Olla vai eikö olla...


Tajusin sunnuntai-iltana, että mun elämä on pahasti urautunut. Siihen on tultava nyt jonkinlainen muutos. Alan itsekkin olla kyllästynyt jurraamaan samaa rataa edestakaisin. Valokuvauksesta en luovu, mutta jätän kyllä monia foorumeja nyt rauhaan. Tarviiko niitä kuvia niin moneen paikkaan jaella. Mitä ihmeen järkeä! 

Sitten alkaa pieni kuntokuuri. Olen aika julmettu herkkusuu. Viikonloppuna se on sallittua, mutta viikolla alkaa nyt toinen meininki. Sitten mä alan kyllä nyt muutakin harrastamaan kun valokuvausta. Alan olla jotenkin kyllästynyt itseeni. Mikään viikko ei eroa toisestaan. Työ on tietysti iso osa elämää, siihen mä en juurikaan pysty vaikuttamaan, mutta muuhun kyllä. Onko hyviä ehdotuksia, jos 51-vuotiaana kiertää elämässään samaa kehää, että tossuista savu nousee jo?!? Töissä joudun olemaan sosiaalisempi kun minut on rakennettu, että mitään sellaista ei voi tulla kyseeseen, mä muuten palan loppuun. Minulla  on haave. Matka pohjoiseen. Uskaltaisiko sitä alkaa suunnittelemaan, en tiedä...

Kommentit

Maelka X sanoi…
Totta hemmetissä sää ny voit pohjoseen lähteä. Määkin vielä lähen joskus, kunhan tässä kerkeen :)). Haaveet/unelmat on tehty toteutettavaksi, jos vain suinkin mahdollista. Pohjoseen matkustaminen ny ei ole mikään mahdoton haave joten ei muuta ku suunnittelemaan.
Tuula sanoi…
Haaveet ovat tarkoitettu toteutettaviksi.
Cheri sanoi…
Lähde pohjoiseen! Et kadu.
Navettapiika sanoi…
Nii, muttaku siälon kylymä. Rauhaa ja tilaa varmasti on, jos valittoo oikian paikan :) Muuten muutokset on aina hyväksi!
Kyllä, nyt suunnittelemaan ja sitten toteuttamaan! 51-vuotiaana ehtii vielä vaikka mitä, jos tarttuu toimeen. Ohjeita on vaikea antaa: Jokainen tietää itse mikä on parasta, kun pysähtyy hetkeksi kuuntelemaan itseään.
Kivipellon Saila sanoi…
No pohjoiseen tietty, miltä kuullostaisi eräopaskurssi, se rimmaisi valkokuvauksen kanssa hyvin... Pohjoisessa aivot lepäävät ja sielu tuulettuu!
Vikki sanoi…
Älä jätä unelmia, jatka suunnittelua!
TainaT sanoi…
Kuulosta oikke tutulta tollane pohdiskelu..
Kyll kannatta vaikk menn sinn pohjosee jos on sun haave.
Mä haaveilin joskus mont vuat ett ajelen kesäll suames yksin viikon pitkin teitä ja majotun minne tykkään..olelen.En ollu koskaan aikaisemmin matkustanu yksin tai saatikka ajanu tuhansia kilsoja.
Kun sen toteutin niin ei tarvinnu enä sitäkä miättiä. Ja kannatti.
Nyt uudet haaveilut edes..
seita sanoi…
On vaan alettava tehdä niitä asioita mitkä tuntuvat hyvältä ja mistä tulee onnelliseksi. Ettei tarvitse harmitella tekemättömiä sitten kun ei enää ole mahdollista niitä toteuttaa.
Kirlah sanoi…
Oikein! Siitä vaan. Samaa mieltä kuin muutkin, nyt juuri on se aika suunnitella ja sitten vain toeuttamaan.
Noke sanoi…
Tolles Bild.

Gruß
Noke
Pasi Lepola sanoi…
Ooh, Lofooteille vai aina Huippuvuorille asti? Kyllä, kannattaa lähteä. Kamera mukaan niin saat huikeita kuvia postattavaksi pitkäksi aikaa! :) Tarvitset selvästi jotain piristystä, matka voisi tosiaan auttaa. Jos tosiaan tuntuu, että junnaat paikallaan, niiin sitten on aika keksiä jotain. Miten olisi joku jatkokoulutus, joka toisi mahdollisuuden lähteä uusille urille? Nyt on hyvä hetki miettiä mikä uudistus tekisi sinulle parasta!