Mustavalkoista
Oli oikea vikatikkien tikki lähteä lauantaina koskelle. Metsässä oli loskaa nilkkoja myöten. Taivaalta satoi räntää ja rakeita vuoronperää. Jäät olivat tietysti koskesta sulaneet ja vedenpinta ennätyskorkealla.
Koskikaraa tähyilin, vaan eihän sillä ollut ns. pomppupaikkoja saalistukseen. Tuntui siltä, kun olisin ollut ainoa elollinen, vaikka eihän se niin tietty ollut. Ei linnun lintua, kosken kohinaa vain.
Kommentit
Kun kosket ovat sulaneet, ovat karatkin siirtyneet rauhallisemmille ja vähemmän saalistetuille paikoille. Kävin tämän kokemassa pari viikkoa sitten itsekin toisella koskella... :-(