Äitienpäivä


Silloin kun lapset olivat pieniä, tällä päivällä oli jotain merkitystä itselleni. Nyt kun lapset ovat aikuisia, niin olenhan mä tietysti edelleen äiti, mutta en arjessa. En samalla tavalla kun ennen.


Mun paras äitienpäivälahja l. kolmas tyttäreni täyttää tänään 21 vuotta. En ajattele itseäni ensijaisesti neljän lapsen äitinä tällä hetkellä. Olen tietyllä tavalla saanut oman identiteettini takaisin. Se oli kadoksissa ainakin 20 vuotta. Äiti laittaa aina lastensa edun etusijalle, vaikka ei se aina ole helppoa tai yksinkertaista. Kuullostaa kliseeltä, mutta niin se vain on. Olen jotenkin todella tyytyväinen, että en ole pienten lasten äiti tänä päivänä. Kaikki on nykyisin vielä sanotaanko kummallisempaa. Neuvoja tulee sieltä ja täältä, eivätkä ne ole ollenkaan kannustavia ja tukevia, päinvastoin syyllistäviä. Teet aina kaiken väärin joka tapauksessa. Äitiydessä ei median, asiantuntijoiden mukaan voi onnistua ollenkaan. Tosin mä en aikoinaankaan hirveästi seurannut erilaisia asiantuntijoiden suosituksia, vaan otin jokaisen lapsen ihan yksilönä ja käytin omaa järkeäni. 


Se on näin jälkikäteen hämmästyttävää, miten erilaisia lapset ovat samassakin sisarussarjassa. Tosin tiesin mä sen kyllä omien siskojeni kautta. Nyt aikuisena se ainutlaatuisuus vasta korostuukin. Äitienpäivänä hössötetään hirveästi, minulle se on aivan tavallinen päivä ollut aina. Silloin kun lapset asuivat kotona, olin huvittunut tekemään täytekakkua, ostamaan kukkapuskan pöytään. Lapset antoivat päiväkodissa/koulussa tehdyt kortit ja lahjat. Oli se tietysti kivaa. Meillä ei ole ikinä syöty ravintolassa, ostettu kaupasta lahjoja tms.

Jos näistä rentukkapuskista löytyisi kaikille blogiani lukeville äideille kukkanen! Jos olisin elänyt toista aikaa, minä en olisi äiti. Tulin erittäin helposti raskaaksi, mutta raskaana oleminen ei ollut ihan yksinkertaista. Ensimmäinen lapsi syntyi liian aikaisin ja eli vain 2 tuntia. Seuraavien kohdalla tarvittiin operaatioita, lepoa, lääkitystä ja tiukkaa seurantaa. Kaksi kuukautta pää alaspäin makoillessa sairaalassa tekemättä mitään on aina muistoissa. Seuraavien kohdalla sai kävellä vain postilaatikolle asti, kaikki raskaampi fyysinen tekeminen piti jättää pois. Ruuanlaitto, lepäämistä. Siivoaminen oli koomista, sillä asunnon imurointi tehtiin ainakin kolmessa osassa ja aina väliin lepäämistä. Eikä ne vaikeudet loppuneet raskauteen. Synnytyskomplikaatiot sitten toinen juttu! Silti tässä äitinä eletään ja ollaan. 

Hyvää Äitienpäivää!


Kommentit

Tuulikki sanoi…
Mielenkiintoisia ajatuksia äitiydestä. Itsekin voin aikuisten lasten äitinä todeta että lastenhoito on muuttunut huimasti kolmessakymmenessä vuodessa. Minulla oli esikoiseni aikaan paljon vertaistukea raskaana ollessani, koska me kolme siskosta olimme yhtä aikaa raskaana, ja historia toistui - omat kaksi tytärtäni samoin :) Eihän se äitinä oleminen tietysti mihinkään häviä lasten kasvaessa isoiksi, se muuttaa vaan muotoaan, sanoisin että enemmän kaverilliseksi. Ja niitä neuvoja ja ohjeita saattaa tulla nyt toisinpäin, niin huvittavalta kuin se kuulostaakin. Mutta aina on elettävä ajassa, ja jokaiselle se oma äiti on kuitenkin ainoa ja paras äiti.
Toivotan sinulle oikein Tillariina oikein hyvää äitienpäivää, säiden puolesta ei kauniimmin sitä voisi viettää ❤️
Kvilttaaja sanoi…
Mukavaa lukea, että suhtaudut kevyesti äitienpäivään. En minäkään juhli. Menen toisen äidin kanssa Espooseen kävelemään rantaraitista ja auringonpaisteesta nauttimaan. Molemmat tapasimme lapsemme jo eilen. Pitäisi varmaan piipahtaa Hietaniemen hautausmaallakin viemässä kukkia äitini haudalle. Hänelle äiteinpäivä oli tavattoman tärkeä asia.
Huopalintu sanoi…
Hyvää äitienpäivää. Meillä mennään joka äitienpäivä anopin luo juhlimaan, kun mies ja heidän suku tahtoo niin. Mieluiten menisin oman äidin luo. Itselleni ei äitiys ole koskaan tullut ajankohtaiseksi ja olen päätökseen ihan tyytyväinen.
Kirsti sanoi…
Hyvää Äitienpäivää!
Ulla sanoi…

Ihana kirjoitus ja paljon viisautta.
Minttuli sanoi…
Ajatuksin luin äitienpäivän tekstisi! Hieno kirjoitus, kiitos siitä.

Hyvää äitienpäivää!
Sussi sanoi…
Hyvin kirjoitettu!
anja sanoi…
Ihanat rentukat, kuin pieniä aurinkoja! Hyvää äitienpäivää Tillariina. Vaikka lapset ovat kasvaneet, olemme edelleenkin äitejä!
Susanna sanoi…
Mainio kirjoitus :-)

Oikein hyvää äitienpäivää!
Kivipellon Saila sanoi…
Upea kirjoitus Tillariina! Olemme tainneet olla samaan aikaan pienten lasten äitejä, olen omassa sisarusparvessa ollut kuopus ja viimeinen raskaanaolija, joten neuvoja sateli - kaikenlaisia - kuten myös äidiltä, aina ei niin kannustavia.

Nautin kuitenkin lapsistani (4) suunnattomasti, he ovat olleet aina upeita, ja nyt aikuisina ihania järkeviä ihmisiä jotka nauttivat elämästään!

Sain heidät kaikki tänään kotiin, nautimme yhdessä auringosta ja yhdessäolosta!

Ihanat rentukan kukat sopivat päivän juhlakukisi! Ihanaa päivänjatkoa Sinullekin!
Rautalintu sanoi…
Meilläkin rentukat päättivät ilahduttaa avaamalla ensimmäiset kukintonsa juuri äitienpäivänä. Hyvää äitienpäivää. Meillä sitä juhlistettiin jo oikeastaan eilen, kun se oli ainoa kokonainen päivä, jonka lapset ehtivät kotona viettää. Tänään heidän oli jo lähdettävä kotimatkalle.