Pähkinähakki

Työkaverini, Kristiina (lintubongari) vinkkasi fb:ssä eilen, että työpaikan pihalla pomppii pähkinähakki. Erittäin jännittyneenä pakkasin aamulla kamerarepun mukaan. Lounasaikaan sitten pihalle katsomaan, että olisko vielä tänäänkin? Olihan se. Sydän kyllä pamppaili melkoista ravia.

Työpaikan pihalla kasvaa muutama havupuu (en tunne lajia, isot neulaset ja jättikokoiset kävyt) ja siinähän tipu viihtyi vieressä nokkimassa maasta siemeniä kuin myös välillä puussa touhuten.

Tällä oli minusta aika pieni tuo nokka. Olikohan se nyt Vikki, joka oli myös tätä lintua kuvannut ja minusta hänellä lintu näytti enempi varikselta kun tämä.

Luonto voi joskus olla aika lähellä...

Olisi ollut kiva kuulla, millainen ääni tällä linnulla on, mutta se popsi siemeniä ja jätti juttelut väliin tällä kertaa.

Välillä keikuttiin oksallakin. Aika rohkea lintu. Pääsin varmaankin n. 5 metrin päähän lähimmillään, eikä se jatkuvasta lähentelystä ollut millänsäkään.

Kun siinä klo 15 maissa suuntasin kirjastolle, niin lintu oli yhä vaan ruokailemassa, eikä se häiriintynyt edes oppilaiden meluamisesta pihalla. 

Eiköhän se aika tavalla joka suunnasta tullut kuvattua. Näin nätti pyllykin sillä! :)

Aurinko kilotti silmiin kovasti, että vesi alkoi valua pitkin poskia. Olin aamulla laittanut silmäluomiin kosteusvoidetta kun kuivaavat ihan halkeiluasteelle. No, siinäpä sitten valuu voiteet silmiin ja kirveltää oikein kunnolla. Välillä piti tarkentaa vähän niinkö tuurilla kun ei nähnyt mitään. Otin kuitenkin toistasataa otosta, että kyllä siinä jokunen sitten osuikin. Tämän talven paras lintupäivä!