Olla vai eikö olla...

Tajusin sunnuntai-iltana, että mun elämä on pahasti urautunut. Siihen on tultava nyt jonkinlainen muutos. Alan itsekkin olla kyllästynyt jurraamaan samaa rataa edestakaisin. Valokuvauksesta en luovu, mutta jätän kyllä monia foorumeja nyt rauhaan. Tarviiko niitä kuvia niin moneen paikkaan jaella. Mitä ihmeen järkeä! 

Sitten alkaa pieni kuntokuuri. Olen aika julmettu herkkusuu. Viikonloppuna se on sallittua, mutta viikolla alkaa nyt toinen meininki. Sitten mä alan kyllä nyt muutakin harrastamaan kun valokuvausta. Alan olla jotenkin kyllästynyt itseeni. Mikään viikko ei eroa toisestaan. Työ on tietysti iso osa elämää, siihen mä en juurikaan pysty vaikuttamaan, mutta muuhun kyllä. Onko hyviä ehdotuksia, jos 51-vuotiaana kiertää elämässään samaa kehää, että tossuista savu nousee jo?!? Töissä joudun olemaan sosiaalisempi kun minut on rakennettu, että mitään sellaista ei voi tulla kyseeseen, mä muuten palan loppuun. Minulla  on haave. Matka pohjoiseen. Uskaltaisiko sitä alkaa suunnittelemaan, en tiedä...