Lauantain viettoa


Kaalikääryleitä. Siinäpä niitä, 12 kpl. Valmiina uuniin. Nyt vielä aika valjun näköistä sapuskaa. Ed. kokkauskerrasta on tosi kauan aikaa, epäilen...12 vuotta.



Meidän vanha uuni on jo menettänyt selkeästi tehoaan, joten ensi kerralla pitää paistaa +225 C:ssa ensimmäinen puolisen tuntia, että tulee kunnolla väriä. Sitten mä olin vähän laiska, enkä jaksanut alkaa kaalta silppuaan täytteeseen. Se varmasti kannattaa. Vähän liian tiivistä oli täyte, mutta mausteita ainakin tuli hyvin. 


Nämä ostin tänään. Selkeä syksyn merkki kun ostan koristekurpitsoja! Sellainen vihreäraidallinen täytyy vielä ostaa, jos muistan ja kaupassa on. Nuo kannat saa sillä piiloon Venniltä, joka ei saisi niitä pureskella. Sitten ne menevät huonoksi kissapöpöistä. Muuten säilyvät kyllä kevääseen asti.

Kommentit

Kirsti sanoi…
Oi että, kaalikääryleet on niiin parasta. Eipä juurikaan tule tehtyä, aikaa on paljon. Kaupasta tulee ostettua toisinaan.
Marru sanoi…
Oi joi... vesikielellä saa kuvia katsoa, kaalikääryleet ovat mun herkkua!
Anne sanoi…
Tunnustan, että mun kaalikääryleiden teosta on vielä pidempi aika. Varmaan liki 20 vuotta...
Pirkkoinkeri sanoi…
Voi että tykkäisin kaalikääryleistä! Huomasin lehdessä neuvon, että kun kaalin pistää pakkaseen pariksi viikoksi, niin ei tarvitse keittää pehmeäksi. Siitä innostuneena esitin kokeilemista, mutta tuli niin kovat vastaväitteet, että tekemättä täytyy olla :(
Harakka sanoi…
Voi juku, kaalikääryleitä olet viitsinyt tehdä!
Mutta ovat niiiin tosi hyviä!
Muistan aina äidin tekemät kaalikääryleet, niitä ei voita mikään muu.
Hän siveli aina paiston aikana niitä sillä liemellä, mikä niistä tuli ja hän laittoi vielä siirappiakin siihen liemeen mukaan.
Ja voi että, ikinä en ole onnistunut niin hyviä tekemään, kun äitini kaalikääryleet olivat!
Mutta olen laittanut kaalin pakastimeen, vaikka vain pariksi päiväksi ja onnistui hyvinkin näin tekemällä.
Kuulemma tehtailla tehdään näin kaalikääryleet, niitä ei keitetä,vaan juurikin ne pakastetaan.
Mutta saittee te herkutella, nami!
Äityli-Mummo sanoi…
Ves heraht kielelle kaalikäärylekuvaa kattoes. Jahka syksysatteet tulloo, nii pittää kokkeilla kääryleitte tekkoo :)