Taistelujen voitot


Ruskosuohaukka ilmestyi yllättäen paikalle. Se oli kuitenkin aika kaukana, mutta kyllähän näistä kuvista sen tunnistaa.


Sitten iloinen uutinen! Kirjoittelin lintuyhdistyksen puheenjohtajan kanssa muutamankin viestin! Yritin tuoda esille ongelman ydintä. Tänään hän oli käynyt toisen yhdistyksen aktiivin kanssa tilannetta katsomassa. Tosin varhainen ajankohta klo 8-10 ei todennäköisesti pahinta trafiikkia vielä paljastanut, koska se alkaa vasta klo 11-12 jälkeen. Kyseinen henkilö tietääkseni asuu Helsingin seudulla, joten hän ei todennäköisesti meidän tornilla kovin usein vieraile.


No, olivat tulleet siihen tulokseen, että penkki ja levike poistetaan kesän ajaksi! Se siis on jo pois. Mikä tietysti hienoa. Pitkokset sinne jää, mutta ehkä eivät ne pelkästään houkuttele porukkaa siinä määrin kun aikaisemmin. 


Ei oikein voi kuvata, kuinka paljon meni energiaa ja aikaakin homman eteenpäin menemiseksi. Onneksi en ollut ihan yksin, vaan sain tukea eräältä toiselta henkilöltä, joka on tornin vakiporukkaa. Loppua kohden alkoi jo voimat loppua, siksi ei tänään ole sitten jaksanut edes olla hirveä iloinen.


Asia ratkesi vasta tässä iltasella, että en saanut itseäni tänään tornille, vaikka alunperin oli tarkoitus heti työpäivän jälkeen lähteä. 


Jos huomenna sitten paremmalla mielellä ja jaksamisella. Vihdoin tällä viikolla saatiin äidin perintökin lopullisesti jaettua. Sekin oli melkoinen ottelu, kesti yli 8 kk. Piti lopulta jo turvautua uhkailuun ja kiristykseen. Tämä on siis voittojen viikko! 


Onneksi huomenna on perjantai. Huomenna taidan leipoa jo äitienpäiväkakun. Täytyy tehdä myös kotitekoista mansikkahilloa sitä varten. 


Kommentit

Voittoja, todellakin! Onnittelut! Yleensä tärkeiden asioiden (kuten tässä lintujen pesimärauhan) eteen joutuu puurtamaan yksin tai pienellä porukalla, vähin resurssein ja oman jaksamisen kustannuksella, eikä silloin voitostakaan jaksa välttämättä enää niin iloita. Olen kohdannut saman usein luonnonsuojelu- ja ympäristöasioiden kohdalla. Aherrus on kuitenkin tosi tärkeää, ja jossain vaiheesssa myöhemmin siitä voitosta jaksaakin vielä iloita. Varmaan sinäkin paremmalla energialla sitten, kun näet lintujen liikuskelevan taas rauhassa rannassa. (Toivottavasti ne saavat olla rauhassa, vaikka pitkospuut sinne jätettiinkin.)

Onnittelut myös perinnönjaon saamisesta loppuun. Itselleni ei ole osunut tuota vielä omalle kohdalle, mutta moni tuttu on päivitellyt perunkirjoitusten ja kaiken siihen liittyvän monimutkaisuutta ja siitä aiheutuneita riitoja. Kun jo pelkkä läheisen poismeno itsessään on jo riittävän rankka asia, niin luulisi ihmisten haluavan hoitaa perintöasiat mahdollisimman sopuisasti, ettei pahenna itse kunkin kuormitusta surun keskellä.

Jaksamista sinne ja kiitos aherruksesta lintujen pesimärauhan puolesta! :)
Susanna Hietanen sanoi…
Kiitos sinulle, kun jaksoit viedä asiaa eteenpäin! Ehkä jonkinnäköinen sulkunauha ja -lappu kesän ajaksi noiden pitkospuiden eteen toisivat toivottua tulosta?
Carola Lehtonen sanoi…
Hienoa ja Onnittelut, uurastuksesi/nne selvästi tuotti siis tulosta, kannatti!! Hienoa myös että saitte perintöasiat kuntoon, itselläni "taistelu" valitettavasti edelleenkin tuntuu jatkuvan, monimutkaisia ja aikaa, sekä voimia vieviä asioita.
Rautalintu sanoi…
Kaksi isoa asiaa pois mielenpäältä. Ei oo ihme, että on takki tyhjänä. Toivottavasti sinulla on hyvä viikonloppu ja mukava äitienpäivä.