Viimeinkin!

Loma on melkein jo hyppysissä! Yksi työpäivä ja sitten. "Suunnitelma" oli olla ilman suunnitelmaa, mutta nyt alkaa vähän tuntumaan, että pitäisikö nyt kuitenkin jotain tehdä?!? Ei vaan kotoilla, syödä ja nukkua. No, niistä mä nautin kyllä eniten. 

Jokin nostalgia-aalto on päällä! Muistelen lapsuuttani, nuoruuttani ja näen jopa unia niistä ajoista! Jotenkin nyt vanhempana näkee asiat aika tavalla erilailla kun aikoinaan. Nuorena olin aika varma, ehdoton ja kovakin! Ikä pehmentää selkeästi. Toisaalta olen hyvilläni, että olen uskaltanut muinoin tehdä isoja päätöksiä. Enää ei olisi ehkä rohkeutta. Tietyt asiat harmittavat, mutta toisaalta on niinkin, että ehkä virheilläkin on merkityksensä, kaikella on.

Nyt on viime aikoina paljon kirjoitettu vanhustenhuollosta. Kun pääsin ylioppilaaksi, olin puoltoista vuotta töissä vanhusten ja pitkäaikaissairaiden osastoilla töissä. Siitä on siis jotain 36 vuotta aikaa! Ei silloinkaan mitenkään hyvin olleet vanhusten asiat! Silloin päätin, että minä en sellaisessa paikassa elämäni vimppoja vuosia vietä, jos suinkin voin asiaan vaikuttaa. En ole muuttanut mieltäni. Parhaamme työntekijöinä tehtiin, mutta karmeaa se on olla sairaalassa, jos on ollut, sen tietää! Ne ovat silloin ilot ja huvit tosi vähissä. Se vielä, että osa potilaista oli ollut "hoidossa" jo useita vuosia! Sieltä lähdettiin siis pois puupalttoossa, ei muuten. En tahdo elää kovin vanhaksi. Riittäisi hyvin, jos ehtisi olla kuitenkin eläkkeellä sellaiset 10 vuotta. Toisaalta on nyt näitä itseni ikäisiä julkkiksia kuollut tuosta noin, äkkiseltään! Siis voihan tässä noutaja tulla koska vaan, toisaalta olen tehnyt ja nähnyt aika paljon. Mitään isompaa ei olisi jäänyt tekemättä...