Mustavalkoista


Oli oikea vikatikkien tikki lähteä lauantaina koskelle. Metsässä oli loskaa nilkkoja myöten. Taivaalta satoi räntää ja rakeita vuoronperää. Jäät olivat tietysti koskesta sulaneet ja vedenpinta ennätyskorkealla.


 Koskikaraa tähyilin, vaan eihän sillä ollut ns. pomppupaikkoja saalistukseen. Tuntui siltä, kun olisin ollut ainoa elollinen, vaikka eihän se niin tietty ollut. Ei linnun lintua, kosken kohinaa vain.


Kommentit

Sussi sanoi…
Näyttävät kuvat kuitenkin!
Kvilttaaja sanoi…
Ihania mustavalkoisia kuvia. Kosken kohina voi olla niin kovaa että peittää alleen heiveröisemmät äänet. Meillä pikkulinnut ovat alkaneet äännellä. Tiaset ja viherpeipot ainakin ovat äänessä. Suuresta pihakuusesta kuului jonkun hätäinen ääni, mutta en nähnyt piipittäjää. Ilmeisesti varoitteli oravasta.
Susanna sanoi…
Kokeile ensi kerralla huviksesi vaikkapa pitkää suljinaikaa. Se toimii pilvisellä kelillä parhaiten ja tykkää juoksevasta vedestä :-)

Kun kosket ovat sulaneet, ovat karatkin siirtyneet rauhallisemmille ja vähemmän saalistetuille paikoille. Kävin tämän kokemassa pari viikkoa sitten itsekin toisella koskella... :-(
Kivipellon Saila sanoi…
...vettä, loskaa ja märkää, mutta upeat kuvat kuitenkin otit! Hyvä saalis!