Google+ Followers

perjantai 29. huhtikuuta 2016

Joko ny?


Eihän vappu vielä oo, mutta piti mun heti näyttää mun vappupallo! Minusta se on ihana. Oli kolme mahdollista vaihtoehtoa valkoinen kisu, perhonen tai tämä!  Tämä halaa kuitenkin joka kerralla, että valinta oli kuitenkin helppo! Juu, täytyy vielä tunnustaa, että oon mä jo maistanut vähän simaa ja munkkejakin. :)


Peippoilua


Olipas paljon peippoja ja niillä oli tosi kivaa tuossa lähimetsikössä  toissapäivänä. Ne lensivät taitolentoa ajaen toisiaan takaa, lurittelivat oksistossa ja yksi suostui jopa poseeraamaan! Miksi mä peippoja jahtaan? No, mä yritän nähdä sen järripeipon, mutta ei niitä vaan löydy. Ihan näitä tavallisia vaan. 

Tänään töissä isännöidään ja emännöidään alueellista tapaamista, joten pientä ekstrajännitysmomenttia on ilmassa normi työpäivään. Eiköhän se hyvin mene. Syödään tuhdimpaa aamupalaa ensin, joten tässä ollaan lähdössä pelkän teekupposen voimin  baanalle. Onneksi sää on hieman parantunut eilisestä. Järkyttävä vesisade vihmoi koko illan. En tiedä mistä jotain vappufiilistä itselleen kehittelisi. Kai se siinä vaiheessa kun laittaa rypsiöljyn kattilaan ja paistaa ne munkit tai kun ostaa kaupasta perinteisen vappupallon. Toivotaan niin.


keskiviikko 27. huhtikuuta 2016

Sepelkyyhkyt silleen...


Niin se vaan muuttui iltaa kohden komeaksi sää! Eipä muuta kun talsimaan lähimetsikköön. Oikein tarmokasta huu-huu-hu-huu kuuluu! Pakko löytää se sepelkyyhky ja on lähempänä kuin uskoinkaan.


Meillä meni kuvaussessio aika hienosti. Hän samalla kun huhuili tepasteli tuota oksaa pitkin ja poikin. Sitten kuuluukin vastaus huhuiluun!


Mistä se kuuluu?


 Toinen lintu istuikin oksaa ylemmällä. Yritän parantaa paikkaani. Siitä eivät tykänneet, vaan siirtyivät tosi hankalaan paikkaan. Pakko yrittää mennä perässä. 


Jaaha, tämä onkin sitten pusupari!


Halauksia!


Kuiskuttelua!


Emäntä ilmoittaa, että tässä oltaisiin valmiita. Isäntä ei oo ihan vielä tyytyväinen näihin lämmittelyihin ja tahtoo lisää pusuja!


Sitten se hyppää selkään!


"Hieman oikealle!"


"Osui ja upposi!" Eikö tuo isäntä nyt virnistä päälle? :)



Lämpöä ja valoa


Aamu näyttäytyi jälleen harmaana ja sateisena. Jos säätiedotukseen on uskominen, niin illalla kirkastuu. Taidan ottaa kuvauskamat mukaan. Jos vaikka kurvaisi lintutornin kautta sään salliessa. Tämä kuva oli jo ns. hylätyissä, tuon ruman hankalasti poisotettavan risun vuoksi. Nyt se kelpaa kun ei muutakaan ole tarjolla. Jännä asia se on, miten paljon ihmiseen tuo valo ja lämpö vaikuttaa. Miten paljon se edesauttaa jaksamista, tuo voimia suorastaan.

Ensi viikko on toivon mukaan kaikella tavalla mukava. Ainakin se on helpompi työviikko, sillä työpäiviä on vain kolme, joista yksi vielä koulutusta. 4 mahdollista kuvauspäivää! Oi mitä onnea! Mies oli löytänyt netistä ensi kesälle mahdollisen mukavan retkikohteen, Kurjenrahkan kansallispuiston.  Onko joku siellä käväissyt? Nyt siellä on moni reitinpätkä suljettu lintujen pesimärauhan takaamiseksi, mutta heinäkuun 15. päivän jälkeen sinne pääsee. Pidetään mielessä.

tiistai 26. huhtikuuta 2016

Makron lämmittelyä


Aurinko paistoi aika nätisti illalla, joten vaihdoin makroputken kameraan ja ajattelin jostain kaivaa jotain kuvattavaa. No, todellakin sai kaivaa! Sinivuokot ovat ihan myrtsinä viikon raekuuroista. Eikä niitä edes mitenkään runsaasti ole vielä metsässä. Pajujen kukkimista sitten etsimään. Ei löydy, ei näy...kunnes lopulta ihan pieni puska kukkii ja siinä onkin pörriäisiä! Tosin ne ovat tosi korkealla. Yhden kuvan sain nyt kuitenkin todistusaineistoksi tapaamisesta. 


Sammalien kimppuun sitten. Hirveän kylmä. Olin aivan liian keveästi pukeutunut. Talsin kuitenkin 7734 askelta tänään. 


Mahtaa se olla upeaa kun pääse ekan kerran ötökkäjahtiin! Eilen mä töistä ajaessa kotiin, pohdin tätä valokuvausta. Mä oikeasti alan olla lievästi ärtyinen ja levoton, jos en pääse kuvaamaan muutamaan päivään esim. sään tai sairauden vuoksi. Miten hyvä fiilis on kunnon kuvausreissun jälkeen. Melkein sellainen flow-tila. Onko tämä jokin addiktio, riippuvuus siis? Kyllä taitaa olla. Valokuvaus tuottaa mielen hyvinvointia, se selkeyttää ajatuksia ja poistaa stressiä. Todella hyödyllistä siis. Sitten se myös jollain tasolla on mulle ainoa väylä olla jotenkin edes luova. Jos olen nukkumaan mennessä levoton tai ahdistunut jostain syystä, mä ajattelen valokuvausta. Hetkessä parempi mieli. Nuo valokuvausvehkeet olivat iso investointi, mutta joka sentti on ollut sen arvoinen. Joskus mä funtsin, ajattelenko liikaa tätä touhua ja vietänkö liikaa aikaa sen parissa? On mulla välillä vähän huono omatunto. Eikö elämässä voisi olla muutakin? Voisi.


maanantai 25. huhtikuuta 2016

Rauhallisuutta ja yksinoloa!



Lopetin jo omasta mielestäni ruokinnan, mutta linnut ja oravat ovat hieman eri mieltä asiasta. Jos räntää sataa joka ikinen päivä jossain vaiheessa, niin sapuskaa pitää löytyä! Ok. mä käyn kaupan kautta ja hommaan pienen pussin maapähkinämursketta. Tämä on lupaus. 

Viikonloppu oli niin täynnä kaikenlaista, että ei päässyt nauttimaan hiljaisuudesta ja yksinolosta. Tämä juttu täytyy korvata seuraavana viikonloppuna. Eikä sitten riekuta missään paikallistapahtumassa, tämäkin on lupaus! 

Mukavaa alkavaa viikkoa!



sunnuntai 24. huhtikuuta 2016

Hämeen linna 24.4.2016


Ei ihan joka päivä näe turnajaisia, joten paikalle, vaikka sää näytti aika huonolta. Tässä toinen tapahtuman juontajista!





Harvinainen ritari, naispuolinen näet! Upea valkoinen hevonen.


 Ohjelmassa monia taitolajeja ja taisteluja. Parturointia!


Jonkin verran surullinen irtopää.


Vauhdikasta menoa!


Välillä täytyy varustautua uuteen kilpailuun.


Toinen juontaja.


Keihästys on jännittävää.


Nämä taisivat olla niitä aseenkantajia! 


Aina ei onnistu, vaikka parhaansa tekee. Tosin hänen joukkueensa voitti koko turnajaiset!


Välillä pitää vain ihastella turnajaisparin menestystä.


Ritarin voima on nyrkissä!


Yleisöä on syytä tervehtiä useampaankin kertaan, sillä suosio on tärkeää!




Halusin kuvata kaikki turnaisten työntekijät.


Perinteinen ritari-ilme! :)


Asusteita niin vain pueta. Kypärän kiinnitys on hankalaa!


Peitsien antaja.


Lopuksi tapeltiin nuijilla!


Kypärään kiinnitettiin hieno sulkakoriste! Se oli tarkoitus huitoa nuijalla alas!


Taistelu!


Miekkaakin käytettin.


Mitäs siinä taas osoitellaan ja nauretaan?



Pistelaskussa taisi olla hetkittäin jotain ongelmaa.


Pitää sitä välillä olla vain komeana!


Niin, tai sitten kohtalokkaan näköisenä!


Apunainen!


Eikä ilman hevosia olisi tästäkään tullut yhtään mitään!

The End

lauantai 23. huhtikuuta 2016

Panssari CC VII SM 2016


Tätä tapahtumaa on niin odotettu. Mun tuttuja oli tuonne menossa ja olin aika innostunut heidän kertomuksien perusteella kilpailusta. Kyseessä on siis cross country kilpailut ja ne pidettiin tänään 23.4.2016 jo seitsemännen kerran Parolannummella, Hattulassa.


Säätila oli vaihteleva, aurinkoa, pilvistä ja hetken sateli hieman luntakin. Lämpötila + 3 C. Olin siis tosi hyvin pukeutunut, sillä ajelin tuonne muuten pyörällä, teki suuntaansa 10 km. Ensimmäinen lähtö oli klo 9, naiset ja nuoret.


Crossilaseja testaillaan.


Monella oli kypärässä kamera.


Yleisöä ja kannustusjoukkoja oli paljon!


Ihana olla paikassa, jossa kukaan ei irvistele kuvaajalle!


Lähtö tapahtuu riveistä. Hauska maskottikoira kypärässä!


Siinä kaasutellaan ja lämmitellään koneita.


Moottorit sammutetaan. Oikea käsi nostetaan ylös!  Sitten kuuluu TOSI iso PUM! Lähtöammunta ei oo mikään pikkupaukku. Siinä tuntee nousevansa itsekkin vähän ilmaan. Onneksi mua oli etukäteen siitä varoitettu.


Tämä kisa kesti tunnin. Kuka oli ajanut pisimmän matkan elikkä eniten kierroksia, oli voittaja.


Hoitohenkilökuntaakin näkyi.


Ensin mä en oikein tiennyt mihin tähdätä ja mitä kuvata. Ajajia oli joka paikassa. Huojentavaa, että kun paljon saa kuvia, niin kai niistä joku onnistuu!


 Tässä melkein jo lennetään! Jalat irti!


Kun tiesin, että pitää jaksaa ajella pyörällä kotiinkin, niin pysyin oikeastaan viidellä eri alueella kuvaamassa. 


Tytöt ajoivat ehkä hiljempaa, mutta yllättävän vauhdikkaasti kumminkin. Jotenkin alkoi tuntua välillä, että voisi tuo olla ihan hauskaa hommaa.


Sitten väliin paistoi aurinko. Hyvä homma. Aika äkkiä ajajien ajopuku oli aika kurainen, puhumattakaan muusta varustuksesta.


Oranssi näyttää olevan suosittu väri.


Klo 10.30 alkoi sitten toinen lähtö, veteraanit 50, 20-vuotiaat ja B-ryhmä.


Onnenläpsyt!


Tämä juttu meinasi koitua mun kohtaloksi. Olin mäen päällä ja ehkä noin pari kolme metriä nauhasta, joka erottaa radan ja yleisöalueen. Eikös tuohon mäkeen pari pyörää kaadu! Muut ajajat eivät jää odottelemaan, vaan hakeavat uudet ajolinjat katsojien takaa. Minä ja ehkä 10 muuta ihmistä jäädään pyörien väliin hetkeksi. Ei se tilanne kestänyt kun jotain 15 sekunttia. Vähän jännitti. Menin vielä kauemmas sitten katsomaan jatkossa.


Lähtöjä olisi ollut enemmänkin, mutta mä tyydyin tällä kertaa vaan kahteen. 


Turve pölisi tantereella.


Oli radalla lätäkköisiä ja savisia paikkojakin, vaan minä välttelin niitä. Kameraa ja objektiivia täytyi suojella. Kuvasin muuten 70-300mm:n putkella.


Mä ensin meinasin tehdä kaksi erillistä postausta, mutta sitten ajattelin niin, että kaikki vaan jonoon. Sorry, kun on näin paljon nyt näitä ajokuvia.


Oli kyllä kiva kuvata, että jos tuonne lähtisi vuoden päästäkin. Tämän kilpailun järjestää Kangasalan moottorikerho.


Koko rata on täynnä erilaisia töyssyjä, eipä taida paljon tasaisia pätkiä olla. Mahtaa jaloissa tuntua huomenna yksillä jos toisilla. Mä oon ainakin niin kipeä. Mun pyörään oli laitettu sellainen kapea ja kova sporttipenkki.




Alueella oli myös myynti- ja messualue. Mä kävin lopuksi syömässä parit grillimakkarat. Joskus kuvaaminenkin käy melkein työstä!


Kameran asetuksia sai säädellä tiuhaan. Lisäksi en oo varmaan vuoteen tuolla putkella kuvannut, niin olo oli hieman epävarma.


Lähtöpaikan vieressä oli huoltovarikko. Siellä tukijoukot olivat valmiina lisäämään polttoainetta ja näemmä työkalupakkejakin oli monella.


Joissakin pyörissä oli valot, suurimmassa osassa ei kuitenkaan.


Näin äitinä tuli mieleen, että pyykkikonetta varmaan tarvitaan.


Onneksi mitään isompia haavereita ei näkynyt mun silmiin. 


Suosittelen tätä lajia valokuvaukseen, vauhdikasta on ja ei nyt ihan hiljainenkaan tuo laji. Kivaa oli! Haastetta tuo metsän pimeys ja suljinajat, jotka pysäyttäisivät liikkeen.


Hupsista, meinasi palkintopokaalit unohtua. Näkyi olevan myös tavaraa pöydän takana!