Hippiäinen osa 1

Punarintaa lähdin kuvaamaan, sillä se on nähty nyt usein taas ruokinnalla. Eipä näkynyt, ei. No, korvausta sain sentään hippiäisestä! Varmaan nyt tähän asti parhaat kuvat ja vieläpä vesisateessa!

 Olen aika varma, että niitä oli kaksi, sillä tuo pään keltainen kuvio oli erilainen. Voi miten se on söötti pikku tipu!

 Kyllä se jotain syötävää maasta löysi. Tuleeko hippiäisestä mun Hattiksen talven ykkösmuru? Vähän siltä näyttää! Ei tämä helmikuu kovin hohdokkaasti ala, mutta jos se tästä vielä paranee. Kotiin päästessäni aurinko paistoi vajaat  10 min. Olihan se sekin jotain.