Iloinen nokikana

Nokikanojen poikasten kasvatusurakka alkaa olla tehty. Poikaset ovat jo aikuisten kokoisia. Niiltä puuttuu vaan tuo otsan valkoinen juttu. Nyt en nähnytkään niitä pienenä Hattiksella, sillä pysyttelivät pois tornin alueelta, kuten melkein kaikki linnut poikasineen. Trafiikki oli sen verran kovaa. 

Eilen oli ennen minun käyntiä paikalla ollut lapsijoukko (4 poikaa, nuorin ei välttämättä ollut vielä koulussa, mutta vanhin ehkä jo 5. luokkalainen) häiritsemässä lintuja ja niiden katselijoita! Heittelemällä molempia kävyillä! Juuri kun minä saavuin paikalle, olivat jo metsässä mesoamassa. Lähtiessäni vielä jaksoivat karjua metsässä, olin varmaan 1 1/2 tuntia paikalla. Olivat kävellen liikkeellä, joten naapuritalojen lapsia siis.

Eräs nainen, joka mainosti vuosi sitten minulle, että häntä ei ole koskaan kukaan seksuaalisesti härinnyt, eikä koskaan tule jatkossakaan, koska hän laittaa ns. luun kurkkuun sellaisille! Laittoi ihan omaksi viaksi, jos jollekin niin tapahtuu!! No, mä ilmoitin, että tositilanteessa ihminen ei välttämättä kuitenkaan kykene! Itse olin ehkä 5-vuotias kun puliukot puistossa huutelivat peukalot ylhäällä, että tule tyttö tänne istumaan! Tajusin asian vasta vuosikymmen myöhemmin, mikä oli homman nimi! Häirintäkokemuksia on ollut sen jälkeen erilaisia toistakymmentä tähän päivään asti. Nyt tämä nainen ei ollut saanut lapsia tottelemaan!? Jotain hyötyä on ollut olla töissä yläasteella 20 vuotta, mä saan ne kyllä kuriin ja onhan mulla omiakin lapsia neljä, vaikka heitä ei oo tarvinnut paljon komennella!

Ruokaa tuossa etsitään.

Jotain löytyikin!