Pikavisiitti lintujen luo


Tasan vuosi sitten kuulimme suru-uutisen, että yksi työkavereista oli kuollut. Jos kuolee tapaturmassa tai vaikean sairauden päätteeksi, se on jotenkin ymmärrettävämpää kun kuolee itsemurhan kautta. Toisaalta, minä en pidä sitä minään syntinä tms. Se voi olla henkilökohtainen päätös tiettyihin tilanteisiin elämässä. Niin voi käydä, sellaistakin elämä joskus on. Tänään joimme muistokahvit. Minusta on vanhemmiten tainnut tulla oikea itkupilli. Onneksi tiesin etukäteen, että miten tulee käymään, niin otin kameran mukaan ja painelin töiden jälkeen hetkeksi katsomaan lintuja ruokinnalla. Se, jos mikä rauhoittaa mieltä. 

Kommentit

Aurinkokujalla sanoi…
Se on hyvä että ihmisellä on jokin juttu mihin voi tavallaan paeta hetkeksi, kun haluaa koota itseään.
Sinulla se on nämä linnut, voisiko paljon parempaa paikkaa olla.
marketta sanoi…
Ihana ele tuollaiset muistokahvit! Minulla on myös joskus aikanaan muutamiakin työkavereita tehneet itsemurhan. Minä en koskaan ole heidän tapaansa täältä lähteä moralisoinut. Vaikea asettua toisen tilaan ja tunteisiin. Ei voi tietää, mitä toinen ajattelee ja miten kokee asiat. Joten voi vain muistella hyvällä!

Ihanaa, että on raskaiden asioiden päälle jotain sellaista, mistä saa hyvää mieltä ja voimaa. Linnut ovat ihania ja minäkin alotin talviruokinnan viikko takaperin. Yksi punaistakin punaisempi tulkku on vieraillut ahkeraan laudalla.
Carola Lehtonen sanoi…
Luonnolla on ihmeellinen vaikutus meihin ihmisiin, varmasti oikea ratkaisu muistokahvien jälkeen hakeutua luonnon äärelle!