Seksuaalinen häirintä


Kuva ei liity mitenkään aiheeseen, mutta mulla on vaan periaate, että postausta ei oo ilman kuvaa, joten nyt se on tämä! Somessa pyörii kampanja "Me too", olen jo parikin kertaa itse ollut laittamassa kyseisen kampanjan tägin, vaan sitten poistanut sen! Aihe, seksuaalinen häirintä on tärkeä, mutta jokin on minua estänyt. Ehkä se, että en ole halunnut jossain fb:ssä asiasta kirjoittaa pitemmästi. Siksi teen sen täällä omassa blogissani.

Olen 53-vuotias todellakin hyvin keski-ikäinen tavallinen nainen, lapset aikuisia ja lapsenlapsikin jo!  En pukeudu paljastavasti, en juurikaan meikkaa tai tietääkseni itse ole jotenkin yliseksuaalinen. Silti tässä elämänvaiheessakin joutuu vielä ihan säännöllisesti seksuaalisen häirinnän kohteeksi. Viimeksi kaksi viikkoa sitten asiakas harrasti ns. taskubiljardia. Lopetti sen kun keskeytin puheeni ja vain tuijotin ikävästi. Kädet löysi takaisin syliin, vaan kohta taas palloteltiin housut hulmuten. Ensi kerralla, sanon asiasta tosi tiukkaan, jos vielä jatkuu!! Reilu vuosi sitten lintutornilla ammattikoululainen poika aloitti runkkaamisen mun nähteni! Hän oli käynyt siellä useamman kerran ja vaikutti varsin kiinnostuneelta linnuista ja tiesikin niistä jonkin verran. Se oli todella ällöttävä kokemus. Tarvitsin yhden kerran mieheni sinne tueksi, koska pelotti. Sitten kävin itseni kanssa keskustelun, että annanko tapauksen pilata itseltäni tärkeän harrastuksen ja kuvauspaikan? En anna ja se pelko voitettiin.

Tapauksia on tähän mennessä monia kymmeniä, jopa satoja! Ne alkoivat jo silloin kun olin lapsi. Ensimmäiset muistot ovat kun olin 6-vuotias! Tuskin olen mikään erikoistapaus. Niihin ei nykyisin välttämättä enää kiinnitä juuri huomiota, jos eivät ole jotain tosi provokatiivista ja pervoa. Lapsena ja nuorena ne satuttivat tosi pahasti. Olin 5. luokkalainen kun tulin välitunnilta luokkaan. Opettaja jutteli toisen open kanssa käytävällä. Luokan kaikista komein poika tuli luokseni ja veti mun puseron korviin! Mikä häpeä!! Rinnat olivat juuri alkaneet kasvaa ja ei minulla tietysti mitään rintaliivejä ollut. Kaikki näkivät!! Aloin itkeä. Kukaan ei reagoinut mitenkään, vaikka istuin etupulpetissa, eikä opettajakaan kysynyt mikä minulla on. Kun olin yliopistossa meillä oli eka työharjoittelujakso. Viimeisenä päivänä miesohjaajani tarttui minua takapuoleen muka "leikillä"! Olin tuolilla ja laitoin jotain kirjoja hyllyyn kun toimistolla oli ns. muuttopäivä. Onneksi oli todellakin vimppa harjoittelupäivä! Ei ole iltaisin tai öisin kiva kävellä keskustassa kun humalaiset huutelevat perääsi rivouksia! Siksi mä en liiku enää keskustoissa yksin iltaisin! Onko se niinkö oikein, että näin on?!?

Nyt näissä lintupiireissä on paljon vanhoja miehiä, joiden kaikki jutut suurinpiirtein ovat tuota alapääosastoa. Kyllä mä vitsejä ja hauskoja juttuja kestän, rivojakin! Se vaan kun ollaan helposti 2-3 tuntia tornilla ja yhdet vaan jauhaa näitä "pillua ja panoa" tauotta, niin kyllä siinä kypsähtää. Yksi näistä käppänöistä alkoi laittamaan mulle erityisesti viikonloppuna ja iltaisin, luultavasti kännissä niitä juttuja yksityisviestein ja jopa julkisesti kommentteina ihan tavallisiin postauksiin. Sen verran älyä kumminkin, että tajusi ne ottaa aika pian poiskin. Nyt kyseinen pappara on ns. "fb-kamu", mutta ei näe mitään mun postauksia! Kun otin aiheen puheeksi muiden lintuharrastajanaisten kanssa, kävi ilmi, että hän teki sitä samaa muille myös! Ollaan nyt joukolla dissattu kyseistä tyyppiä ja on käytös todellakin parantunut! 

Ei siis tarvi asua Egyptissä tai Intiassa, että tyttö/nainen joutuu seksuaalisen härinnän kohteeksi ja usein! Ihan täällä kotoisessa Suomessakin ja ihan suomalaisten poikien/miesten taholta. Siksi tämä aihe on tärkeä!

Kommentit

Kvilttaaja sanoi…
Varsin ikäviä kokemuksia. Rohkeaa kirjoittaa niistä ja toivottavasti herännyt avoimuus saa typerykset ymmärtämään, että toimivat väärin. En ole onneksi koskaan törmännyt lintutornissa törkimyksiin. Pitänee olla siitä onnellinen.
Varpuslintu sanoi…
Hyvä kirjoitus! Olen kärsinyt usein tuosta ihan samasta ilmiöstä lintutorneilla. Näennäisen mukavista harrastajista kuoriutuu esiin uskomattomia mulkvisteja, jos he päätyvät tekemisiin samanhenkisten ihmisten kanssa - eivätkä he välitä yhtään siitä, jos paikalla on joku, joka tuomitsee heidän juttunsa ääneen. Olen kyllä aika kärkäs sanomaan vastaan ja haastamaan vaikka riitaakin noiden pellejen kanssa, jos on tarpeen, mutta monesti siitä ei ole mitään hyötyä. Sovinistisikojen kanssa jutteleminen on kuin hakkaisi päätään seinään! :(
Sussi sanoi…
Hyvä kirjoitus! En ole lintutorneilla juuri ollut silloin kun siellä on muita ihmisiä. Todella inhottavaa, että osa ei osaa käyttäytyä
Rautalintu sanoi…
Tärkeä aihe, josta aika monella on valitettavasti omakohtaista kokemusta. Se mikä häirikölle voi olla hyvä läppä, saattaa kohteelle olla ahdistusta aiheuttavaa.

Omia kokemuksia on kertynyt 10-vuotiaasta saakka.

Viimeksi perjantaina yksi asiakas katsoi oikeudekseen kommentoida ulkonäköäni. Varmaan ihan hauskasti omasta mielestään, mutta minä poistuin tilanteesta heti, kun se oli mahdollista.
Carola Lehtonen sanoi…
Asia, joka puhuttaa ja hyvä niin ja monille varmasti kipeä ja vaikea avautua aiheesta.
Kivipellon Saila sanoi…
Olipa tosi hyvä kirjoitus! Tuollaisia kokemuksia minulla ei ole montaa, mutta riittävästi kuitenkin - pahaa mieltä tuottavia! Mikä ihme saa ihmisen tuollain käyttäytymään?
Tillariina K. sanoi…
Kiitos kovasti kaikille kommentoijille, sillä aihe oli varsin rankka! Nähtävästi se kumminkin kiinnosti, sillä tilastossa näkyy 150 kävijää enemmän kun keskimäärin!
Irja sanoi…
Asiaa vähätellään, koska kaikki naiset ovat jossakin muodossa joskus kokeneet seksuaalista häirintää, jopa hyvinkin räikeää ja loukkaavaa. Niin itsekin ja pikkutytöstä asti, mutta pikkuhiljaa totuin miesten maailmaan niin etten enää välittänyt. Opin ottamaan omat aseet käyttöön. Sai syyttää itseään, joka erehtyi liian lähelle tai puhui pehmeitä:)

Kun jäin leskeksi alle 50 vuotiaana, koin taas hyvin loukkaavana härskit lääppimiset, jotka liittyivät ns. muka auttamiseen, sillä olin tottunut "suojeltuun elämään" ja kunnioittavaan käytökseen. Kun toivuin surusta, tutustuin suurelta osalta hyvinkin kohteliaaseen miessukukuntaan omista törmäilyistäni huolimatta. Nyt olen jo niin vanha, ettei mulle enää kukaan kehtaa tulla aukomaan päätään - ikivanhat ukonkäppänät jätän omaan arvoonsa ja olen taas onnellisesti varattukin:)
Pasi Lepola sanoi…
Rohkea kirjoitus tärkeästä aiheesta, arvostan rohkeuttasi. Toivottavasti joku rajan väärällä puolella pelannut henkilö ottaa tästä opiksi ja muuttaa käytöstään.
Äityli-Mummo sanoi…
Ne ei oo mukavii kokemuksii kenellekkää, joku voi pelästyy pahapäiväsest jo pienest hipasust takamukselle. Missää nimes se ei oo oikei missää tilantees. Reilus halaukses ei oo mittää vikkaa, mut vihjaileva katse, puhe, niist en tykkää yhtää ja sen kyl tekijä huomaa.