Äitienpäivä lähestyy...

Mun lapset (4 tytärtä) ovat olleet jo kauan aikuisia! Ensimmäisen muuttaminen kotoa oli isoin asia ja muiden kohdalla tilanne oli jo tuttua ja helpompaa. Tyttäret ovat syntyneet todella nopealla tahdilla vuosina -92-97. Siihen oli syynsä, raskaudet ja synnytykset vaikeita. Ilman nykylääketiedettä olisin varmaan lapseton. Olen siis varsin onnekas. Nykyisin tunnen, että olen jotain muutakin kun äiti, olen oma itseni. Olen siitä onnellinen, sillä lapsilla...nyt aikuisilla on oma elämänsä ja en voi roikkua jossain menneessä. 

Eläimillä vanhemmuus on nopeaa toimintaa. Jälkikasvu kasvaa nopeaan ja itsenäistyy. Sitten taas uutta sukupolvea kasvamaan. Ihmisillä asia ei mene niin. On hienoa kun lapset pärjäävät elämässään ja menevät eteenpäin! Jotain on tullut tehtyä oikein. Ehkä. Ne vuodet kun lapset olivat vielä pieniä, jokainen päivä elettiin täysillä ja huomista ei juurikaan suunniteltu. Elämä oli tässä ja nyt. Se oli täynnä pieniä arkisia yksityiskohtia. Elämäni tietyllä tavalla parasta aikaa. Homma toimi vielä hyvin niin kauan kun olin kotona, mutta töihin meno olikin sitten melkoinen painolasti. Toisaalta ei ollut vaihtoehtoa, silti koen siitä hieman huonoa omatuntoa. Se ei ollut minun valinta. Olisi ollut kiva kun olisin voinut olla kotona lasten kanssa kaikkien varhaislapsuuden. Nuorimmainen ei oikeastaan hyväksynyt mun töihin menoa ollenkaan. Lopetti minulle puhumisen kolmeksi kuukaudeksi kun joutui päiväkotiin 3-vuotiaana. Eikä meidän välit koskaan palanneet entiselleen. Äiti oli petturi, hänestä tuli isin tyttö. 

Toisaalta töihin meno ja oma raha toi itsenäisyyttä, tiettyä arvoa sukulaisten silmissä esimerkiksi ja myös mieheni. Olihan sitä eläkettäkin päästävä ansaitsemaan! Toisaalta se itsenäisyys ja suurempi sananvalta oli nähtävästi myös paha asia. Kun olin kotona, olin todella taloudellinen ja säästäväinen. Aluksi en tiennyt, että mitä sillä palkalla pitäisi tehdä? Maksoin päivähoitomaksut, ruuan, lasten kulut ja mitä...jäi jotain myös yli! Ekan kerran jotain rahaa, jota törsätä ihan itseeni! Se oli ihmeellistä. Se ei ollut aluksi helppoa. Seuraava iso muutos oli kun lapset muuttivat pois kotoa. Pystyin tekemään asioita, mitä ei ollut ennen ollenkaan mahdollista. Harrastaa itse jotain (valokuvaus) ja matkustella! Ei tämäkään ole huonoa aikaa! 

Äitienpäivä lähestyy...elämäänsä tulee kelattua monella tapaa...