Tikka ja keppi


Tässä odotellaan ruokavuoroa! Tintit olivat aika ahkerasti kiinni talisiemenköntsän kimpussa, joten käpytikka joutui hinautumaan pikkuhiljaa aterialle. No, ei se nälkäiseksi jäänyt, sillä kävi useita kertoja!

Enpä nuorena tiennyt, miten tärkeiksi linnut minulle tulivat näin vanhempana! Ne ovat tuolla vapaina luonnossa. Tulevat syömään ihmisten laittamaa safkaa. Kun tottuvat meihin, niin antavat ihastella itseään melkein läheltä. Ihanaa tuollainen luottamus. Monet linnut tuntuvat katsovan sua suoraan sieluun! Aina mä jotenkin hätkähdän sitä. Sitä katsekontaktia! Petoeläimet kokevat sen haasteena ja se on yleensä paha, jos ei halua erityisesti tulla syödyksi, siis karhut, sudet jne.


Kommentit

Äityli-Mummo sanoi…
Tarkkana ku porkkana :D