Loppiaisen kylmä keli


Tässä vietiin auto maanantaina huoltoon. Se piti alunperin viedä vain vianarviointiin ja tiistaina varsinaiseen korjaukseen. No, olivat nopeita ja auto tuli valmiiksi heti samana päivänä. Jarrulevyt, jarrupalat uusiksi ja käsijarruunkin jotain ruostunutta vaijeria vaihdettiin, joka siis oli aiheuttanut koko kolinan ja mekkalan ajaessa. Ei ihan paras aika kohtuullisen hintaiselle korjaukselle. Joulun jälkeen tilillä ei ollut oikein ylimääräisiä ja tilipäivään on vielä aikaa. Jarruneste oli unohdettu vaihtaa, joten huomenna auto käy siellä vielä uudestaan.


Kun oltiin jo oikealla suunnalla, pyysin miestä käyttämään mua kuvausreissulla Hiidenjoen suuntaan, jossa on majaillut jalohaikara ja myös harmaahaikara. No, kumpikaan tipu ei nyt sattumalta ollut paikalla. Tiesin kyllä missä ne voivat olla, mutta tarkoitus oli suunnata sieltä ihan ruokakauppaan. Paikalle ilmestyi yle/hämeen toimittaja ja valokuvaaja. Me nyt satuttiin sillä hetkellä olemaan ainoat paikalla, joten tosi ärhäkkäänä se toimittaja mun kimppuun. Ilmoitin hyvin napakasti, että en ole kiinnostunut kuvaamisesta, enkä haastattelusta. Siinä sitten vänkäsivät ja yrittävät taivutella. Kertoivat, missä lintu nyt on ja kehuivat mun kalustoa. Mä, ilmoitin yhä, että ei tule kauppoja, en taho! Yrittivät estää menoa autolle. Sanoin mielipiteeni lähemmäs 10 kertaa. Sitten mun mies menee ja aukoo naamaansa, että "Suostu nyt!"  Se on kyllä niin kummallinen tapaus tuo äijä! Meillä lapsuudenkodissa aina vedettiin niinkö perhe, sisarukset, suku ja helekutti koko niinkö sosiaalinen yhteisö, koululuokka, kaveripiiri jne. samaan hiileen ikään kuin. Niin mä joudun siinä altavastaajaksi! Eikä ollut eka kerta. Jos äijällä teki mieli niin kovasti paikallisuutisiin, niin olisi antanut vaan yksin sen haastattelun. Nyt mulla on tämä ja monet muut katalat temput aikojen alusta ottaneet päähän sen verran, että ei oikein huvita koko valokuvaus tai mikään. Ketuttaa niin ankarasti. 


Minusta harrastaa voi jokainen omalla tyylillään. Jos tahtoo kilpailla tai olla esillä, niin siitä vaan. Mä en taho olla mitenkään esillä. Tämä bloggaus on oikeastaan äärimmäisin tapa minulle. Eikä sen aloittaminen julkisesti ollut ihan helppoa.

Mua niin sapettaa, että laitoin tuonne faceen mun kuvausharrastuksen faktat. En myy kuvia, en tee paperiversioita, en osallistu kilpailuihin. En tule ikinä menemään valokuvauskursseille tai osallistu kerhotoimintaan. En kuvaa ihmisiä, joten mua on turha pyydellä perhejuhliin kuvaajaksi. Mä en diggaa maisemakuvausta. En ole lintubongari, vaikka kuvaan lintuja. En siis kerää pinnoja tms. Mä kuvaan lintuja, jos sattuvat hollille ja niistä saa nätin kuvan. Yksi lintubongari/valokuvaaja on ollut mun kimpussa viime aikona ja kettuillut yksityisviestein kun en hänen "komennuksestaan" välittömästi ryntää johonkin suuntaan! Minulla nyt sattuu olemaan perhe, työpaikka ja muutama muukin juttu tässä elämässä. Lähden jos huvittaa tai ehtii.  Niin, enkä anna haastatteluja tai anna kuvata itteäni. Ihmeen monta kertaa tuolla lintutornillakin oli noita toimittajia viime kesänä, muistaakseni kaksi kertaa ja sitten siellä kuvattiin vielä jotain dokumenttipätkää.



Kommentit

Kivipellon Saila sanoi…
No PAH, nämä ovat sellaisia juttuja että jos sanoo ei niin uskoisi aikuisen ihmisen tietävät mitä se tarkoittaa! Pitää kunnioittaa toisen yksityisyyttä, eikä väen väkisin haastattelua tai avautumista medialle tarvi antaa jos ei halua! Hyvä että sait sanottua ja pidettyä puolesi!

Nautin suuresti kuvistasi, ne on taidolla otettu! Ymmärrän hyvin että haluat harrastaa kuvaamista omilla ehdoilla, sillain täälläkin mennään näiden puutarhajuttujen kanssa.
Sussi sanoi…
Toimittajalla oli ilmeisesti kova paine saada juttu aikaiseksi, älä välitä, tee niin kuin itse parhaaksi näet.

Minä olen ollut lukemattomat kerrat lehdessä, sekä haastateltava että kuvissa, lisäksi olen kirjoittanut satoja lehtijuttuja itse. Eipä ole niistä minua juuri tunnistettu tai tullut palautetta.
Tillariina K. sanoi…
Sussi, olen mä lehdessä ollut muutaman kerran työn puolesta. Siinä ei oikeastaan kysytä haluamista, kuuluu jobiin. Viimeksi oli aukeaman stoori nyt syksyllä. Mun työkamu oli ihana kun luuli, että mä haluan ittelle sen jutun ja toi lehden töihin mulle! Vapaa-ajalla mä en sellaiseen todellakaan halua. Jokainen tyylillään. Jostain syystä mä vaan oon kokenut viime aikoina, että mä en saisi olla oikein oma itteni. Hyppyytetään siis.
Navettapiika sanoi…
Kai sitä ny harrastaa voi niin ku itte haluaa. Töis pitää useen tanssia kuitenki muiren pillin mukahan.
Pirkkoinkeri sanoi…
Kuvasi ovat kyllä niin upeita, ettei ihmekään jos ahdistelemaan ovat ruvenneet. Onneksi sinulla on kuitenkin valta päättää itse asiasta.