Pikavisiitti lintujen luo

Tasan vuosi sitten kuulimme suru-uutisen, että yksi työkavereista oli kuollut. Jos kuolee tapaturmassa tai vaikean sairauden päätteeksi, se on jotenkin ymmärrettävämpää kun kuolee itsemurhan kautta. Toisaalta, minä en pidä sitä minään syntinä tms. Se voi olla henkilökohtainen päätös tiettyihin tilanteisiin elämässä. Niin voi käydä, sellaistakin elämä joskus on. Tänään joimme muistokahvit. Minusta on vanhemmiten tainnut tulla oikea itkupilli. Onneksi tiesin etukäteen, että miten tulee käymään, niin otin kameran mukaan ja painelin töiden jälkeen hetkeksi katsomaan lintuja ruokinnalla. Se, jos mikä rauhoittaa mieltä.