Google+ Followers

keskiviikko 22. maaliskuuta 2017

Joutsenet ovat saapuneet


Hattelmalanjärvellä näkyi kaksi joutsenta. Vuorentaan pellolla 11 kpl. Nyt alkaa tuntua jo aika keväiseltä fiilis. Sään puolesta ei niinkään, sillä räntää satoi eilen ja niin on luvassa tänäänkin. Yöllä on vielä kunnolla pakkastakin. Kun lukee Tiiraa, niin siellä on paljon muuttolinnuista havaintoja. Mies jo kyseli, voiko pilkkihaalarin heittää pesuun ja talviteloille, en taida uskaltaa vielä siitä luopua. Vilu tulee herkästi tornilla. Torstaina voisi käydä siellä seuraavan kerran, jos sää sallii. Ihanaa tämä kumminkin on, vuoden parhaimmat kuvausajat vielä kaikki edessäpäin!

tiistai 21. maaliskuuta 2017

Tiistain keltanokka


Sunnuntain sää oli varsin kaunis. Aurinko tosin pakeni pilvien taakse klo 15 maissa. Mustarastas ilmestyy ruokintapaikalle kuin aave ja häipyykin melkein yhtä salaperäisesti. Muutaman kuvan ehtii aina ottamaan.


Meillä kotipihassa melkeinpä näkyy tyttöjä enemmän, mutta Hattelmalanjärven ruokinnalla olen nähnyt vain poikia. Kun se oli minuun selin, kyykistyin äkkiä, että sain kuvat matalammalta ja paremmasta kuvauskulmasta.


Kävin ekan kerran myös itse lintutornilla sunnuntaina. Siellä ei ole vielä avovettä. Jäällä näkyi yksi hiihtäja, joka valitettavasti aiheutti sen, että paikalla ollut laulujoutsenpari päätti lähteä muualle. Olin kuulevani taivaalta joutsenten toitotusta, siispä käppäsin tornille. Siellähän ne olivat vastarannalla.

Pari viikkoa vielä näillä keleillä ja varmasti alkaa olla jo sulaakin ja sitä myöten ehkä lintujakin. Tuskin maltan odottaa sitä aikaa!


maanantai 20. maaliskuuta 2017

Vielä talvipuvussa


Pitkästä aikaa kurrekuvia blogiin! Ihan on vielä talvipuvussa. Lumet ovat niin vähissä, että eiköhän pikkuhiljaa vaihdeta kesäturkkiin. Meidän kissat ainakin ovat talvikarvasta luopumassa. 


Ruokintasysteemit ovat selkeästi laitettu linnuille, joten orava joutui harrastamaan melkoista akrobatiaa saadakseen ruokaa. Nähtävästi kuitenkin maastakin löytyy syötävää.


Aika rohkea kurre. Harmi kun pääsiäislomaan on vielä niin kauan aikaa. Tätä kun kävisi viikon tervehtimässä päivittäin, ottaisi varmaan jo kädestäkin ruokaa! Toisaalta nyt alkaa olla iltapäivästäkin jo niin valoisaa, että voi kohta päästä työpäivänkin jälkeen hetkeksi kuvaamaan.

sunnuntai 19. maaliskuuta 2017

Käpytikka joka kulmalta


Onpas minusta tullut mukavuudenhaluinen. Tänään en nähtävästi pääse Hattelmalanjärven ruokintapaikkaa kauemmas kuvaamaan!


Suunnitelma oli käydä kotona syömässä ja sitten lähteä Aulangolle, mutta pahasti näyttää siltä, että se reissu jää nyt tekemättä, ramasee... Ekan kerran taisin kuvata käpytikan maassa, missä se liikkuu tavattoman kömpelösti.


Vähän olen sitä mieltä, että kaikissa fotoissa on sama tikka. Se pyrähti paikalle ainakin kuusi eri kertaa. 


Välillä se oli liian lähellä. Yritin ties miten retkottaa taaksepäin liikuttamatta jalkoja, jolloin se tietysti lumen ratinan vuoksi lensi välittömästi pois.


Kovin uteliaan oloinen tapaus! Kova valo oli hankala, harmittavan moni kuva paloi puhki kumminkin.


Tässä kuvassa voimme ihailla hänen tosi komeaa takatukkaansa!


Talipötkölle teki tietty mieli. 


Mene vaan, jos mä tykkäisin käpytikkapaistista, olisin sinut jo aikaa sitten popsinut!


Lopulta se sitten uskalsi. Olin niin lähellä, että melkein olisin voinut silittää selkäpuolta!



perjantai 17. maaliskuuta 2017

Päivä kerrallaan


Selvittiin tästäkin viikosta. Harvoin töissä itketään, mutta näin kävi tänään. Itseltäkin pari kyyneltä irtosi. Rankka oli päivän lopetus, mutta jos tästä alkaisi uusi parempi arki. Se jää nähtäväksi. 

Ihanaa, että on viikonloppu edessä ja kohtuullista säätäkin luvassa. Meidän pihalla tulvii, nopea lumen sulaminen ja vesisade sen aikaan saaneet. Luulen, että näitä paria kuvaa en oo vielä viime viikonlopulta julkaissut. Tinttejä tietysti. Nyt voisi putken ulottuville löytyä muitakin lajeja. En tiedä ihan varmasti, mutta luulen nähneeni pellolla parven kottaraisia! Muistaakseni kerran niitä kuvannut ja nähnyt. Joutseniakin on nähty jo ja muitakin muuttajia. Mukavaa, rentouttavaa viikonloppua!


keskiviikko 15. maaliskuuta 2017

Senkin epeli


Tiklejä kyllä näkee, mutta yritäppä ottaa kuvaa! Ei se niin vaan onnistu!! Sellainen epeli on, että kiusottelee kuvaajan kanssa. Onhan se kiva tietty piilosta leikkiä ja katsoa miten lujaa tuo kuvaajan köntys pääsee, ei siis ollenkaan lujaa, vaan sangen hitaasti etenee!

Kaunis on väritys linnulla ja miten kuuluva ääni! Tänään ollaan maaliskuun puolessa välissä ja lisäksi on tilipäivä. Ei huono!!


tiistai 14. maaliskuuta 2017

Piilossa viidakon, eiku risujen


Tytteli harmaapäätikka, olisipa hän ollut hieman uskaliammaalla tuulella, vaan ei! Siellä risujen takana piiloteltiin. Olen usein ajatellut, että miltä lie näyttää harmaapäätikan poikanen, minusta tämä aikuinenkin on vallan erikoisen näköinen. Toukokuussa tämäkin varmaan munii ja hautoo 5-10 munaa. Koiras auttaa hautomisessa. Poikaset ovat lentokykyisiä neljässä viikossa.

En tiennytkään, että kesällä se syö varsinkin muurahaisia, mutta muutkin hyönteiset käy. Pihlajanmarjatkin maistuu yllättäen. Ikinä en oo nähnyt muualla  kun talisiemenköntin kimpussa. Voisi tuoda ensi kerralla näytille puolisonsa, minulla taitaa olla vain yksi kuva pojasta punaisen päälaen kanssa.



maanantai 13. maaliskuuta 2017

Pyrstis


Viime viikon torstaina keittiössä tein ruokaa kun kuulin erikoista lintujen ääntä! Ryntäsin nopeasti kodinhoitohuoneen ikkunaan tsekkaamaan asiaa! Siellä oli talisiemenpötkyssä kolme pyrstötiaista! Lähdin hakemaan kameraa, vaikka tiesin jo mennessäni, että ihan turhaa! Eivät odottele!! Taitaapa olla viisi vuotta edellisestä vierailusta. Olen nyt odottanut niiden tulevan toisenkin kerran, mutta eipä ole näkynyt. Jos olivat vain ohikulkumatkalla.


 Siinä jo sitten päätin, että Aulangolla niitä on lähdettävä katsomaan. Useita kertoja ne muutamaksi sekunniksi pyrähtävät paikalle, mutta niin nopea on vierailu, että tässä on koko kuvasato.


Niitä ei enää ole niin isoa parvea kun ennen. Taisi olla vain 2-3 kerrallaan paikalla. Se oli mahtavaa, että ruokaa oli laitettu nyt kaikkiin telineisiin linnuille. Ei tarvinnut vain yhtä tuijottaa, vaan kolmea! Ne kyllä käyvät vain kahdella kauimmaisella. 

Se kunnollinen pyrstikuva on vielä nappaamatta. No, jos ensi viikonloppuna osuu! Mun tarvisi varmaan laittaa vanha kameran runko, se on paljon nopeampi pitkän putken kanssa. Mä niin muistan sen innon kun näin pyrstiksen ekan kerran. Ei näitä lintuja juurikaan taida näkyä tuolla pohjoisessa. Onneksi sen pitämä ääni on sen verran originelli, että jopa minä sen tunnistan, vaikka olen surkea tunnistamaan lintuja äänen perusteella. 


sunnuntai 12. maaliskuuta 2017

Kaukana punaisena hehkuvat punatulkut


Jos ei olisi ollut aika kivasti valoa, näistä kuvista ei olisi tullut yhtään mitään. No, ei kovin teräviä oo ja muutenkin kaikenlaista risua siellä ja täällä. Harvoin saa punatulkuista kuvia, että menköön kumminkin.


Hymypoika!


Juuri eilen oli puhetta yhden valokuvaajan kanssa siitä, että punatulkku on varsin vaikea kuvattava. Johtuu sen värityksestä, jota on tosi hankala saada aidon oloiseksi. Pää menee helposti liian tummaksi, ettei silmiä näy tai sitten tuo rintamus on oudon värinen. Eikä sekään helpota kuvaamista, että se on varsin arka. Aina saa väijyä ihmeellisissä pusikoissa sitä.

Ulkona tuli oltua useita tunteja. Voipa olla huomenna kintut kipeänä. Aamun reissu oli totaalinen huti. Tuli sentään kuntoa, jos ei muuta. Ensi viikko on raskas töissä, mutta se on vaan elettävä. Ensi yönä on tärkeää saada hyvin nukuttua. 



Ruskeat silmät


"Tummat silmät, ruskea tukka
koskaan niitä hylkäisi en
Lämpöinen on poskensa nukka
huulillani kun tunnen mä sen

Tummat silmät, ruskea tukka
niihin kerran langeta sain
Syrjällään nyt sydänrukka
Rakastan niin häntä vaan"


Luotettava paikka on Hattelmalanjärven ruokintapaikka töyhtötiaisen näkemiseksi! Niitä oli eilen jopa kaksi samaan aikaan. Ihan kivan kuvasarjan sain napattua varsin lyhyessä ajassa.


Se on myös kaikista luottavaisin tapaus ja tulee välillä liiankin lähelle, siis siinä mielessä, että pitkä putki ei tarkenna niin lähelle. On se vaan suloinen lintu tämäkin! 


Ihan selvästi nyt kynsissä jotain vikaa! Pinkkiä kynsilakkaako pitäisi laittaa?


lauantai 11. maaliskuuta 2017

Pitkästä aikaa


Tämän päivän kuvausreissu meni autolla ajeluksi. Ensin painelin Aulangolle. Siellä vietti toistakymmentä lasta kodalla synttäreitä...pois! Sitten Hattelmalanjärven ruokintapaikalle. Siellä ei ollut oikein ruokaa ja tuuli kipakasti. Olin kuvitellut, että +2.5 C on passeli keli ja voi jo laittaa keyvemmän takin. Ei todellakaan voinut! Siis kotiin, hieman välipalaa ja pilkkihaalari vaan kiltitsti päälle. Talisiemenpalloja pussiin ja takaisin Hattelmalanjärvelle. No, siellä oltiinkin juuri täydentämässä tarjoomuksia. Jäin siihen hetkeksi kuvaamaan. Mustarastas pitkästä aikaa! Hyvä homma!


 Nämä eivät oo mitään kovin uskaliaita. Esitin puuta ja en liikkunut milliäkään suuntaan tai toiseen. Heti kun vähänkin liikkui, katse oli juuri tuo!


 Eihän se nyt vaan mulle naura? Onko kiva kun täti esittää puuta?! Nätti poika olet!


perjantai 10. maaliskuuta 2017

Perjantai...jee!


Olipa viikko kun raskaan reen raahaamista, mutta voitonpuolella ollaan! Unirytmi on ihan sekaisin, selkäpuolelle vyötäröllä tuikkii ikävästi kolmatta päivää, epäilen sappivaivaa! Suorastaaan pelottaa ensi viikko kun tiedossa on perjantaina megajuttu töissä. Kaikki työntekijät jollain tavalla stressaavat ja parhaamme yritetään, mutta saa nyt nähdä kestääkö vai murtuu, joku tai jotkut. 

Hienoa säätä on luvassa viikonlopulle. Tietää valokuvausta nyt ainakin! Yritän nukkua univelkaa pois, löysin netistä kivan ukulele rämpytyksen, sitä voi kokeilla. Löysin vielä yhden julkaisemattoman tinttikuvan viime viikonlopulta. On siinä tuhti tintti!

torstai 9. maaliskuuta 2017

Viikonlopun jämät


Niin se vaan eka työviikko sujuu loman jälkeen. Tosin maanantaina sattui sellaista, että se veikin sitten lähes kaiken kerätyn energian mennessään. Jostain on taas huvittaminen ja jaksaminen raavittava. Tosin tulin myös siihen tulokseen, että tällaiset tyypit, jotka varastavat toisten ihmisten energiat ovat pahimmanlaatuisia "vamppyyrejä" ja tietoisia sellaisia. Olisi kiva kun keksisi jonkin keinon, estää tällainen toiminta. 


Onneksi on valokuvaus ja luonto. Eivät nekään ihan kaikkeen pysty, mutta jos kannattelevat seuraavaan lomaan. 


Toisaalta on mukaviakin asioita tapahtunut, mutta niistä ei jaksa tai ei pysty samalla tavalla nauttimaan kun muutoin voisi. Eilen töissä oli niin kiva kun työpaikan miehet olivat laittaneet todellakin pöydän koreaksi naistenpäivän kunniaksi! Oli kukkia, suolaista ja makeaa syötävää! Kuulemma 14 sortimenttia, uskotaan! Siinä iloisena jutusteltiin ja nautittiin pöydän antimista! Annettiin kehuja tarjottavista!! Eikös "vampyyrit" tule ja pilaa fiilikset. Mä olin niin vihainen. Millä oikeudella? 

No, elän toivossa, että jossain vaiheessa voisi keskittyä olennaiseen. Sitä odotellessa. Toivon totisesti, että teillä lukijoilla, jotka olette työelämässä, tällainen on täysin vierasta. Nimittäin on äärimmäisen raskasta.


keskiviikko 8. maaliskuuta 2017

Vanajaveden kurre


Rantareitille on ilmestynyt lintujen ruokintapaikka. Kävin siellä viikonloppuna ekan kerran. Siellä missä on ruokaa on myös oravia yleensä!


Aina siellä on runsaasti oravia ollut, mutta jospa nämä nyt kesyyntyisvät kuten useissa isoissa puistoissa! Se jää nähtäväksi. Hieno homma, että puistoon on nyt laitettu useita linnunpönttöjä. Puiston puut ovat suureksi osaksi vanhoja ja tosi lahoja. Niitä onkin viime vuosina paljon karsittu pois. Nyt näyttää, että sunnuntaiksi luvassa hyvää kuvaussäätä! Jospa tuonne uudestaan kuvaamaan lähtisin! 


tiistai 7. maaliskuuta 2017

Kameratäti tuo herkkua!


Onneksi muistin tuoda herkkua variksille. Niitä oli mun rantareitin alkumatkalla heti neljä seuraamassa. Silppusin yhden siivun leipää niille ja ajattelin säästää toisen myöhemmäksi, jos tulisi vastaan muitakin palkittavia! Kun kaivan pussia repusta, ensimmäinen jo raakkuu innoissaan isoon ääneen ja keikuttaa itseään edestakaisin heijaamalla! Varikset jäävät syömään. 

Ehdin kävellä jotain 500 metriä, niin samainen porukka on taas vastassa. Olkoon, saatte ne loputkin leivänpalat!


Tässä ollaan ihan intopinkeänä! Miten ihanaa!!


Nyt oltiin tosi rohkeita jo, tultiin ehkä neljän metrin päähän!


Tämä varis oli ovela ja varasi palan leipää myös jalkoihin odottamaan. Näin kaveri ei päässyt näihin osille.


Klunk, klunk ja kurkkuun!


Varis on minusta omalla tavallaan kaunis. 


Tuo kävely on jotenkin niin ihmismäistä! Tulee vähän vanhat ihmiset mieleen, kävelykin on hieman heijaavaa puolelta toiselle.


Leveä seisonta-asento. Jokainen murunen meni nokkaan!


Lunta päälle, sillä kaupan leipä taitaa olla jonkin verran suolaista syötävää! Jos tulevana viikonloppuna taas nähdään. Keleistä kiinni. Eräs vanhempi mies selkeästi kiinnostui mun variksien syöttämisestä ja kuvaamisesta. Homma näytti varmaan silleen erikoiselta, että olisi voinut kuvitella niinkin, että käyn näitä alvariinsa syöttämässä, niin kesyiltä ne vaikuttavat. Edellisestä kerrasta on tosi kauan, useita kuukausia.