Sunnuntain jämät


Mustarastas poitsu yritti houkutella parikin kertaa emäntänsä ruokinnalle. Ei onnistunut. Lopulta se tuli sitten yksin paikalle. En tiedä miksi ne ovat niin arkoja? Ei nyt ihan pienikokoisin ruokinnan vieras. Luulisi niiden näkevän, että mitään hätää ei ole, tintitkin ruokailevat täysin levollisesti.


Jo kauan ennen punatulkkujen näkymistä kuulee niiden omintakeisen äänen. Tietää jo asettua kuvausasentoon!


Jos on täysin liikkumatta, niin käpytikka ei ole kovinkaan pelokas. 


Sinitiaiset taisivat saada paljon poikasia viime kesänä, sillä niitä on todella paljon omassa, että Hattiksen ruokinnalla. Yhdellä yksilöllä näin nokan molemmin puolin sitä linturokkoa, aikaisemmin havainnut vain talitinteillä.


Kommentit

Anu sanoi…
Hei! Tuo ylempi käpytikka kuva on aivan huikean hieno!
Carola Lehtonen sanoi…
Sinitiaisia näkyi maalla myös talitinttien ohella runsaasti, kiva kun on ollut aurinkoisiakin päiviä välillä ja muutamia asteita pakkasellakin, niitä lisää;)
Ansku sanoi…
Sini- ja talitiaisia täällä meidän lähiruokinnalla näkyy eniten, sekä pikkuvarpusia.
Hienoja kuvia olet jälleen kerran ottanut!
seita sanoi…
Onpa käpytikalla messevä poseeraus. Hienot lintukuvat.
pike sanoi…
Sulla on upeita lintukuvia,täällä ei näy kuin sini ja talitiaisia, taitaa varpusiakin olla
Rautalintu sanoi…
Enpäs oo kuullutkaan tuollaisesta linturokosta!