Porkkalanniemi ja Suomenoja
Porkkalanniemessä näin pitkästä aikaa meriharakan. Niitä on tuolla uimahallin rannassa kyllä Hämeenlinnassakin, vaan en minä oo niitä koskaan onnistunut näkemään.
Tämä oli varsin helppo kuvattava, vaikka kyllä se piti meitä silmällä, ettei liian lähelle tuppauduta! Hauskan lintu. Tuo oranssi nokka ja jalat!
Eilen mun läppäri teki jonkin päivityksen, jonka jälkeen mun kuvankäsittelyohjelma ei enää suostu toimimaan. Voi harmi! Jos jotain kuvia aikoo ottaa ja niitä julkaisukelpoiseksi tehdä, niin sellainen on vähän pakollinen.
Töissä on useita työkavereita koronassa. Minua vaivaa aivan kunnolla allerginen nuha. Pakko ottaa kaksi antihistamiinia päivässä ja sehän sitten jo väsyttää kunnolla. Saa nähdä iskeekö korona viimein. Tietysti sitten kun mun kesäloma alkaa!
Nyt on työkavereiden kanssa tiedossa kahtena perjantaina peräkkäin ohjelmaa. Erittäin harvinaista, mutta mukavaa. Toinen reissu vielä Tampereelle, joka on minulle harvinaista herkkua!
Lapasorsa on jotenkin aina sellainen, että alan pakosta hymyilemään. Tuo nokka on vaan jotenkin niin erikoinen! Varmaankin tarkoitukseensa täydellinen!
Viime vuonna jo tuli täyteen 20 vuotta samalla työnantajalla. Joten sain 3 palkallista vapaapäivää tästä. Koronan vuoksi asia täysin unohtui viime vuonna, mutta pidän sen nyt. Elokuussa olisin menettänyt oikeuden, että asia tuli aika passelisti mieleen. Työntekijän on itse muistettava nämä palkitsemislomat!
Kommentit
Suomenoja taitaa olla pian menetettyä aluetta lintubongauksen osalta. Rakentaminen senkun lisääntyy metron myötä.
Mukavia ylimääräisiä lomapäiviä!
Suomenoja on kieltämättä kasvanut aika paljon umpeen. Olen käynyt siellä joinain vuosina aiemmin keväällä heti jäidenlähdön jälkeen, jolloin lintuja näkee paremmin, kun kasvusto on vielä matalaa, mutta pian se kasvaa jo loppukeväästä niin korkeaksi, että linnut näkyvät vain torneista. En tiedä, onko umpeenkasvu lintujen kannalta hyvä vai huono. Jos hyvä, niin eipä siinä sitten. Jos huono, niin kyllä sitä voisi vähän raivata.