Google+ Followers

lauantai 31. lokakuuta 2015

Pikavisiitti hautausmaalla



Tämä olikin eka kerta kun kävin hautausmaalla pyhäinpäivänä. Olen aina asunut sellaisella paikkakunnalla, ettei omaa sukua ole haudattu paikkakunnalle. Enkä oikeastaan usko, että olisi lapsuudenperheessä käyty, vaikka olisi ollutkin. 

Paljon oli väkeä liikkeellä. Kävin oikeastaan kahdellakin hautausmaalla. Olin varautunut monopodilla ja hieman siis venyttämään valotusaikaa, vaan en saanut kumpaakaan kameraa ruuvattua kiinni. Mystistä. Pitää asiaa tutkia huomenna päivällä. En nyt edes muista olenko tuota monopodia ikinä käyttänyt, ei kai se ruuvi voi olla väärää kokoa?! Luulisi olevan vakio. 



Melkein lemmikki


Johan alkaa ruokinta tuottaa tulosta. Kurrekin antaa kuvata ihan pihalla, eikä vaan ikkunan läpi. On vaan niin harmittavan surkea keli, että ensimmäiset 20 kuvaa menivät siihen, että yritin säätää asetuksia, että jotain edes kuvissa näkyisi.


Kovin tarkkaa se etsi lintujen pudottamia siemeniä ja pähkinöitä.


Välillä piti ihan syödä, eikä roudata saalista parempiin jemmoihin.


Tosi harmaa on jo ja kunnon korvatupsut on kasvatettu. Yksi vanhempi herra sanoi, että sitten on talvi jo lähellä kun oravat ovat harmaita. Uskotaan, kyllä se varmaan on. Tosin on luvattu aika leppeitä kelejä vielä seuraavaksi kymmeneksi päiväksi.


Tyttärien entisen hiekkalaatikon pohjaan kaivetaan ruokavarastoja. Ihan turhaa, luulen. Kun sataa lumet päälle, niihin tuskin pääsee käsiksi ennen kevättä. Ehkä ei ole tarkoituskaan.


Välillä täytyy nuuskutella tuulta!


Parit syöpöttelykuvat vielä lopuksi. Tuohon alimmaiseen jotenkin niin samaistun...taidanpa ottaa jälkkäriä tälle päivälle...


torstai 29. lokakuuta 2015

Väriä elämään.


Otin pari ylityötuntia pois ja juuri ehdin kuvamaan ennen auringonlaskua värikkäitä lehtiä puissa ja pensaissa. Tänään oli kivalla tavalla erilainen päivä töissä. -7. 5 C oli aamun lämpötila. Pelottaa hieman ajella kesärenkailla, mutta lämpimämpää keliä on luvattu, niin ei talvirenkaisiin oo vielä aikomus vaihtaa. Ei uusia nastakumeja viitsisi pilata.


Näin kyllä neljä oravaa, mutta olivat aika hankalassa paikassa. Onni Kalevin (musta koira) isännän kanssa juttelin linnuista ja oravista.  Ihmettelin, että viikossa oli marja-aronioista kadonneet marjat aivan kokonaan. Meinasin, että rastaat olisivat ne syöneet! Sain kuulla, että iso tilhien parvi oli ne popsinut viikolla nokkaansa ja jatkanut matkaansa. Mä melkein aloin itkemään huonoa onneani! Olisivat tulleet muutaman päivän myöhemmin, viikonloppuna! Harmitus.


Tytär vietti tänään abien 69-päivää. Aika mielenkiintoiset kuteet olivat aamulla päällä kun startattiin pihasta. Oli Reino-tossuja, pitkiä villasukkia, ruudullista flanellipaitaa ja isoa pipoa! Vähän niinkö grungea! Meidän neitonen kun on aika huoliteltu noin normisti. Ero oli siis iso.


Herkuissa on kyllä pysytty. Mies toi Riihimäeltä jostain Vaasan leipomon tehtaanmyymälästä järkyttävän ison pussin vaniljaviinereitä, dallaspullia ja karjalanpiirakoita. Yrittää tässä nyt sitten pitää vähän kuria itselle noiden herkkujen kanssa. Ei onnistu. 

Tässä vimpassa kuvassa on ruusuja ruskassa. Kasvavat rinteessä ja loistavat aivan kun tulessa. Oli ihan kiva käydä tunnin happihyppelyllä. Toivottavasti viikonloppuna voi ulkoilla paljon.


keskiviikko 28. lokakuuta 2015

Tummissa sävyissä


Rantareitin kaupunginpuoleinen osuus oli varjon puolella kun olin liikenteessä lauantaina iltapäivästä.


Rantareitillä on paljon eri puulajeja ja ne tuovat näin syksylläkin vaihtelevuutta maisemaan muotojen ja värien kautta.


Keväällä rantaa siistittiin ja puustoa harvennettiin. Huvimajoja kunnostettiin.


Kuvissa ei näy juurikaan ihmisiä, vaikka todellisuudessa oli väkeä paljon. Nurtsi oli pitkälti lehtien peitossa. Siellä liikkuminen oli hieman jännittävää, sillä alueella käytetään paljon koiria kävelyllä ja tietty niiden jätöksiä on varsin tiheään. En tiedä mitä olisin tehnyt, jos olisi lenkkariin tullut osuma. Miten lenkkarin pohjan saisi niin puhtaaksi, että autoa olisi voinut ajaa? Nimittäin pienikin nokare lemuaa järkysti. Kerran tossu oli jo sentin päässä läjästä.


Fb:ssä oli jo kuvia, että jossain päin Suomea oli satanut vähän lunta, joka oli tietty päivällä vielä sulanut. Toisaalta lumi valaisee kivasti, vaan jos se nyt kuitenkin ensilumi tulisi vasta kuukauden kuluttua. Niin olisi minusta hyvä. Mies oli löytänyt todella ison lintujen ruokintajutun jostain alennuskorista. Puinen, halkaisija 28 cm. Mielenkiintoinen malli, ikinä en oo ennen sellaista nähnyt. 8 euroa. Ei siis hinnalla pilattu. Täytyy jollain käsitellä tai on hyvin lyhytikäinen juttu. Paikkakin on vielä auki. Se on siis roikkuva malli, mutta kun ei oo tukevia puita pihassa. Täytyy kehitellä se jotenkin tolppaan kiinnitettäväksi. 

tiistai 27. lokakuuta 2015

Sorsa


Rantareitin lintutarjonta oli aika vähäinen. Sorsia uiskenteli vedessä kymmenkunta. Varis, mustarastas ja närhikin näkyivät, mutta kuviin ei suostuttu. Vähän nyt tuntuu siltä, että mahdolliset lintukuvat taitavat jäädä aika pitkälti pihan ruokintapaikan varaan. Tilhet, pähkinähakit, taviokuurnat ja tiklit taitavat jäädä vaan unelmaksi. Ruokatilanne sen tekee. Ei oo sapuskaa tarjolla. No, tuleehan se kevät taas joskus...

maanantai 26. lokakuuta 2015

Kihlapari


Lähdin tuonne rantareitille ja kyselin haluavatko tyttäreni ja sulho lähteä mukaan katselemaan keskustaa? Halusivat. Sovittiin, että n. parin tunnin kuluttua nähdään. Istuivat leikkipuiston penkillä kun palasin ja ihan vaan leikilläni aloin tähtäämään lintuputkella toiselta puolen puistoa. 

Sain jopa luvan julkaista kuvat! No, tässäpä sitten. Yleensä minä en oo saanut perheenjäseniä juuri kuvata tai ainakaan mihinkään niitä laittaa julkisesti näkyville. Enpä mä itsekkään tykkää olla kuvissa, että eipä sen puoleen voi paljon moittia ketään. Olisiko jotenkin perinnöllistä? :)

sunnuntai 25. lokakuuta 2015

Ruskaa ja valoa


Harmittelin ensin, että otin lintuputken ja makron mukaan rantareitille. Olisi pitänyt ottaa laajakulma. Sitten mä taas kerran itteäni komensin, että sillä vaan kuvataan, mitä sattuu olemaan mukana ja rutinat pois! Ihan mieletön oli valo.


Näin ryhmän turisteja, jotka kuvasivat tässä puiden välissä, mutta en saanut heistä kunnollista kuvaa.


Olisi ollut kiva lähteä jonnekkin "oikealle" luontoretkelle. Joku toinen kerta sitten.


Tämän huvimajan olen kuvannut monta kertaa jo, mutta se nyt vaan on aika kuvauksellinen.


Tuon laiturin päässä on nuotiopaikka. Siellä oli tosi paljon porukkaa!  Jostain kumman syystä en oo tuossa käynyt kun kerran tulilla. Onko se olevinaan sitten liian lähellä.



lauantai 24. lokakuuta 2015

Vanajaveden rantareitillä


Kalastaja kullanvärisellä taustalla.


Veneilyä lasten kanssa ja ilman.


Paljon oli paatteja liikkeellä.


Mahtava sää. +9 C lämmintä. Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta. Harmi kun pääsin ulos vasta klo 15.30 maissa. 


torstai 22. lokakuuta 2015

Vipinää aronioissa


 Muutamia räkättirastaita ja mustarastaita popsii marjoja pensaissa. Niitä on tavattoman vaikea kuvata, sillä ovat tosi arkoja ja lehtiä pensaissa on varsin paljon vielä. Tosin nämä ovat melkein viikon vanhoja kuvia, että nyt voi olla jo vähemmä. Tuulisia päiviä on ollut.


Mustarastaita on normaalimäärä liikenteessä. Meidän pihassakin pyörii muutama. Viikonloppu on kovasti mielessä, toivottavasti ehtii valokuvausreissulle muiden kiireiden lomassa! Sää on aika vaihtelevaa, toivon mukaan ei kokoajan sada vettä. Autossa on vielä kesärenkaat, mutta ostin uuden neuleen. Melkein nyt toivon vähän viileämpiä kelejä, että voin sitä käyttää. 



Pompi, pompi


En jaksa laskea kuinka monessa paikassa mä oon tällä viikolla töissä pomppinut. Tänään vielä kolmessa ja sitten se oli siinä. Huomenna saa olla vaan yhdessä paikassa. Mun vartalolle ei ollenkaan sovi tuollainen moneen kertaan päivän aikana pomppiminen. Mä oon niin tarkka kellonajoista, sitten stressaa yllättävästi sellainen, mitä kautta ajaa paikalle ja kuinka kauan matka kestää? Onko autopaikkaa? Onko kaikki tarvittavat tavarat mukana? Onko enää autopaikkaa kun palaat? Ehdinkö syömään? Pysytäänkö aikataulussa jne. 

Kävin ostamassa eilen illalla kihlaparille lahjoja. Aikaa oli vain puolisen tuntia, mutta onneksi mä sain inspiraation ja mielestäni hankin aika kivoja juttuja. Käyttötavaroita kumminkin ja eivät sellaisia, joita kuitenkaan tarvitsee katsoa loppuelämää, jos ei nyt sitten osunut ja uponnut kumminkaan. Itselle ostin vielä talvilaukun, mustan halpisversion tekonahkaa, jonka vetskari ei vakuuttanut ehkä laadullaan, mutta eipä paljon maksanutkaan. Jos nyt pari vuotta palvelee tyydyttävästi, olen tyytyväinen. Sitten mä lopuksi eksyin vielä ekan kerran keskustan S-markettiin ja olin huomattavan nälissäni jo siihen aikaan. Siellä oli tavattoman siistiä ja paljon tuotteita, mitä ei noissa isoissa marketeissa ole tarjolla. Mun tuli ihan mieletön tarve saada katkarapukasaria iltapalaksi. Ei muuta kun tarvikkeita siihen haalimaan ja myös kakkutarvikkeet huomista varten. Meinasin pyörtyä jo sisääntulossa Fazerin paistopisteen ihanista tuoksuista. 

Viikonloppun sää ei näytä kovin hehkeältä. Pilvistä ja vesisadetta. No, eiköhän tekemistä keksi sisälläkin. Pinnistellään, viikonloppu on jo melkein tässä...

keskiviikko 21. lokakuuta 2015

Arvonnan voittaja!



Voittaja on......

Aila! 

Onnittelut voittajalle!

Arpominen on aina yhtä jännittävää!  :) Kiitos kaikille osaanottajille!



tiistai 20. lokakuuta 2015

"Nob" or not


Mä oon aina ollut sellainen, että joku sana jää soimaan korviin ja liitän sitä monenlaisiin yhteyksiin huvikseni. Viikonloppuna näkyi telkkarissa elokuva "Rakkautta vain" ja mä tykkään siitä elokuvasta kovasti. Siinä yksi heppu kehuskeli USA:han lähtiessään, että hänellä on iso nob! :) 

No, jotka eivät tiedä mikä se on, niin suomennetakoon elikkä kikkeli, penis. No, eikös kuvausreissulla keskellä metsää ole kalliossa tämmönen nuppi pystyssä. Multa pääse ääneen, että katohan, Nob!! 

maanantai 19. lokakuuta 2015

Jouluisia ajatuksia jo...



Taitaa seuraava loma olla joululoma. Olen tässä miettinyt jo hieman joululahjoja. Muutama paketti jokaiselle, on se kiva niitä aattona sitten aukoa. Eikä tässä ole enää monta viikkoa kun saa aloittaa joululeivonnaisten leipomisen. Onneksi saatiin tuo pakastin nähtävästi nyt toimimaan, sinne uskaltaa jotain taas laittaa. Olen kyllä ns. jouluihminen. Näin jo viime viikolla pari jouluista untakin. Mun tulee aina vähän surullinen mieli kun laitan joulukoristeita pois kaappeihin. Ne tekevät jotenkin niin kodista kodikkaan näköisen. Sitten joulukuusi ja joulukukka-asetelmat. Se on niin parasta! Mun täytyy jo tunnustaa, että ostin jo ekan glögin. No, mä odotan kuitenkin marraskuuta, että avaan sen! :)
Joulukalentereita täytyy olla nyt ainakin kolme. Olen laittanut jo kännykkää laskurin, onhan sekin jonkinlainen joulukalenteri.

P.S. Muistuttelen arvonnasta, joka muutama postaus taaksepäin. Vielä ehtii!! Ke arvotaan!!


sunnuntai 18. lokakuuta 2015

Syksyisiä otoksia


Aika ruma sää nyt sunnuntaina. Pitäisi iltaa kohden kaunistua. Saa nähdä. Sen kerran kun oon tällä Olympuksella liikenteessä, niin eikö kurremetsän kurre oo ihan pakolla tyrkyttämässä itteään kuviin. Seurasi minua varmaan 500 metriä ja aina välillä tuli poseeraamaan. No, "leikisti" otin kuvia ja kai hän tuli tyytyväiseksi lopulta.


Reippaasti oli lämpöasteita aamusta, joten ei saanut kuurakuvia. Päätin lähteä kuitenkin metsästämään hyvää ruokahalua itselle. Meillä oli näet tänään pihvipäivä elikkä mun herkkuruokaa.


Huomasin tänään, että nykyisin tosi isoja lapsia pukellaan vielä rattaissa. Jalat roikkuu yli jalkatilan ja naamanilme on enempi kun kyllästynyt. Kai se kuntoilusta käy vanhemmalle nyt ainakin.


Pistin mun vanhat kontiot jalkaan. Niissä on reikä, mutta enpä missään lätäköissä pomppinut.


Tytär soitti eilen, että oli mennyt kihloihin. Viikon päästä muuttavat samaan asuntoon. Ensi viikonloppuna juhlitaan varmaankin hieman kun tulevat kyläilemään.


Jätin suosiolla lintuputken pois. Ei ole nyt oikein lintuja meidän kulmilla. Ei edes ruokintapaikalla ole mitään suurta ruuhkaa. Muutama talitintti ja fasaanikukko.


Saniaisen lehtien pinta on jännän nahkaisen oloinen, näin syksyllä. Venni-kisu  katsoo intona telkkarista futista. Tytär yritti houkutella mukaansa huoneeseensa. Ei nyt ehdi. 


lauantai 17. lokakuuta 2015

Pienet pylleröt


Tilhien tapaan myös punatulkut ovat aika sanotaanko virtaviivaisia palleroita.


Kuvia on voimakkaasti kropattu, auringonpaistetta kun olisi tullut hieman enempi, kuvat saattaisivat olla jopa teräviä. Eka otos on paras siinä suhteessa.


Paikalla oli yksi poju ja kaksi tytteliä. Syreenipensaan siemeniä popsittiin näissä otoksissa. Tämä taisi olla jo neljäs tapaaminen tälle syksylle. Tiedä, vaikka olisi sama porukka aina kyseessä.