Hitaalla


Mä menen nyt niin hitaalla! Siis en meinaa millään tottua ajatukseen vuodesta 2018, vaikka onhan tätä jo yli viikko eletty! Sellainen ihmeen epätodellinen olo, fiilis! En muista ihan tällaista vuoden alkua eläneeni. Joulun poisriisuminenkin tuntuu työläältä! Ei onnistunut loppiaisena. Käyn niin hitaalla. Päivät menee sekaisin ja muiden ihmisten sellainen täysillä touhuaminen ärsyttää! Mistä ne ovat tuollaiset energiat saaneet? Olen töissä saanut kaiken tehtyä aikataulussa, mutta on mulla pelko persuuksissa, että se hitaus yltää sinnekkin joku päivä. Toivottavasti mä kuukauden päästä luen tätä naurahtaen, että lähtihän se Tillariinakin sitten käyntiin ja sai vaikka mitä aikaiseksi!



Kommentit

Äityli-Mummo sanoi…
Mie alota joulukoristeitte riisumise vast nuutipäivä jälkee, enkä sillokaa kaikkee kerral, kuus ei karise yhtää, saap ilahuttaa kynttiläpäivää asti :D Rappukäytävää laittamai koristeet (3 kerroksee)ne poistan ensviikol kaikki.
Varpuslintu sanoi…
No voi että. Toivottavasti energiaa löytyy taas, kun kevättalvi etenee valoisampaan suuntaan!
Carola Lehtonen sanoi…
Aurinko ja linnunlaulu toivottavasti piristävät ja energiatasot nousevat!!
Kvilttaaja sanoi…
Nauti hitaudesta, nukkuvathan karhutkin talviunta. Heräile hissukseen. Joulun purkamisella ei ole niin kiirettä. Seuraile lintuja hissukseen, kirjoita runo hitaudesta, hyvin hitaasti. Kaamos alkaa helpottaa pikkuhiljaa, heräile kaamoksen väistymisen tahdissa.
Kruunu Vuokko sanoi…
Välillä varmaan ihan hyväkin käydä hitaalla. Aina ei tarvitse suorittaa ja saada mahdollisemman paljon aikaiseksi, vaan kuunnella kehoaan ja itseään.