Google+ Followers

torstai 31. maaliskuuta 2016

Sieluni hymyt-haaste



Nappasin tämän haasteen Sirpan blogista, vaikka minua ei haastettu erikseen. Olen sairaslomalla kotona ja tekemisen mahdollisuudet näin petipotilaana ovat tosi vähäiset kun makkarin telkkari ei toimi, lukea ei jaksa ja syömingit meinaavat pyrkiä ylös! Haaste on alunperin Pearl Cloverin blogista. Kuvituksena on tietysti mitäpä muuta kun lintuja! Kuvattu eilen keittiön ikkunasta!

"Listaa ne pienet ja miksei suuretkin asiat, jotka tekevät juuri sinut onnelliseksi, jaa blogissasi tai muualla somessa ja lähde jakamaan hyvää mieltä eteenpäin haastamalla muutkin miettimään syitä olla onnellinen.Kirjoita siis niin viisi kuin sataviisi asiaa – ainahan näitä voi lisäillä jälkikäteen – ja laita vaikka huoneesi seinälle. :)"



1. Olen perusterve, mitä nyt pientä vaivaa ja pulmaa. Mitä isompaa sairautta ei ole. Siitä saa olla kiitollinen, vaikka sitä ei arjessa ehkä tule ajatelleeksi.

2. Minulla on työpaikka, jossa melkein päivittäin saa kuitenkin asiakkailta hyvää palautetta ja ovat tyytyväisiä palveluun!

3. Lapseni ovat kaikki päässeet opiskelemaan ja nähtävästi nuorimmainenkin varsin hyvin arvosanoin valmistuu ylioppilaaksi keväällä. On siinä nyt minullakin pieni osani ollut, vaikka meillä on aina korostettu omaa vastuuta! :)

4.Valokuvaus on asia, joka innostaa eniten omassa elämässäni. Sitä ei oikeastaan kehtaa edes tunnustaa, paljonko se vie mun ajatuksista! Minä todellakin rakastan sitä! Nytkin kun jaksoi taudista huolimatta pidellä kameraa hetken, notkuin keittiön ikkunassa. Hiki valui selkää pitkin ja heikotti, vaan kyllä mieliala parani monta prosenttia hetkessä kun halaili Canonia!


5. Olen siitä onnellinen, että voin syödä ilman suurempia rajoitteita, ihan mitä haluan. Hieman laktoosivaivaa on, mutta periaatteessa se ei kuitenkaan rajoita hirveästi. Desin verran tavallista maitotaloustuotetta kestää maha yleensä ja nykyisin on tosi hyviä laktoosittomia tuotteita. Olen herkkusuu ja olen omasta (vähän muidenkin) mielestä ihan hyvä kokki! Jokaisena päivänä, kun ei tiedä montako niitä on jäljellä, yritän nauttia ruuasta. Se on suorainen ihme, että en ole satakiloinen tai enempi. Mun hyvä ruoka kun vaatii aika paljon kermaa ja voita! Ikinä en käytä mitään light-tuotteita missään. Kun tahdon jotain juhlia, se tapahtuu syömällä tosi hyvin!

6. Minusta on oikeastaan aika hienoa olla 50+ ikäinen, siis pian sen 52 vuotta. On ihana nauttia siitä kun ei tarvi erityisesti enää päteä missään, on tarpeeksi hyvä aivan omana itsenään. Ei tarvi miellyttää enää ketään erityisesti. Rajasin jo jokin aika sitten elämästäni pois henkilöt, jotka monella tapaa pahoittivat mieltäni ja toivat negatiivisia asioita mukanaan. Nytkin olen huomannut, että en anna sellaisten määräilevien ja takertuvien henkilöiden millään tavalla iskeä minuun! Vau, itselleni!! Olla jollain tavalla "vapaa". Eläkkeellä kuvittelen olevani vieläkin vapaampi kun palkkatyö ei enää rajoita, mutta toisaalta rajoittaako taloudellinen tilanne sitten hurjan paljon enemmän kun nyt?  Pahoin pelkään. Toisaalta mun kulut ovat nytkin aika pienet. Ehkä sitä pärjää. 

7. Kesä on edessäpäin! Vuoden paras aika. Loma, lämpö, grilliruuat, valokuvaus päivittäin, päiväreissut lähimaisemissa, luontoretket...


8. Olen äärimmäisen iloinen kun yle TV1 on lähettänyt koko kevään Hercule Poirot- sarjaa ja elokuviakin tuli aikaisemmin! Se on tarkoittanut sitä, että jokainen arkipäivä on ollut minulle todellinen pieni juhlahetki. Mä olen varannut itselleni pienen herkkulautasen ja asettunut tv:n ääreen onnesta muikeana! Täydellistä!! Välillä oli töissä sen verran rankkaa, että sippasin ennen lopputekstejä ja vetelin hirsiä sohvalla. No, onneksi kaikki jaksot menivät myös tallennukseen.

9. Sitten niinkin hassu juttu kun Facebook!! Mun suku ja kaverit ovat levittäytyneet pitkin Suomea ja jotkut asuvat ulkomaillakin. Mikä on helpompaa ja nopeampaa kun pitää yhteyttä sitä kautta. Olen löytänyt menneisyyteni ihmisiä. Lapsuuden leikkikavereita, opiskelukamuja, ex-poikakavereita, työkavereita jne. Lisäksi valokuvauskamujakin iso liuta. Toiset ovat ns. live-elämässä mukana, toiset eivät. Ei haittaa. 

10. Kissat! Siis mä niin rakastan mun kissoja!! Minusta on pelkästään jo ihana katsella niitä. Silittää ja nuuskia niiden päätä! Leperrellä ja laulella niille ylistäviä ja rakkautta pursuavia hoilotuksia! Palveluskuntaa sitä tietty ollaan, mutta ei haittaa. Aina ei olisi huvittunut nousemaan klo 6 ruokkimaan muruja...tai saada pientä puraisua pohkeisiin, jos askeleet eivät mene ruokakaapille tarpeeksi nopeasti! Toisaalta Lisse on nytkin mun seuraksi pari päivää nukkunut jaloissa kiinni ja hoitanut mua. Mä siis kuvittelen niidenkin jonkin verran minusta tykkäävän. 

Haasteen voi napata kuka tykkää ja innostuu! Jos joku on tällä hetkellä potilaana, niin erityisesti tämä on sinulle kaveri! :)



Kotipihan kurre



Mikäs sitä on kotiin tullessa kun pihalla istuskelee tällainen söpöläinen.


Tämä paikka on talon vuoksi varjossa, joten mulla oli aluksi aivan väärät asetukset kamerassa. Puolet kuvista oli aivan ylivalottuneita. Kerrankin kuvat on otettu kuitenkin ihan pihalla, eikä ikkunan takana. Olisin voinut tehdä lähempääkin tuttavuutta, mutta fasaanikukko alkoi rääkymään sellaisella volyymilla, että kurrekin päätti vaihtaa maisemaa. Harmi!



tiistai 29. maaliskuuta 2016

Hirsimäen tikli


Joskus huomaa, ettei tarvi lähteä merta edemmäs kalaan! Ihan tässä kotinurkilla "törmäsin" kahteen tikliin. Ehkä tähän asti parhaimmat kuvat tästä linnusta, tosin en oo siihen kovin monesti törmännyt. Tavattoman arka.


Koiran ulkoiluttaja tuli kyselemään, että lintujako kuvaan? Näin on, kerroin mitä olin juuri kuvannut. Hän kertoi, että sukulaisen pihassa ihan lähellä tikli käy ruokinnalla. Se on varmaankin seurausta siitä, että kävelyteiden reunalta kaadettiin isot takiaispuskat ja niiden mukana myös näsiät ja kultapiiskut! Nyt kävelytien molemmilla reunoilla on sellaiset 5-7 metrin tyhjät alueet. Kävelytie kulkee kahden asuntoalueen välissä, siellä ei ole autoteitä, että näkyvyyden täytyisi olla täysin esteetön. Ihan pelkkää tuhoa ja todella ruman näköinen sellainen sotkuinen maa. Tosin keväällä alkaa taas nousta kasvustoa, mutta tuleeko taas viikatetraktori loppu kesästä? Melko varmasti.


P.S. Tuo eka kuva on yhdessä fb-ryhmässä saanut yllättävän suosion! Jotain 470 tykkäystä! Onhan se kivassa asennossa tipu, vaan hämärä näpsy ja siksi ei oo ihan loppuun asti terävä.


Viisas varis


Näin useitakin variksia lauantaina. Niitä käyskenteli jäällä, pellolla ja lenteli taivaalla. Minä tulen niistä aina iloiseksi. 


Tämä käyskenteli yksin. Kuvasin häntä puun takaa "piilossa", tosin kokoajan varis minut kyllä näki ja tarkkaili puuhiani. 


En nähnyt sen nappaavan mitään nokkaansa, vaikka kovasti se etsiskeli syötävää. Minunkin kuvauspalkkiot oli jo aikaa sitten jaettu. Harmitus. 



maanantai 28. maaliskuuta 2016

Sorsailua


Parilla siivulla leipää pääsee jo sorsien suosioon, mutta koska paikalla oli pari pariskuntaa ja muutama varsin nopeasti paikalle porhaltava variskin, niin oli ns. köyhät eväät!


Sorsat ovat aina niin iloisen näköisiä, eikö tämäkin herrasmies ihan hymyile meille?!


Hyvin vettä hylkii sorsan höyhenet. Vesipisarat vain tippuvat pois.


Enpä tiennyt, että sorsan nokka on tuon näköinen altapäin!


Omalla vaatimattomalla tavalla tyttösorsatkin ovat tosi nättejä!


Tyttösorsat eivät pääse näistä "varjoista" hetkeksikään!


Leivät loppu, veteen tuli hoppu.

sunnuntai 27. maaliskuuta 2016

Hyvä temppu!


Tänään ei ollut hyvä lintupäivä, mutta kuvattiin sentään jotain. Minusta tämä koirat & naiset kuvapari on varsin hauska! Tarvitsee varmaan kertoa, että mäyräkoirakin sai keksin, vaikka ei temppua tehnytkään! :)



lauantai 26. maaliskuuta 2016

Katse huomiseen...


Vettä satoi ja lankalauantain keli on muutenkin kohtuullisen harmaa. +2 C.  Jäin sisälle. Jos sitten huomenna kuvaamaan! Meillä on niin pimeää, ettei edes sisäkuvat onnistuneet. Yritin hieman tähtäillä noita juuri aukeavia ruukkunarsissin kukkia. Pelkkää suttua. 

Pääsiäisessä on sitä samaa, mitä joulussakin! Kokoajan miettii näemmä, mitä seuraavaksi syötäisiin? Ottaisiko kakkua palan? Mitä jos pääsiäiskarkkeja? Jos sitten vähän voileipää! Mihin aikaan me syödään? No, nyt mä oon niin paljon syönyt, että pakko laittaa ittensä vaakatasoon hetkeksi. Heippa huomiseen!

perjantai 25. maaliskuuta 2016

Pääsiäishyytelökakku


Taidan jättää rahkapiirakat tällä kertaa tekemättä. Ollaan vaan kolmistaan, niin pidetään silleen maltillisena tämä pääsiäisen herkuttelu. On tässäkin rahkaa, kahtakin makua, appelsiini ja vanilja. Lisäksi passionsiirappia makua antamaan. Päällimmäinen kerros on persikkasoseesta.

Ulkona kuvaaminen näin harmaana päivänä on aivan ajanhukkaa. Eikä huomiseksi ole luvattu sen parempaa. No, odotellaan!




torstai 24. maaliskuuta 2016

Mikä uros!


Kyllä punatulkku on komea lintu. Tuo uroksen punainen väri on aivan uskomaton. Kyllä se on varsinainen jäbä! Ehkä tuli kuvaa turhankin kovasti turvotettua kroppaamalla, mutta tausta on niin sekava ja ruma, että uskokaa, että siinä ei oo mitään katsottavaa.

Hyvää Pääsiäistä !


keskiviikko 23. maaliskuuta 2016

Nappisilmä


Vaihtelun vuoksi muitakin kun lintuja! Siis metsämyyrähän se kerran taas on tutkimusmatkalla, mitä herkkuja olisi tarjolla. Tavallisesta poiketen minulla ei ollut repussa mitään! Kuvauskamu heltyi kumminkin ja luovutti oikeaa luksusruokaa, nimittäin munkkia! Varsin hyvä palmusunnuntai tuli siis tälle metsän asukille!

tiistai 22. maaliskuuta 2016

Sinisen sävyissä


Nämä kuvat eivät minusta ollenkaan sopineet sinisen taustansa vuoksi ed. pyrstötiaisten kuvien kanssa, joten päädyin laittamaan ne ihan omana postauksena.


Nyt olen kyllä tyytyväinen tämän lajin kohdalla saaliiseen, vaikka en sitä enää tänä talvena saisi putken eteen. Ei makiaa mahan täydeltä.


Taitaa olla mun kanssa samaa mieltä, että lopeta jo se kuvaaminen!

maanantai 21. maaliskuuta 2016

Mitkä silmät


Tosi nätit punaruskeat silmät ovat töyhtötiaisella. Yleensä huomio kiinnittyy vaan tuohon töyhtöön. Aulangon ruokintapaikalla käy paljon kuvaajia. Ollaan varmaan varsin hupainen näky pitkine putkineen nojaten aitaan. Useat ihmiset tulevatkin kyselemään, mitä kuvataan?! 

Huhtikuussa varmaan jo pääseekin lintutornille kuvaamaan. 4 päivää töitä ja sitten vietetään pääsiäislomaa. Sitä odotellessa...


sunnuntai 20. maaliskuuta 2016

Pajunkissa, eiku pyrstötiainen


Eipä sää sitten eilisestä paljon ollut parempi. Tuulta ja puolipilvistä. Kun valoa ja lintuja oli paikalla, sai varsin kivoja kuvia, mutta muuten melkoista kärsimystä kärvistellä tuulen riepoteltavana parisen tuntia. No, näin jälkikäteen ajateltuna oon tyytyväinen.


Pyrstötiaisille soiteltiin kännykällä pariinkin otteeseen kutsuääntä ja jopas ilmestyi tintti paikalle. Tässä kuunnellaan varsin keskittyneesti.


Ei sitä pyrstötinttikään ilman ruokaa poseerata jaksa, joten välillä talisiemenköntsälle.


Lopuksi taiteellinen sivuprofiili! :)

Palmusunnuntain fiilikset!


Pääsiäiskoristeet on kaivettu kaapeista ja rairuoho on parhaimmillaan. Virpojia on tähän mennessä käynyt 3 kpl, siihen se taitaa jäädäkkin. Sää on eilistä parempi siltä osin, että ei tuule niin kovasti. Kuvausreissulle on tarkoitus lähteä puolen tunnin kuluttua. Pitäkää peukkuja, että lähes viikon kuvat tulee napsittua. Tänään laitan kyllä paljon enemmän vaatetta, eilinen vilu ei meinannut lähteä millään pois. Neljän päivän työviikko edessä, siitä voi ainakin iloita!

lauantai 19. maaliskuuta 2016

Sorsaluistelua jäällä


Tässä vaiheessa aurinko kilotti silmiin, että hyvä kun näki eteensä. Sämpylänpaloja lenteli tälle pariskunnalle jäälle. Kävi jotenkin sääliksi. Mitä ihmettä ne voivat syödä kun tuli ns. takatalvi ja vesi oli suurimmaksi osaksi taas jäässä. Hyvin maistui mun eväs.


Yleensä rantareitillä on paljon kulkijoita, nyt oli varsin hiljaista. Yritin houkutella variksia laskeutumaan taivaalta, vaan nekin jatkoivat matkaa.


Varsinainen herrasmies tämä herra sorsa. Antoi rouvan syödä ensin, vaikka takuuvarmasti oli hänelläkin nälkä.


Sitten aurinko katosi pilvien taakse. Tuuli ihan hirvittävän lujaa. Mun linturetki epäonnistui totaalisesti. No, huomenna uusi reissu. Askelia tuli kuitenkin yli 13 tuhatta, että tulipa taas kuitenkin edes käveltyä.

perjantai 18. maaliskuuta 2016

Lentävä


Vaihteeksi muutakin kun lintuja. Harmillisesti toinen, paljon hienompi lentokone jäi kuvaamatta kun olin jo vaihtanut jo laajakulman runkoon. Musta-punainen väriltään. No, jos joku toinen kertaa nappaan sen. Minua ei niinkään kiehdo uudet koneet, vaan nämä vanhat.

OH-CSX, Cessna 140, rakennettu v. 1946 USA, uudelleenrakennettu v.1998.

torstai 17. maaliskuuta 2016

Nälkäinen nelikko


Yksi kala, neljä nälkäistä siivekästä vuoronperää sitä järven jäällä roikotti. Tässä kohtaa sen "omistajana" on lokki. Onneksi minulla oli ongelmaan ratkaisu!


Olin ottanut juuri variksille sämpylän kamerareppuun. Siitä sitten heittelemään paloja laiturilla lumelle. Eipä tarvinut kauan aikaa odotella kun varikset tajusivat tilanteen ja tulivat syömään.


Kolmaskin varis ilmestyi jostain. Se olikin nopsa ja keräsi nokkaansa kunnon palat ja häipyi ne rauhassa syömään. Kala oli varmaan terveellisempi ateria, vaan kun ei siitä olisi kaikille riittänyt kumminkaan.

keskiviikko 16. maaliskuuta 2016

Maali


Minulla ei ole liikuntaa vastaan mitään, mutta nämä frisbeegolf pelijutut ihan vähän nyppii mua.  Ei se mitään, jos ne on sijoitettu sellaisiin paikkoihin, jossa ei oo vaaraksi muille liikkujille. Tämä rata on tehty kaupungin puistoalueelle. En tiedä olenko jo kertonutkin, että viime kesänä se muoviläpyskä lensi parikin kertaa ihan korvanjuuresta.  Minä astelin siis kävelyreitillä. Työpaikan parkkialueen viereen, valmistuu rata nyt keväällä. Enempi kun todennäköistä, että frisbeet lentelee autoihin. Melko varmasti ei ikinä tule löytymään sitä, joka korvaa naarmut tai hajonneet peilit. Luulisi Suomessa olevan lääniä kaikille.

Harmaa


Tämä taitaa olla oikeastaan kuudennen päivän toisinto, harmaapäätikka tytteli lipomassa siementalimötikkää! Mikä kieli sillä onkaan!!


En päässyt tällä kertaa aivan niin lähelle, mutta valoa on näissä kuvissa enemmän. Tämä tikka lentää kuin joku raketti. Liikkeen huomaa välittömästi, vaikka muuta ei huomaisikaan. Palokärki äänteli taustalla, mutta ei se uskaltanut paikalle. Paljon oli porukkaa tullut hiihtämään Aulangolle ja kodalla, joka on ihan muutaman metrin päässä oli jatkuvasti ruokailijoita. Onneksi suurin osa vanhemmista katsoi, etteivät lapset menneet ruokinta-alueelle. Toisaalta kuvaajalle on sellainen etu kaikesta mekkalasta, etteivät linnut pienestä säikähdä. Voi liikkua hiljakseen ja kameran laukaisimen ääni ei välttämättä aja tipuja lentoon.