Google+ Followers

tiistai 31. toukokuuta 2016

Ilpo, paikallinen kuuluisuus!


Ilpo on sääksi. Se on siitä erikoinen lintu, että se kantaa lähetintä ja sen reitit tiedetään sen vuoksi aika hyvin. Taitaa olla kesän eka sääksikuva. Kovin huonoa kalaonnea oli tänään sääksillä, toinenkin yksilö käväisi ja ei saanut sekään kalaa.


lauantai 28. toukokuuta 2016

Kuvauskäsineet


+14 C. Ei mikään helle. No, nämä käsineet ovat hankittu oikeasti syksyä varten, vaan voihan noita kylmiä kelejä olla kesälläkin. OIkeasti siis pyöräily- ja treenikäsineet. Koko S on vähän iso, mutta ei pienempää ollut. Ote ainakin pitää, sillä kämmenpuoli on kuvioitu muovilla ja geelityyny pehmentää. Hinta on melkein paras juttu, vain 4 euroa. Noille ihme lenkeille en oo keksinyt tarkoitusta, saatan ne vielä leikata pois.


Pikaräppsyt


Sorsaemon poikaset ovat kovasti viikossa kasvaneet.


Härkälinnuilla on pari pesää ihan rannan tuntumassa tornin lähellä. Jotain lahjaa viedään pesälle ja toitotus oli kovin korkealta ja lujaa. En osaa sanoa, oliko lahja hyvä.


Nokikanan ympärillä oli viisi poikasta. Tosin siinä oli pari aikuistakin, että en tiedä oliko siinä kahden pesueet vai yhden pariskunnan. Aika kovakouraisen näköistä hoitoa annetaan. Ruokaa kyllä tarjottiin nätisti, vaan välillä annettiin oikein kunnolla nokasta päälakeen. Ekan kerran näin kuitenkin livenä näitä poikasia, vaikka nokikanoja on järvellä todella paljon. Kovin kaukana luurailivat ruovikon reunalla ja sitten ei todella sääkään ollut suosiollinen.

Tänään ajattelin keskittyä pihahommiin. Vuorenkilvet voisi putsata, kivikkokasveja siistiä ja kääpiövuorimäntyjen vuosikasvaimet typistää. Huomenna voisi olla jo kuvaussäätä, toivotaan niin. Muuten jää tämä mun blogi kohta ihan hunningolle.


perjantai 27. toukokuuta 2016

Kurkiperhe


Päätin töiden jälkeen käydä tornilla. Kotona aurinko paistoi tosi kauniisti. Tornilla ei. Olin myöhästynyt, sillä kurkiperhe suuntasi juuri tornilta poispäin. No, eihän tässä kiire minnekkään. Näin ekan kerran nokikanan poikasia, sorsaemokin tuli poikueensa kanssa. Härkälintu hautoi pesässään.  


Kaikki muut lähtivät jo kotiin. Minä palelin ja päätin odotella vielä hetken. +15 C "lämmintä". Tärisin, vaan sieltähän perhe tulee aika nopsaa kohti tornia! Jee!!


Melkein arvasinkin, että kyllä ne tulevat. Yleensä kuitenkin yöpyvät tietyssä paikassa. 


Aivan tauotta saivat poikaset ruokaa. Sudenkorentoja näytti olevan menossa kohti nokkaa!


Niin suloisia! Ihan ääneen pyysin pilvien häipyvän hetkeksi. Niin ei kuitenkaan tapahtunut.


Poikasilla tuli välillä hieman nokkapokkaa siitä kumpi on seuraavaksi vuorossa.


Äippä huolehtii lapsosistaan niin hyvin. Jospa me näemme vielä viikonloppunakin!


torstai 26. toukokuuta 2016

Kiirettä pitää


Joka päivälle on jotain touhua, joka ei liity valokuvaukseen eikä blogin pitämiseen. Siksi on pidetty hiljaiseloa tällä saralla. Ylppärijuhlat tulossa, nuorimmainenkin valmistui. Neljännen juhliin meinaan hieman oikaista, tilasin kakut leipomolta. Tehdään itse vain suolaiset. Nyt on vaan sellainen fiilis, että ei kaikkeen repeä. Tiistaina oli hänellä pääsykoe, joka oli vallan vaikea ja haastava. 3,5 tuntia ja 135 kysymystä. On siinä saanut kynää heiluttaa!

Piha on ihan vaiheessa, kevään pensaiden alasleikkauksen ja talvituhojen vuoksi. Kesäkukista olen amppelit laittanut, mutta muuten ihan rempallaan se jobi. Kodinkoneet hajoaa heikkoina 18 vuoden käytön jäljiltä. Jääkaappi on tulossa maanantaina ja astianpesukone on huollossa, senkin saa kai ensi viikon puolessa välissä. Jos saa...Meidän kesävieras Teukka-chihu on pistänyt porukkaan ja erityisesti kissoihin vauhtia. Onneksi kissoilla on rauha aamusta klo 10 asti ja samoin illasta klo 22 lähtien. Varsinkin Vennin on todella vaikea ymmärtää Teukkaa. Kävin tiistaina kampaajalla. Tilasin itselleni myös uudet silmälasit ja aurinkolasit. Samalla tehtiin näöntarkastus. Tilanne melkein sama, joka on hyvä sen puoleen, että keratoconus ei oo sitten todennäköisesti edennyt. Lopuksi kävin vielä ostamassa muutaman topin, sillä kesää tässä on elelty lämpötilojen puolesta. Sadettakin tosin on saatu ja sitä myöten olen ollut tosi kipeänä. Ilmaan tulee lämmön vuoksi paljon homeitiöitä ja mä oon sitä myöten aika tavalla  pelistä pois. Menen ihan tukkoon, pyörryttää ja oksettaa myös.

Lintutornille olisi pyrkimys, mutta en tiedä koska toteutuu. Odotan kovasti kesäkuun puolta väliä. Jos silloin olisi rauhallisempaa. Tosin on niin, että tytär lähtee laivaristeilylle ja hengailemaan opiskelupaikkakunnalle vielä muutamaksi päiväksi ja Teukka jää meille hoitoon siksi aikaa. Kissoja ja Teukkaa ei voi jättää ilman vahtijaa.


maanantai 23. toukokuuta 2016

Lapset ovat ihania...:)


Ei ole iällä pilattu tämä poikanen. Epäillään olevan parin kolmen päivän ikäinen.


Kaksi lasta, kuten viime kesänäkin. Toivotaan molemmille parasta jatkoa!


Joutsenen kanssa tappelu laittoi sulat vähän sekaisin!


Voittoa kannattaa vähän huudellakin! Tosin taisivat nyt molemmat vaan luovuttaa!


Nyt tuli uutta intoa mennä tornille. Poikasten kasvua on kiva seurata. Siellä on ollut tosi hiljaista viime aikoina. Eilen oli varsinainen päivä, näin ekan kerran pöllönkin. Se nimittäin meinasi laittaa lihoiksi variksen. Tilanne meni niin nopsaan, että sain vain yhden epäselvän otoksen. Onneksi tornilla oli toinen kuvaaja, että tapahtumalle on toinenkin todistaja. Ei ollut ihan pieni pöllö, vähän isompi kun varis ja hyvin ruskea väritykseltään.

sunnuntai 22. toukokuuta 2016

Taistelevat Hattelmalanjärveläiset!


Joutsen ei oikein tykännyt, että kurkiperhe tuli liian lähelle sen hautovaa puolisoa.


Kurki sai tuntea perässään joutsenen uhon!


Voi kyllä sanoa, että tuo oli jo todella jännitävää kun kaksi isoa lintua tappelee! Läiske ja mäiske käy!


"Juokse pakoon, mamo!"


Kurjet taas olivat sitä mieltä, että he eivät siirry mihinkään! Kaksi yhtä vastaan, epäreilua!


Ainakin kolme kertaa joutsen lähti hyökkäykseen! Se meni lopulta pesälle puolison luo ja kurjetkin antoivat periksi ja suuntasivat rantaviivaa pitkin toiselle suunnalle. Kurkipariskunnalla on kaksi aivan pientä poikasta, parin päivän ikäistä.


lauantai 21. toukokuuta 2016

Kun ei oo fiilistä, niin ei oo...


Olkoot vaan viikonloppu, +20 C lämmintä ja aurinko paistaa. Ei silti jaksa oikein kuvata. Kävin pakollisen pikareitin ennen ruuanlaittoa ja siis tuskin jaksoin kävellä matkaa, puhumattakaan kuvaamisesta. Täysin silleen puhti pois. Viikolla tuli niin vähän nukuttua, että nyt ei muuta ajattele kun unosia. Joihin taidankin vartin päästä antautua.


No, eipä ollut oikein kuvattavaa, että ei suuri vahinko.


Tuntuma makroputken kanssa oli kun ekan kerran olisin ollut sohimassa. 


Voikukkaa on joka paikassa. Olisi kuvitellut, että niissä pörrää jos minkälaista ötökkää. Väärä luulo. Aika rauhassa saavat ne olla toisten voikukkien seurana.


Nyt mä lähden päikkäreille. Jos huomenna virkeämpi. Mukavaa viikonloppua!

torstai 19. toukokuuta 2016

Lisse ja Huawei P9 iltakävelyllä


Lisse kävi tarkistamassa, että kasvimaalla on pelkkää rikkaa! No, jos se tässä kesäkuun alussa puhdistetaan ja laitetaan perinteinen kesäkurpitsa, retiisejä, ruohosipulia jne. kasvamaan. Saa nähdä. 

Tiistaina tuli sitten mun uusi kännykkä l. Huawei P9. Aluksi mä olin sen kanssa ns. aika pihalla, sillä vanha oli Windows ja tämä taas Android käyttiksellä. Onneksi tytär oli kohtuullisen auttavainen kun ramppasin n. 10 kertaa tiedustelemassa milloin minkäkin ominaisuuden sijaintia.  Minulle puhelimen ulkonäölläkin on varsin suuri merkitys. Sen tarvii olla hyvännäköinen. Minulla on hopeanvärinen, joka on tosi vaalea, lähes valkoinen. Tuntuma kädessä on laadukas. Ei liian kevyt ja metallinen kuori on kivan viileä. Muotoilu on pyöreähkö ja niinhän minäkin! Sovitaan siis toisillemme. Eniten tykkään sormenjälkitunnistimesta, joka on äärimmäisen hyvä! Kertaakaan ei oo tarvinnut hipaisua uusia. Sormea tarvitsee vain käyttää tunnistimella, se on siinä l. luuri on auki ja käyttövalmis. Se on juuri oikealla kohdalla takakannessa.

 Kun näyttöä rystysellä pari kertaa kopauttaa, saa kuvankaappauksen! Sekin on kiva ominaisuus. Kamera on tietty tämän mallin SE juttu. Siinä on oikeastaan kolme kameraa. Perinteinen etukamera, takana vierekkäin värikuvia ja toinen mustavalkoisia ottava. Ne kuvat yhdistetään samaan kuvaan tai voi ottaa vain mustavalkoisia kuvia. Automaattitarkennus on rivakka, jopa meidän ulkona alati touhottavasta Lissestä saa teräviä kuvia. Värit ovat mielestäni aika luonnollisia. Kuvaohjelmia on mukavasti tarjolla, en ole niihin tosin vielä ehtinyt kunnolla vielä tutustua. Periaatteessa löysin aivan samat sovellukset kun vanhaan Lumiaankin, mutta jotkut vanhat tutut ovat silti tällä käyttiksellä aika erinnäköisiä kumminkin mm. whatsapp ja fb. Kännykällä on peräti 3 vuoden takuu. 3 kk:n ajan saa myös ilmaisen näytönkorjaustakuun ja saman ajan puitteissa koko aparaatti vaihdetaan uuteen, jos tulee isompaa vikaa. Yllättäen akku kestää minusta noin älypuhelimeksi tosi kivasti. On ollut niin kiirettä, että en ole ehtinyt ihan hirveästi vielä puljailla, mutta kyllä olen tyytyväinen ostokseeni. 

Lisse ei ollenkaan tahtonut sinne minne minä, joten kuvauskohteita ei oikein tarjoutunut. Meidän kirsikkapuu kukkii parhaillaan. Yritin raahata Lisseä siihen suuntaan, vaan ei. Hän halusi koluta pihan pimeitä alueita. Ei auttanut kun tähdätä omia tossuja! :)



maanantai 16. toukokuuta 2016

Vetinen viikonloppu


Olisi kuvitellut, että allergia helpottaa kun satoi...No, ihan hetkeksi ehkä. Nyt valuu nenä sitäkin reippaammin taas. Hieman alkaa kyllästyttämään niiskuttelu. Erikoinen viikonloppu, sillä en koskenut kameraan ollenkaan. Eilen illalla aurinko näyttäytyi, mutta en jaksanut lähteä kuitenkaan ulos. Ehkä pieni tauko tekee terää muutenkin.

Kun otti pattiin monikin asia, niin piristin itseäni tilaamalla uuden kännykän. Yksi kokonainen vuorokausi menikin mielenkiintoisinta ja ehkä itselle sopivaa mallia etsiessä. Eilen olisin voinut aparaatin jo ostaa Gigantista, vaan heilläpä ei ollut oikeaa väriä ja tulossakin vasta 27. päivä! No, nettitilaus vetämään, niin eiköhän oo keskiviikkona jo kotiutunut. Lumia 1020 toimii vielä täydellisesti, vaan olen kyllästynyt sen pieneen näyttöön. Lisäksi tulee kokoajan viestejä, että tämä ja tuo sovellus lakkaa toimimasta 30.6.2016 mennessä tms. Kiva. Saa jäädä ns. varapuhelimeksi. Mä myönnän, olen materialisti. Sellainen kuitenkin, että ei mun kokoajan tarvi saada tavaraa. Vieläkin tunnen jouluksi hankkimastani käsikorusta ihan sydänalaa hykerryttävää iloa. Riittää kun vain katselen sitä korua tai pidän sitä hetken. Saman sarjan korvikset, sormus ja kaulakoru ovat ihan arkikäytössä, mutta se ranneketju... sitä pidän vain erikoistilaisuuksissa!

Tänään voi vielä vettä sataa, mutta sitten 10 vuorokauden ennuste lupaa jo paljon parempaa säätä. Toivotaan näin. Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille!


lauantai 14. toukokuuta 2016

Iloa sateiseen päivään


Meidän pihan omat narsissit taitavat olla historiaa. Jotain kellastunutta lehdentapaista on noussut, siinä kaikki. Nämä ovat puistosta. Paljon on tuhoja tehnyt talvi. Sellaista se on, luonto antaa ja ottaa.

perjantai 13. toukokuuta 2016

Rusakko


Siilien lisäksi pihassa liikkuu aamuisin iso rusakko. Se on tosi arka, joten sitä voi kuvata vain ikkunan läpi. Siltikin se helposti lähtee lipettiin, noilla korvilla kuulee pienenkin rasahduksen. En tiedä onko kyseessä sama yksilö, koska kuvat otettu kahtena eri aamuna. 

Viikonlopuksi on luvassa sateita, joten kuvaaminen voi jäädä pois ohjelmasta. Jos saisi jostain ahkeruuspuuskan ja saisi kaapeista siirrettyä talvikamppeet pois ja kesäjutut tilalle. Aamut ovat olleet niin viileitä, että oon mä vielä neuleita tarvinut. Eilen tuli tyttäreltä ikävä uutinen, että hänen pyöränsä oli varastettu pyörävarastosta. Harmillinen juttu. Opiskelijalle edullinen keino liikkua paikasta toiseen.



keskiviikko 11. toukokuuta 2016

Voi teitä...räksät!


Kylläpä he tahtoivat koristella mun auton nätiksi! Läjiä oli ilmestynyt varmaankin jotain kymmenen.  Mun auto on punainen, se on kai jotenkin erityisen kutsuva, sillä kolmen metrin päässä olevan miehen harmaa auto ei oo saanut yhtäkään osumaa! Siis vähän epistä tällainen värien suosinta!

No, onhan vettä, pesuainetta ja sieni. Kyllä räksien "lahjat" saivat kyytiä!

tiistai 10. toukokuuta 2016

Kylvyssä


Seurasin tämän variksen touhuja pitemmänkin aikaa. Ensin se kävi kylvyssä. Sitten se lensi kuuseen kuivattelemaan ja sukimaan itseään. Sitten se palasi rantaan ja hyppeli rantakivillä. Eikä aikaa kun se nappasi vedestä kalan. En edes tajunnut kuvata tilannetta. Se oli niin nopsaa touhua. Siitä on kyllä kuva kun syö kalan, mutta se ei oo ihan kaunista katsottavaa.  Myöhemmin näin toisenkin kalastavan variksen.

Hän ei ollut ihan varma mun aikeista. Paikka oli tosi huono kun noita "risuja" tuli pakosta joka otokseen. Lopuksi heittelin vielä vähän leivän paloja jälkkäriksi ja kuvauspalkkioksi. Tänään on iltapäivällä tiedossa hieman sanotaanko epävarmuutta ja jännitystä aiheuttava palaveri. Sen vuoksi nukuin aika huonosti. Saa nähdä miten käy. Huomiseen iltapäivään kun mä selviän, niin tämän viikon jännittävät ovat siinä. Energiaa palaa...


maanantai 9. toukokuuta 2016

Kukkia


Pitäisi päästää äitienpäivän puska ulkoilemaan, vaan ei raaskisi viedä kun ei sitä sitten siellä näe. Yöksi vielä täytyisi kuskata sisälle. Liian kylmää. No, jos vielä huomisen ihailen sitä tuossa ruokapöydällä. Mun sipulikukat, narsissit ja muut ovat taantuneet täysin, jos yleensäkään nousivat mullasta. Kukkaloistoa ei siis vielä ole. Toivottavasti edes hedelmäpuut kukkivat kauniisti.

Parit paatit


Aina mä kuvaan, jos Vanajalla seilaa erikoisemman näköistä paattia. Siis hieman ihmettelin, että eikös tuo ole meripelastuksen paatti? No, se meni vinhaa vautia kohti keskustaa ja kun palasin kierrokseltani, se suuntasi jo pohjoiseen päin. Hattulaanko, paikkakunta on noissa pelastusrenkaissa näkyvillä ainakin?


Tässäkin on jotain mielenkiintoista. Harvemmin tällaisia uniikin näköisiä on liikenteessä. Ne eivät kulje tuhatta ja sataa kuten modernit veneet. Järvellä on minusta ikävää kun kaahataan silleen, että laineet lyö rantaan vielä kauan aikaa kun paattia ei enää edes näy. Minne sitä nyt niin kiire on?

sunnuntai 8. toukokuuta 2016

Lämmintä niin


Tänäänkin saatiin nauttia lämpimästä säästä, +22 C. Ihanaa suorastaan. Ainakin vielä viisi päivää on luvassa samanlaista keliä. Töiden jälkeen voi ehtiä vielä kuvausreissulle, jos jaksaa!

Mahtaako peippokin jo tuumia, että sehän on sitten kesä! Hihattomassa paidassa astelin Vanajaveden äärellä. Kävin katsomassa silkkiuikkuja, mutta molemmat pariskunnat enempi nukkuivat. Ensi viikko vedetään töissä vielä ihan täysillä, sitten alkaa helpottaa. Mies alkoi potea flunssaa ja nyt minullakin vähän tuntuu kurkussa kipua. Toivottavasti ei tarvitse alkaa potemaan. 

Sain melkein pienen halvauksen läppärin kanssa. Aloin lataamaan kamerasta kuvia kun se ilmoittaa, ettei voi kun kuvat kansio on täysi! No, alan poistamaan ns. hutikuvia.  Tallennustila ei kasva yhtään. Varmaankin tuhat lähti ekalla raakauksella. Eiku lisää pois...ei auta mitään. Sitten hoksaan, että niiden on pakko mennä johonkin välikansioon. Löytyikin sellainen kun "äskettäin poistetut", siellä ne olisivat säilyneet 29 päivää tallessa. Kun sen kansion tyhjensin, johan tuli tilaa. Melkein 6000 kuvaa poistin. Siinä meni aikaa ja vihaisena taisi mennä muutama ihan hyväkin kuva, mutta onpa nyt vähäksi aikaa tilaa taas.


Äitienpäivä


Silloin kun lapset olivat pieniä, tällä päivällä oli jotain merkitystä itselleni. Nyt kun lapset ovat aikuisia, niin olenhan mä tietysti edelleen äiti, mutta en arjessa. En samalla tavalla kun ennen.


Mun paras äitienpäivälahja l. kolmas tyttäreni täyttää tänään 21 vuotta. En ajattele itseäni ensijaisesti neljän lapsen äitinä tällä hetkellä. Olen tietyllä tavalla saanut oman identiteettini takaisin. Se oli kadoksissa ainakin 20 vuotta. Äiti laittaa aina lastensa edun etusijalle, vaikka ei se aina ole helppoa tai yksinkertaista. Kuullostaa kliseeltä, mutta niin se vain on. Olen jotenkin todella tyytyväinen, että en ole pienten lasten äiti tänä päivänä. Kaikki on nykyisin vielä sanotaanko kummallisempaa. Neuvoja tulee sieltä ja täältä, eivätkä ne ole ollenkaan kannustavia ja tukevia, päinvastoin syyllistäviä. Teet aina kaiken väärin joka tapauksessa. Äitiydessä ei median, asiantuntijoiden mukaan voi onnistua ollenkaan. Tosin mä en aikoinaankaan hirveästi seurannut erilaisia asiantuntijoiden suosituksia, vaan otin jokaisen lapsen ihan yksilönä ja käytin omaa järkeäni. 


Se on näin jälkikäteen hämmästyttävää, miten erilaisia lapset ovat samassakin sisarussarjassa. Tosin tiesin mä sen kyllä omien siskojeni kautta. Nyt aikuisena se ainutlaatuisuus vasta korostuukin. Äitienpäivänä hössötetään hirveästi, minulle se on aivan tavallinen päivä ollut aina. Silloin kun lapset asuivat kotona, olin huvittunut tekemään täytekakkua, ostamaan kukkapuskan pöytään. Lapset antoivat päiväkodissa/koulussa tehdyt kortit ja lahjat. Oli se tietysti kivaa. Meillä ei ole ikinä syöty ravintolassa, ostettu kaupasta lahjoja tms.

Jos näistä rentukkapuskista löytyisi kaikille blogiani lukeville äideille kukkanen! Jos olisin elänyt toista aikaa, minä en olisi äiti. Tulin erittäin helposti raskaaksi, mutta raskaana oleminen ei ollut ihan yksinkertaista. Ensimmäinen lapsi syntyi liian aikaisin ja eli vain 2 tuntia. Seuraavien kohdalla tarvittiin operaatioita, lepoa, lääkitystä ja tiukkaa seurantaa. Kaksi kuukautta pää alaspäin makoillessa sairaalassa tekemättä mitään on aina muistoissa. Seuraavien kohdalla sai kävellä vain postilaatikolle asti, kaikki raskaampi fyysinen tekeminen piti jättää pois. Ruuanlaitto, lepäämistä. Siivoaminen oli koomista, sillä asunnon imurointi tehtiin ainakin kolmessa osassa ja aina väliin lepäämistä. Eikä ne vaikeudet loppuneet raskauteen. Synnytyskomplikaatiot sitten toinen juttu! Silti tässä äitinä eletään ja ollaan. 

Hyvää Äitienpäivää!