Odottavan aika on pitkä


Taisin tässä jo aikaisemmin asiasta kirjoittaa, mutta kirjoitan uudestaan. Äitini kuoli siis elokuun lopussa. Nyt eletään maaliskuuta ja vieläkin perinnönjako on kesken. Kaikki ns. paperihommat ovat tehty ja allekirjoitettu, nyt tässä kolmatta viikkoa odotellaan,  että yksi osakas saisi roudattua ne paperit pankkiin. Ihan simppeli ja helppo homma olisi pitänyt olla, mutta 7. kuukausi lähti juuri. Sitten kun isä kuolee, voi siis varautua reiluun vuoteen, koska silloin kaikki on hilkun verran monimutkaisempaa. 

Korona virus puhuttaa kahvipöytäkeskusteluissa. Selvästi ihmiset omaa pelkoaan ja ahdistusta asiasta pukevat huumorin kautta ääneksi. Varmaan kuukauden tai kahden päästä alkaa olla Suomen tilanne selvillä.

Kommentit

Carola Lehtonen sanoi…
Läheisen kuolema on raskas tapahtuma jo sinällään ja kun hautajaiset on saatu pidettyä ja ovat ohi, pitäisi jaksaa alkaa hoitamaan kaikkia käytännön asioita...kenen? Jos puhutaan omista vanhemmista, niin silloin yleensä lapset tai joku/jotkut heistä ottaa asiat hoitaakseen, mutta yksityisyyden suoja tuo tähänkin valtavasti haasteita ja jos sisarukset eivät ole keskenään väleissä, on asia heti paljon, paljon haastavampaa ja monimutkaisempaa, perunkirjoituksen voi antaa juristin hoidettavaksi tai sen voi tehdä itse, kukin päättää kummin tekee ja jos edesmenneellä sattui olemaan testamentti sekin jo hieman voi helpottaa, mutta toisaalta myös tuoda paljon vastuuta. Olen itse samaisessa tilanteessa, että perunkirja on tehty ja sen lähetys verottajalle on seuraava asia jonka teen, ja sitten odotellaan...
seita sanoi…
Olen kokenut tuon saman samassa järjestyksessä, ensin äiti ja kaksi vuotta myöhemmin isä. Meitä oli vain kaksi perillistä, joten asioiden hoito oli helppoa, varsinkin kun työpaikkani juristi hoiti perunkirjoituksen ja perinnönjaon.
Rautalintu sanoi…
Keskeneräiset asiat rasittavat. Ja varsinkin, jos niiden eteenpäin vieminen on kiinni jostain toisesta kuin itsestä.