Rantsussa


Jännä juttu kun moniin paikkoihin alkaa kertyä näitä kuvausreissujen muistoja. Rantareitin pitkospuiltakin jo monenlaisia. Yhtenä kesänä näin varmaan kolme kertaa aivan samassa paikassa sisiliskon paistattelemassa päivää.


Humalaisen jo varsin iäkkään pariskunnan, joka oli asettunut kaljoittelemaan sinne ja ei suostunut päästämään mua ohi. 


Sorsaperheen, joka tuli tiedustelemaan mahdollisia herkkuja. Sudenkorennot ja sellaiset sinimustat pienet ja pyöreät ötökät joita oli pitkospuilla ja lehdistössä varmaan satoja! Kesyt varikset, jotka tepastelivat seurana pitkospuilla. Muistoja on lukemattomia. Toivottavasti muistan ne aina.

Kommentit

Katinka sanoi…
Ihania muistoja pitkospuilta, paitsi ehkä se humalainen pariskunta =D. Minusta pitkospuut ovat jotenkin kuvaukselliset. Itse kuvaan joka kerta samat pitospuut uudelleen ja uudelleen joka kerta kun vain menen niitä pitkin. Ihana torstaita!
Muistot on mun mielestä parasta mitä ihmisellä on. Oli ne hyviä, surullisia, kauniita tai mitä hyvänsä. Pääasia, että niitä on. Silloin ei ole elänyt turhaan.
Sussi sanoi…
Pitkospuut tuovat minulle aina Lapin mieleen:)
marliska sanoi…
Tykkään ensimmäisestä kuvasta. Kuvat tuovat aina muistoja mieleen.
Ulla sanoi…
Mieluiten sitä varastoisi vain hyvät muistot.
Anonyymi sanoi…
Oi, miten kaunis tuo alimmainen kuva!

Varmasti näitä kuvia katsellessa ne muistotkin säilyvät elävinä.
Tuula Laakso sanoi…
Niitä muistojahan tuolla liikkuessamme taltioimme. Yhä uudelleen, kun samoille poluille menemme, silti aina tulee jotain uutta. Olen nyt selaillut vanhoja kuvia ja suunnitellut jos jokinlaista kuvausreittiä muistojen mukaan, missä oli minkäkinlaisia perhosia ja missä näin sen kevään ekan korennon... :)