Google+ Followers

tiistai 28. helmikuuta 2017

Metsähiiri


Olen vienyt Aulangon lintujen ruokintapaikalle maahan auringonkukansiemeniä ja maapähkinöitä kolme kertaa. Suurimman osan niistä syö tintit ihan siinä nenän edessä, mutta arvasin senkin, että muutama päättyy metsämyyrille ja -hiirille. Niitä siellä vilistää enemmän kun nopsaan!


Tämä on siis metsähiiri. Sen korvat ovat paljon isommat kun metsämyyrällä ja häntäkin on pitkä.


Kaunis valkoinen maha ja mitkä silmät! 

 Kaikissa kuvissa on sama hiiri ja epäilen olevan tyttöhiiren, sain nimittäin yhden peräkuvankin! 


Pintalumessa se sukelsi siementen ja pähkinöiden perässä. Kovasti pensaikkoa juuri tässä kohtaa, että melkoisen mutkalle sai mennä, että kuvan sai!


Näitä kuvia en taida näyttää meidän kissoille. Ne tykkäävät katsella kyllä lintukuvia läppäriltä. Kissoilla on varmaan parisenkymmentä hiirilelua, mutta ei näin söpöä!


Tässä kyllä on katsekontaktia! Söpö pinkki nenu!!


Jotenkin noita lintuja on niin paljon tullut viime aikoina kuvattua, että oli ihan kiva räpsiä fotoja vaihteeksi tästä hiirosesta!




maanantai 27. helmikuuta 2017

Helmikuun viimeisiä


Vielä viikko lomaa. Sää ei nyt näytä suosivan, mutta eipä huolta ja murhetta. Voihan se tosin tuosta vielä parantuakin, katsotaan nyt. Sisälläkin voi tehdä kaikenlaista kivaa: lukea, leipoa ja kuvia käsitellä tietokoneella jne. Nuha iskenyt, mutta siihen tehoaa hyvin nuhatipat. Tänään voisi soitella ukulelea ainakin.

Mä voisin tilata telkkariin jonku Trump-suodattimen, kaikki sitä äijää koskevat jutut ovat totaalisen ahdistavia ja niitä juttuja riittää joka päivälle. Voisin olla ilmankin niitä. Yritän välttää uutisia tv:ssä ja en lue sanomalehtiä, silti netissä tämä hulluus tavoittaa minut. Onneksi Suomen politiikassa on nyt hiljaisempaa.  Ei jaksaisi nyt enää eräiden äijien naamoja!


sunnuntai 26. helmikuuta 2017

Läskiäispullia


Oi sentään, en mä muistanutkaan miten hyviä nämä ovat! Olisiko ollut, että ei viime vuonna tehty ollenkaan?! Ei voi muistaa. Otin pitkät päikkärit ruuan päälle. Mies oli hiihtämässä ja Venni-kisu itki yksinäisyyttään. Tuli sitten jossain vaiheessa mun viereen nukkumaan. Katsottiin tallennukselta se miesten parisprintin tohellusta. Jestas sentään, minultakin pääsi parit rumat sanat! Oliko se tahallinen teko siltä norjalaiselta Emil Iverseniltä, en ota kantaa! Huomenna sitten loman virallinen eka päivä. Yöksi tulossa kovaa pakkasta. Oikeasti voisi jo talvi hellittää! 


Ruoka pitää linnunkin lennossa


Tämä taitaa olla ihan sama käpytikka kun viikko sitten. Jos hieman katselee noita kuvioita, niin tuossa kaulan kohdalla on mustassa osassa hieman vaaleaa tai sitten mä vaan kuvittelen asian olevan niin. No, ei tämä kauan anna itseään kuvata, matkaa on varmaan n. 8-10 metriä tuohon pötkölle. Turha yrittää lähemmäs hivuttautua. 

Paistoin juuri laskiaispullia kaupan pakastepullista. Ei viitsi itse leipoa kahdelle hengelle. Ne ovat sellaisia vesipullia, että on syötävä vuorokauden aikana tai alkavat maistua vanhalle. Eiköhän kolme pullaa/nenä tule helposti syötyä. Tiistaina paistetaan loput pullat ja keitetään purkista hernerokkaa tuunattuna jauhelihalla. Ei hernekeitossakaan mitään vikaa oo ruokana, mutta en mä sitä yhtä lautasellista enempää syö. Siksi turha alkaa itse valmistaa. Minusta se purkkituote on ihan passelia, laitan siihen vähän sinappia ja meiramia mausteeksi. Lapsuuden kotona keittoa tehtiin varmaankin joku viiden litran kattilallinen. Vähän sellaista litkun oloista, paitsi viimeisellä lämmityskerralla. Yritin aina välttää niitä lihanpaloja, siksi mä otin vimppana, että sain rauhassa sihdata kauhalla ne pois.


Sama oksa, eri lintu


Tuo keppi on suoraan talisiemenköntsän alapuolella. Siinä istuu usein porukkaa odottelemassa omaa vuoroaan. Oksasakset ei olisi haitaksi ottaa mukaan ja hieman karsia isompia puskia. Saisi linnuista parempia kuvia. Tämä on niitä harvoja hyviä paikkoja!

Täytyy sanoa, että on tosi mukavaa olla lomalla! Enkä mä kaipaa erityistä viihdykettä kun nyt saa nukkua pitkään, syödä hyvin ja valokuvata! On mulla pari kotityötä odottamassa. Meinaan käydä läpi meidän pyyhkeet ja lajitella sieltä pois ihan hirveimmät! Ei huvita enää mitkään Muumi-pyyhkeet tms., jotka 15-20 vuotta vanhoja ja palvelleet jo pitkään! Sen jälkeen siirrän liinat pois mun vaatekaapista, saan omille vaatteille lisätilaa.


lauantai 25. helmikuuta 2017

Harmaa lady


Puoltoista tuntia kesti häntä odotella, mutta sitten kun olin jo melkein luovuttamassa, ilmestyi paikalle. Jännitystä nostatti jo sekin jo kotoa lähtiessä, että onko ruokaa laitettu ja oli kyllä. Tosin noita talisiemenpalloja ei olisi kannattanut laittaa. Yksikään lintu ei koskenut niihin!


Ensimmäisen tunnin ajan ei juuri aurinko yltänyt valollaan ruokintapaikalle, mutta viimeiset puolisen tuntia tilanne oli aivan eri. Innostaa mennä tuonne uudemmankin kerran vielä loman aikana.


Tuo selkäpuoli on kaunis! Hienoja vihreän sävyjä! Kylmä oli, -4 C vain pakkasta, mutta järkyttävän tiukka viima sai olotilan tuntumaan aika jäiseltä. Piti välillä hyppiä ja käveleskellä sinne ja tänne.  Hiihtäjiä oli paljon ja sitä myöten myös autoja parkkipaikalla. Nähtävästi kun tullaan hiihtämään, niin auto on silti saatava aivan ladun viereen. Kuvauspaikalle siihen ladun varteen oli siis kokoajan tunkemassa noin 6 autoakin. Ei ihan kiva, sillä autopaikat eivät olleet kyllä loppuneet. 


tiistai 21. helmikuuta 2017

Luonto yllättää


Käpytikka kävi syömässä parikin kertaa kun kuvasin Aulangolla. Kummastakin vierailusta sain kuvia. Ruokaa oli tosi vähän, joten pienet linnut olivat varsin ärhäkkäinä. Ne ajoivat käpytikan pois ja oravankin! Jotenkin mieltää söpöt pyrstötiaiset altavastaajiksi, mutta tämä tapaus alla on juuri suunnittelemassa käpytikan nokitusta. Sen seuraan tuli pari kamua, mutta eipä se niitä alkanut odottelemaan, vaan päälle vaan! Eikä käpytikka jäänyt, vaan lensi pois.


sunnuntai 19. helmikuuta 2017

Talvi palaa etelään


Tiistaista lähtien pitäisi jälleen pakkasen pakkua ja luntakin tulla. Jos tämä olisi sitten se vimppa talven voitto ja sen jälkeen oikeasti siirryttäisiin jo kevään puolelle. 

Meillä on laitettu kotia. On ostettu mattoja, päiväpeitettä ja uusia lamppuja. Meidän sisustus on 15-20 vuoden takaa, että päivitys ei oo yhtään liian aikainen. On myös puhuttu remontista, jossa uusittaisiin tapettaja ja maalattaisiin seiniä. Yksi huone on aika autio kun huonekalut ovat lähteneet tyttärien matkaan. Sinne voisi rempan jälkeen laittaa nyt ainakin sohvan.


Kotiruokaa


Yleensä näen himpun verran enempi vaivaa sunnuntain sapuskalle, mutta tänään ei oikein napannut. Siispä jotain helppoa ja nopeaa. Valkosipuliperunat ja jauhelihapihvit ovat juuri sellaista ruokaa. Kaikki valmistuu uunissa ja valmisteluunkaan ei kauan aikaa mene. Salaatti oli eilistä. Porkkanaraastetta vaan teki mieli. Hyvää oli ja tuosta saa lounaankin viikolle vielä.

Hiihtolomaviikolla herkutellaan. Minulle lomassa onkin tosi tärkeää, että saa syödä tosi hyvin. Kouluruualla usein saa mahan täyteen, mutta ei se nyt mitenkään herkullista useinkaan ole. Yleensä syön töissä sitä kouluruokaa siis kahtena, korkeintaan kolmena päivänä viikossa. 4.65 € vaikuttaa edulliselta lounashinnalta, vaan jos tarjolla on veteen keitettyä puuroa tai keittoa. Niin ei se sitä ole. Näkkileivän syöntiä mun maha ei kestä joka päivä, joten sitä en syö juuri koskaan. Joskus minua harmittaa kun kouluruuassa on ihan hyvät ainekset pilattu valmistamalla ruoka huolimattomattomasti tai sitten halutaan ns. samalla vaivalla tehdä "kaikille" sopivaa ruokaa. Esimerkkinä nyt makaroonilaatikkoa. Siinä ei ole munamaitoa, makaroonit ovat ylikypisä ja pintaan ei tehdä paistopintaa. Mautonta, harmaata mössöä. Kuitenkin niin yksinkertainen ruoka tehdä hyvää. Kanamunaton ja maidoton tehtäisiin heille, jotka eivät siedä kyseisiä ruoka-aineita. Toisaalta saadaan säästöä kun nämä ruoka-aineet voidaan jättää pois. 


Pitäisikö olla käpyjä?


Käpytikka käy kotonakin aika usein ruokinnalla, joten kyllä sille muukin ruoka maistuu kun pelkät kävyt. Tämä tapaus on siis tuolta Aulangolta. Meillä ruokaileva on tavattoman arka. Sitä ei kyllä kuvata, hyvä jos saa katsoa. Ei saa sisällä puhua tai liikkua yhtään. Muuten se lentää välittömästi pois. 

Oletko osallistunut tähän Birdlifen  "Tunnista 100 lintulajia juhlavuonna"-kampanjaan? Mä en juurikaan juokse eri lintulajien perässä. Olen joinakin vuonna vaan omaksi huvikseni pitänyt listaa näkemistäni lajeista. On tainnut jäädä 70 lajin tuntumaan. Siksi en osallistu. Tuskin saisin kokoon kumminkaan. 


lauantai 18. helmikuuta 2017

Mikä poju!


En mä tietty ilman kuvauspalkkiota lähde lintuja tähtäämään. Sellaisen puolisen litraa siemensekoitusta oli pakastepussissa mukana. Punatulkut ovat yllättävän arkoja lintuja. Ihan kun näkymätön raja olisi olemassa ja sitä lähemmäs ei tulla. Herkut maassa puunjuurella kyllä himottivat, mutta nähtävästi jo melko malttamattomana odoteltiin, että minä lähtisin pois. 

Tämä poju uskalsi tulla juurikin siihen rajalle. Siitä vielä sai jonkinlaisen kuva. Hennot ovat jalat noin pullealle linnulle. Nyt olin huomaavani jotain nahisteluakin juuri poikien taholta. Nokkapokkaa siis.  Keväiset kelit pistävät hormonit hyrräämään. Tosin tänään oli kuitenkin parisen astetta pakkasen puolella.  2.4. tein viime vuonna ekan lintutornille vierailun ja kuvausreissun. Ei siihen enää kauan aikaa ole. 

Palleroita


Kyllä nämä pyrstötiaiset melkoisia palleroita ovat! Suloisia sellaisia.


 Mies kävi lenkillä ja minä kuvasin lintuja, oikein hyvä työnjako.


Reilun tunnin aikana ehti kuvata monta otosta. Tuuli tuiversi sillä viisiin, että silmät valuivat aivan valtoimenaan. Vielä kotonakin tuntui, ettei näe kunnolla. Siispä tuli otettua järkyttävä määrä hutikuvia. Tarkennus ties missä, linnun pyrstöjä tuli enempi kun pääpuolen kuvia. Aluksi otti julmasti pattiin. Sitten vaan huvitti. Tuo uusi runko ja pitkä putki kun vielä eivät sovi yhteen, niin siinäpä sitä sitten ollaan. Ei nämä linnut odottele!


Ruokintajutut olivat enimmäkseen tyhjillään. Ei oikein hyvää mainosta mun mielestä lintuyhdistykselle. 


Pyrstötiaisetkin tulivat varmaan 5-7 kertaa paikalle, siksi näitä kuvia on nyt kumminkin näinkin paljon, vaikka 70 prossaa oli sekundaa ja roskiin.


Talitintit ja sinitiaiset antoivat oravalle parikin kertaa kyytiä ja uskomatonta, mutta totta niin pyrstötiaiset laittoivat käpytikan häipymään paikalta. Kun ruokaa on vähän sitä ei näemmä jaeta helposti ns. suursyömäreille!


Pyrstötiaisia taisi olla kuusi yhteensä. 


Tässä yksinäinen seikkailija, mutta parvessa ne kulkevat ja pian tulivat loputkin parvesta paikalle. 


perjantai 17. helmikuuta 2017

Penkkarit 2017


Oli tiedossa kiire päivä, joten en ottanut kameraa töihin. Sitten työkaveri laittoi tekstaria, etten kävisi ottamassa muutamaa kuvaa kun hänen poikansa osallistui tämän vuoden penkkareihin. Siispä kännykkä esille ja kuvaamaan.


Tänä vuonna abeja on meidän lukiossa 56.


Varsin rauhallista meno verrattuna entisiin aikoihin! Muistaapa hyvin omatkin vastaavat!


Nyt harrastetaan aika paljon ns. ryhmä- tai paripukeutumista jollain teemalla! Se onkin ihan hauskaa.


Eipä yhtään tiedä, kuka asun sisällä on?


Tämä gorilla alkoi mulle pullistella, mutta siitäpä ei oo kuvaa!


"Peace, not war!"


Itse valmistettuja asuja oli vain muutama. Nykyisin kuteet on niin helppo tilata netistä.


Karkkia ei enää samalla tavalla himoita kun ennen. Ainakaan yläkoululaiset eivät halua kumarrella. Toisaalta ei oo kiva kun heittäjät vetävät täysillä kivikovia karkkeja niskaan. Tarkoitus onkin, että se sattuu.


Pojilla oli oma auto. Mesku on paikallinen ravintola.


Trump ja Tom of Finland näkyivät tyttöjen autossa.

torstai 16. helmikuuta 2017

6 työpäivää lomaan!


Nämä mun lintukuvat ovat niin synkän harmaita sävyltään. Harmi homma, sillä kyseinen ruokintapaikka on sellaisessa syvänteessä ja korkeiden puiden ympäröimä, että ei vielä edes helmikuussa aurinko yllä paistamaan niiden yli. Tilanne voi olla eri viikon tai parin päästä. Sitä sitten odotellessa.

Kyllä mä lomaa odotan. Toivottavasti sen saa viettää ihan terveenä. Jos tarkkoja ollaan, lomaan on vielä 7 työpäivää! Minulla on aina ollut sellainen tapa, että kun aamuun on herätty, niin sitä ei enää lasketa, vaan huomisesta lähtien. Silleen se vaan tuntuu paremmalta. -3 C pakkasta ja auto on laitettu lämpiämään.  2.4. kävin viime vuonna ekan kerran lintutornilla. Siihen ei enää myöskään ole ihan tavattoman pitkä aika! 

keskiviikko 15. helmikuuta 2017

Samalla oksalla


Olen huomannut, että Aulangon ruokintapaikalla on yksi puu ja sen oksat, joissa jatkuvasti joku lintu istuu. Se on hyvä tähystyspaikka, sillä siitä näkee samaan aikaan kaikki ruokintajutut!


Kuvaajalle kyseinen puu on hankala, sillä sen edessä on paljon pajukkoa, joten sitä kuvauspaikkaa saa yleensä hakea ja silti linnun edessä on vähintään pari risua.

Minullakin on mielipaikkoja kotona. Tykkään istua ruokapöydässä pöydän päädyssä. Sängyssä mun puoli on aina vasemmalla päädystä katsoen. Sohvalla tykkään olla aina samassa paikassa, jota myös nuorempi kissa Venni himoaa. Niinpä me vuoronperää vallataan se paikka!