Myrskyn jälkeen, on poutasää...

Toivon mukaan niin. Ainakin näin ikkunoista katsottuna näyttää siltä, että pihalla kaikki on ok.  Tuulee tuolla vieläkin, mutta ei siihen tahtiin kun yöllä. Tuntui, että katto lähtee. Otin kovasti troppia kun polvea alkoi särkeä ja menin muutenkin ajoissa nukkumaan. Työkaveri vinkkasi luontaistuotteesta, jonka pitäisi auttaa niveliin. Kävin eilen sen ostamassa. Mun polvi rahisee kun siellä olisi hiekkaa ja on se turvonnutkin vähän. Portaiden ylöspääseminen vaatii hieman keplottelua. Vanhuus ei tule yksin.

Tänään on tiedossa kivaa ja vähemmän kivaa töissä, joten tasapaino säilyy. Jännä oikeastaan todeta, miten väsyksissä sitä oikeasti onkin ennen lomaa. Tällaista totaalista ittensa piippuun vetämistä en ole ennen itsestäni havainnut. Kaikki tekeminen vaatii tupla-ajan, sillä ei vaan jaksa. Enkä mä vaadi itseltäni nyt kyllä yhtään enempää. Ollaan niiden vähien työkaverien kanssa, jotka eivät oo vielä lomalla purettu mennyttä vuotta ja me ollaan kaikki samassa jamassa. Toisaalta positiivista on se, että usko parempaan ei oo vielä mennyt. Jos loman jälkeen hommat sujuisivat sutjakkaammin...siis monella tapaa.

Viikonloppu siintää jo mielessä. Elpyisi tuo kinttu sen verran, että ei tarvi ihan sisällä sitä vaan lepuutella. Jotain hoppua luonto pitää. Jäi yhden pikkupionin kukinta kokonaan noteeraamatta kun se tapahtui nyt viikolla. Olin sitä niin kovasti odottanut. Sain lumipalloheisin tänä vuonna pelastettua kirvoilta suihkuttelemalla sitä rasvattomalla maidolla. Kesäkukkia olisi pusseissa autotallin nurkilla varmaan viisi pussillista, niiden kimppuun pitäisi päästä. Kasvimaa pitäisi kääntää ja puhdistaa kerran taas. Mies kävi eilen ostamassa lannoitetta. Jotain olisi kiva saada sinnekkin kasvamaan. Viime kesä oli tosi huono, sato oli melkein nolla.