Naapurissa


Istun pihassa kylmällä portaalla kamera sylissä. Käpytikka hakkaa nokallaan puuta hieman välinpitämättömästi naapurin koivun latvassa. Se tarkkailee minua, että lähtisin pois ja pääsisi hän sitten talisiemenköntsälle ruokailemaan. Minä hävisin tämän odotustaktiikan. Heti kun pääsin sisälle kävin kodinhoitohuoneen ikkunasta tarkistamassa, joo nyt sitä ollaan syömässä! Siis tämä puu on tosi korkea ja kaukanakin. Aika ihme, että sain tämän kuvan! 

Mä vaihdoin sitten viikonloppuna talvilautasiin, ulos sytytettiin valosarjat, kännykkäkin sai tummanharmaan suojakotelon. Nämä ovat mun ns. talviriittejä. Jos ulkona sataakin vettä ja lämpöasteita on useita, mieli siirtyy talviaikaan kumminkin. Aloitin karkkilakon 30.10., se kestää jouluaattoon asti. Minulle se on iso juttu, koska syön karkkia normaalisti joka päivä. Nyt mä syön kaikkea muuta senkin edestä. Yritän popsia kuitenkin nyt vaikka hedelmiä enempi! Siksi tässä on useampi rasia vedetty viinirypäleitä ja kaksi tuoretta ananasta. Siitä on jo useampi vuosi kun tein tämän yhdessä työkaverin kanssa. Kumpikin odotti sitä mässäilyhetkeä, mutta muistan sen pettymyksen, että suklaa tuntui oikeastaan aika kamalalta suussa. Piti opetella uudelleen nauttimaan. Jostain kumman syystä haluan koetella nyt vuoden lopuksi itseäni. Julkaisin aikomukseni fb:ssa ja sain mukaani kuusi kaveria! Yhdessä mukavampaa tämä lakkoilu! Eka viikko meni helposti, yleensä se toinen on vaikeampi...


Kommentit

Rautalintu sanoi…
Olen itsekin joskus ollut karkkilakossa yli puoli vuotta ja ihmeesti niiden himo vain unohtuu ajan myötä. Mutta sitä on kuin holisti: yksikin lipsahdus ja se on taas menoa...

Enää ei tahdonvoima riitä moiseen päätökseen. Mun on saatava jokaviikkoinen sokerihumalani. :D
Tsemppiä karkkilakkoon. Tekee kyllä ajoittain itse kullekkin ihan hyvää. Jännä juttu, miten sitä turtuu karkkeihin, kun niitä syö paljon. Tuntuu, ettei oikein ollut hyvä nami, joten pitää ottaa seuraava jos se maistuisi sille supermahtavalle, mitä niiden muistaa maistavan. Ja miksi tämä toistuu sitten joka ilta??? Pienen tauon jälkeen ne taas maistuu ihan toiselta. Mutta muistan kyllä tuonkin, että joskus joku herkku onkin maistunut lähes pahalta, kun ei ole siihen tottunut...
Ihana kuva :)
Carola Lehtonen sanoi…
Hyvän kuvan olet saanut jälleen, jotkut linnut on kyllä tosi säikkyjä, kun taas toiset ei välitä vaikka olisi kosketus etäisyydellä.
Karkkilakko!?! Tekisi terää täälläkin:)