Kieli pitkällä!

Notkuin tänään lintutornilla klo 19.30 asti. Oli jotenkin niin rauhoittavaa katsella lintujen touhuja ja lopulta paikalle tuli myös valkohäntäpeura. Sen vasatkin ilmestyivät hetken päästä, vaan ne ovatkin sellaisia vipeltäjiä, että hyvä kun näin hännän!

Herkullista ruokaa tarjolla! 

Koivujen lehdet maistuivat.

Tässä kohtaa alkoi hieman jo naurattamaan! 

Ei ihan pieni! Todella nopsaan se asteli eteenpäin ja kevyellä askelluksella!

Niin siinä sitten lopuksi kävi, että aurinko laski puiden taakse ja valo loppui!

Eilen oli nähty kettu ja sitä lähdin erityisesti tavoittelemaan, mutta ei nyt onnistunut. Ehkä huomenna?!?