Mustaakin mustempi

Herra mustarastas on aika tummanpuhuva näky. Keltainen nokka sentään pirstää olemusta mukavasti.

Joko sopivaa ruokaa ei ollut tarjolla tai lintu on kovin ronkeli sen suhteen.

Mun kesti kohtuullisen kauan löytää oikeat asetukset mustan linnun kuvaamiseksi. Varsinkin näin kovalla valolla on jonkin verran haastava tapaus.

Luulen nähneeni myös rouvan oksien välistä, mutta hän päätti olla varsinaisesti näyttäytymättä. Monet ihmiset kertovat mustarastaan kauniista laulusta. No, se mitä minä olen kuullut on aika sanotaanko monipuolista lurittelua...

Olen ollut ihmeissäni kun tavallisia räkättirastaita ei ole missään. Kuitenkin oli aivan hyvä marjavuosi, että olisi kuvitellut niitä olevan kohtuudella maisemissa.

Kiva homma kun edessä on vajaa työviikko! Sitten pääsee taas toivon mukaan kuvaamaan! Olisi kiva päästä kokeilemaan telejatketta, jonka ostin jo kohtuullisen kauan sitten. Minulta kysellään joka viikko, että joko oot testannut? Ei kannata lähteä pikkulintuja sillä huitomaan aivan läheltä, 800mm on kuitenkin jo melkoinen tykki. Odottelen, että sitä pääsisi testaamaan tornilla tai vaikkapa jossain pellon laidalla.