Hämärän hyssyä


Viikko töitä ja sitten loma! Aika mahtavaa. On niin järkyttävän hämärää, että kuvaaminen oli lähes tuskaa! Kävin jäätymässä kovassa tuulessa Aulangolla. Vein linnuille ruokaa. 

Telkkarissa oli ohjelma, jossa keskusteltiin sukupuoli-identiteetistä, jos ei tunne olevansa nainen, eikä mies vaan jotain siltä väliltä. Itse olen heteroseksuaalinen nainen. Jos se nyt ketään kiinnostaa. Itse en ole hirveän kiinnostunut muiden ihmisten seksuaalisesta suuntautuneisuudesta. En koe olevani kuitenkaan ihan "perusnainen". En tiedä mistä se johtuu, mutta ei se ole minulle mitenkään ongelma tai huolenaihe. Inhoan laittautumista, siksi kaikki pippalot ja juhlat ovat tuskaa. Tarvitsen kovasti itseltäni pakottamista, joskus myös muilta, että osallistun mihinkään. Sellaista summaa ei ole edes olemassa, että suostuisin pukeutumaan hääpukuun! Ne vaan ovat mun mielestä ihan järisyttävän kuvottavia vaatteita. Omistan mekkoja ja hameita, mutta en tykkää käyttää niitä. Tunnen olevani alasti ja en osaa olla niissä luonteva. 


Meikkaaminen ei oo mitenkään kivaa, mutta naamataulussa on sen luokan aknearpia, että jotain peittävää täytyy laittaa. Meikkaan kevyesti, ei hirveästi kiehdo. Koruja aloin käyttämään enemmän vasta lähempänä 40 vuotta. Myöskään pitkät hiukset eivät oo mun juttu. Luonnonkiharat ovat vaikeat, olen perustellut itselleni lyhythiuksisuutta, että ne on helppo suoristaa ja laittaa. Oikeasti olisi aika raskasta olla pitkissä hiuksissa. En missään mielessä pidä itseäni miehekkäänä. En tosin erityisen naisellisenakaan! Ajattelen olevani ihminen, joka pitää ja ei pidä asioista, mielletään ne sitten enempi naismaisiksi tai miesmäisiksi. Minusta monet miesten vaatteet ovat tyylikkäämpiä kun naisten! Nahkatakit, takit yleensä miehillä ovat ihania, naisten usein tylsiä ja rumia. Urheiluvaatteissa naisille tarkoitetut ovat karmean värisiä! Ns. tyttövärejä!! Jopa lenkkarit ovat jotain kirkuvan värisiä! Silmälasien kehykset! Huokailen kun katson miesten pokia, ne ovat tyylikkäitä! Ne ovat vaan mun pieneen päähän liian isoja!

Töissä työkaveri kertoi, että olisi halunnut ainokaisen lapsensa olevan tyttö, että olisi voinut ostaa hänelle rimpsumekkoja ja kaikenlaisia ihania tyttöjen vaatteita & tavaroita! Minulla on neljä tytärtä ja en ole kyllä mitään rimpsuvaihetta kokenut koskaan! En mä halunnut tyttäristäni mitään prinsessoja. Omasta mielestäni heillä oli silti kauniit vaatteet. Mekkojakin löytyy kyllä! Nuorimmainen varsinkin oli mekkojen suurkuluttaja! Siitä mä kiitän omaa äitiäni, että minulle ei ole koskaan laitettu rusettia hiuksiin! Olen syntynyt v.-64 ja luokkakuvassa joka toisella oli sellainen ensimmäisellä luokalla. Mä ajattelin silloin jostain syystä, että rusetti on tarkoitettu koirille tai kissoille! :)

Nykypäivänä naiseus ja miehisyys kestää monenlaista tallustajaa, käsite ei ole enää kovin tiukka. En mä silti kannata mitään sukupuolineutraalia kasvatusta, yleensä kun lapsi hyvin pienenä jo luonnostaan kokee olevansa enempi jompaa kumpaa. Ei sitä saa väkivalloin estää, toisaalta taas liikaa ohjaillakkaan!



Kommentit

Äityli-Mummo sanoi…
Mie en omista hameita, enkä mekkoja, farkut, legginsit, kesäl kaprit ajaa asiaa ja lisäks tykkään tunikoista, taki alle kelpaa teepaitakii :D En meikkaa, en ees omista ku peitepuiko, poskipuna, ripsiväri, rajausväri, kulmakynä. Harvakseltaa noitakaa tullo laiteltuu.
Rautalintu sanoi…
Satuin näkemään osan samasta ohjelmasta.

Itselleni on aina ollut selvää, että olen nainen ja hetero. Olen tykännyt meikata, lakata kynsiä, pukeutua hameisiin ja mekkoihin, käyttää tuoksuja, laittaa koruja ylle ja korkokengät jalkaan.

Nykyään tosin mukavuudenhalu ja lämpimyys menee edelle ja ylle vedetään käytännöllistä ja lämmintä vaatetta ja jalkaan kengät, joilla on helppo kävellä.
seita sanoi…
En ole koskaan viihtynyt hameissa, minulla ei ole korvakoruja ja vanhemmiten olen lopettanut meikkaamisenkin. En silti koe olevani mikään kummajainen. Jokainen tyylillään.