mun ruokakuvat ovat tönkköjä. Olisi pitänyt ottaa silleen pystyyn ja keltaiset krysanteemit taustalle ja kakusta vain vasen reuna näkyviin. No, tämä kuva on otettu kännykällä, että tähtäsin vain keskelle!   Paistoin liian kauan aikaa, mutta epäilen suuresti, että syötyä tulee. 

Yleensä juustokakku on maustettu sitruunalla ja vaniljasokerilla. Halusin kokeilla muuta. Nyt kun on noita maustettuja tuorejuustoja, niin ajattelin homman olevan aika simppeli. Mä en hirveästi diggaa nimittäin sitruunaa. Siispä appelsiini-mango-vanilja tuorejuustot käyttöön. Laitoin mä vähän sitruunamehuakin. Enkä oo ihan niiden digestive-keksienkään suhteen vakuuttunut, ne ovat mauttomia. Kanelilla ja sokerilla olisi keksipohjaa voinut duunata....eiku mä teinkin tuon pohjan itse. Eräänlainen murotaikina, voita, sokeria, kananmuna, vehnäjauhoja ja leivinjauhetta. Tätä ei oo vielä maistettu, koska minusta juustokakun tarvii olla kaapissa yön yli. Aamulla sitten sen kimppuun.

Lauantain viettoa


Kaalikääryleitä. Siinäpä niitä, 12 kpl. Valmiina uuniin. Nyt vielä aika valjun näköistä sapuskaa. Ed. kokkauskerrasta on tosi kauan aikaa, epäilen...12 vuotta.



Meidän vanha uuni on jo menettänyt selkeästi tehoaan, joten ensi kerralla pitää paistaa +225 C:ssa ensimmäinen puolisen tuntia, että tulee kunnolla väriä. Sitten mä olin vähän laiska, enkä jaksanut alkaa kaalta silppuaan täytteeseen. Se varmasti kannattaa. Vähän liian tiivistä oli täyte, mutta mausteita ainakin tuli hyvin. 


Nämä ostin tänään. Selkeä syksyn merkki kun ostan koristekurpitsoja! Sellainen vihreäraidallinen täytyy vielä ostaa, jos muistan ja kaupassa on. Nuo kannat saa sillä piiloon Venniltä, joka ei saisi niitä pureskella. Sitten ne menevät huonoksi kissapöpöistä. Muuten säilyvät kyllä kevääseen asti.

torstai 17. syyskuuta 2015

Kerran vielä hepokatit!


En voinut vastustaa mennä katsomaan hepokatteja myös sunnuntaina.  Taisi olla niille kuitenkin vähän liian kylmä.


 Hengitys höyrysi ja lämpimämpiä kuteita tuli ikävä. Pelkäsin, että palellutan itseni ja saan jonku inhan flunssataudin. Ei onneksi!


 Tällä kertaa heillä oli jokin tarve keikkua korsissa pää alaspäin! Käyhän se poseeraus noinkin.


 Viikonloppu lähentyy. Jos sää ei oo valokuvaukseen suosiollinen, niin meinaan kokata kaalikääryleitä ja amerikkalaista juustokakkua! Kumpikaan eivät oo mitään pikaruokaa. Varsinkin jälkimmäistä odotan niin innolla. 


Vesipisaroita


Olen useampana päivänä ottanut kameran töihin, että jos työpäivän jälkeen saisi otettua muutaman kuvan. No, ei oo voinut kun sää ei oo sallinut. Viikonlopuksi ennustaa parempaa. Se vaan aiheuttaa jonkin verran painetta, jos koko viikon fotot on otettava silloin. 

Onneksi tämän viikon hyppelyt työpäivän aikana on nyt suoritettu. Nyt saa kahtena päivänä mennä toimistolle ja tehdä rauhassa työnsä siellä. Eilen olin iltapäivän tietsikkaohjelmakouluksessa. Käyttöön otetaan tavallaan digitaalinen kokousmuistio, joka on kaikille kokoukseen osallistujille  julkinen. Kokeilu, joka kestää vuoden. Ei se ohjelma nyt vaikea oo, mutta vielä keskeneräinen ja bugeja täynnä. 

tiistai 15. syyskuuta 2015

Olla vai eikö olla...


Tajusin sunnuntai-iltana, että mun elämä on pahasti urautunut. Siihen on tultava nyt jonkinlainen muutos. Alan itsekkin olla kyllästynyt jurraamaan samaa rataa edestakaisin. Valokuvauksesta en luovu, mutta jätän kyllä monia foorumeja nyt rauhaan. Tarviiko niitä kuvia niin moneen paikkaan jaella. Mitä ihmeen järkeä! 

Sitten alkaa pieni kuntokuuri. Olen aika julmettu herkkusuu. Viikonloppuna se on sallittua, mutta viikolla alkaa nyt toinen meininki. Sitten mä alan kyllä nyt muutakin harrastamaan kun valokuvausta. Alan olla jotenkin kyllästynyt itseeni. Mikään viikko ei eroa toisestaan. Työ on tietysti iso osa elämää, siihen mä en juurikaan pysty vaikuttamaan, mutta muuhun kyllä. Onko hyviä ehdotuksia, jos 51-vuotiaana kiertää elämässään samaa kehää, että tossuista savu nousee jo?!? Töissä joudun olemaan sosiaalisempi kun minut on rakennettu, että mitään sellaista ei voi tulla kyseeseen, mä muuten palan loppuun. Minulla  on haave. Matka pohjoiseen. Uskaltaisiko sitä alkaa suunnittelemaan, en tiedä...

maanantai 14. syyskuuta 2015

Hepokattikasa


Jos haluaa kuvata hepokatteja tai heinäsirkkoja, niin paras aika on lämmin, aurinkoinen aamu. Ne nousevat paraatipaikoille lämmittelemään!  


Tässä on oikein hepokattikasa. Kolme aivan vierekkäin. Nämäkin tykkäävät juttelusta ja sain jopa siirrellä heiniä pois näkyvyyttä pilaamasta. 


Kyllä nämä kauniit syksyiset kelit ovat edes pieni lohduke huonosta kesästä. Ainakin, jos nämä jatkuvat muutaman viikon!


sunnuntai 13. syyskuuta 2015

Neito ja sitruuna


Olipas kiva sitten nähdä näitä perinteisiä perhosia kuitenkin tänä syksynäkin. Neitoperhonen ja kolme sitruunaperhosta eksyivät reitilleni.


Kukkivia kasveja alkaa olla kyllä aika vähän. Onneksi jotkut aloittivat lämpimien kelien vuoksi uudelleen kukinnan.


Sitruunaperhonen ei ollenkaan pelästynyt mun lähentymisiä. 


Sitruunaperhosen siivet näyttävät jotenkin jäykiltä, ihan kun ne olisivat tärkissä.


Tämä ohdake oli jotain minikokoa. Hyvä kun 10 senttiä nousi maan pinnasta. Alue on tosin niitetty joskus reipas kuukausi sitten.

lauantai 12. syyskuuta 2015

Siniukonkorento


Jaa...muistaako sitä enää kukaan, kuinka kauan oon tätä korentoa metsästänyt? Varmaan nyt ainakin 3 vuotta se on mua kiusannut Ankkalammella. No, se pitikin käydä kuvaamassa ihan toisella suunnalla.


Kun makrot alkaa piakkoin vähentyä kohteiden vähetessä. Lähdinkin siksi makroputkella  aamulla huitomaan. Varmaan 600 otosta tuli otettua..., mutta siis tosi huonoja! Mun kädet vaan eivät olleet vakaat. Suttua tuli varmaan suurin osa. Toisaalta yritin niin kovasti, että samasta kohteesta on 40 kuvaa ja tämän mäkkikoneen kuvien tallennusjutun vuoksi eri otosten järjestysnumeroa on tosi hankala nähdä. Voi olla, että parempiakin olisi ollut, mutta kun en kymmenien joukosta löytänyt.


Siinä se on koko loistossaan. Teki niin mieli vaihtaa 70-300mm:n putkeen, joka on silleen parempi, että tervävyys on laajempi.  Vaan en ottanut riskiä. 


Sää oli upea. Tuuli kyllä vähän turhan paljon tähän touhuun. Luontokin oli antelias. Näin perhosia, hepokatteja ja sudenkorentoja! Aina ei kuitenkaan vaan nappaa, tiesin sen jotenkin jo ennen kuvausreissulle lähtöä. Olin aika väsynyt kuvausreissun jälkeen. Tein ruuan, söin ja päätin ottaa sellaisen tunnin virkistävän päikkärin...Heräsin kolmen tunnin kuluttua Lisse-kissa kainalossa. No, huomenna on uusi päivä, jos sitten tulisi lähdettyä vaikka rantareitille.


Mä näemmä selittelen suoritustani kun suomalaiset yleisurheilijat! En millään jaksaisi katsella tuota maaottelua telkkarista, mutta vähän pakko...yäkkelis! :)

P.S. Tämä kuulemma onkin kirjoukonkorento, vaan en mä oo kyllä sitäkään ikinä ennen kuvannut! :)