Sisiliskoja


Kävin pitkästä aikaa lintutornilla. Eipä näkynyt kun nokikanoja ja härkälintupariskunta. Olin jo lähdössä pois kun tornista lähtevillä portailla vilisti sisiliskoja. Kahdesta sain kuvan, mutta kolme niitä oli. Mun piti vaihtaa portaissa putkikin. 


Tällä söpöliinillä oli mennyt häntä poikki, lyhyt nysä vielä uusi.


Joistakin sisiliskot ovat pelottavia. Jos olisivat jotain puolimetrisiä, voisin ehkä vähän pelästyä, vaan tuollaisia minejä on vaan kiva ihailla, voisin ottaa käteenkin, vaan tuleeko ne? Tuskin.


Tämä toinen oli pitkä ja väriltään enempi vihreä. Sujahti nopeasti pois näkyvistä.


Kommentit

Marru sanoi…
Minä tykkään, mutta en ole kyllä vuosiin "heitä" nähnyt!
Mustis sanoi…
Todella ihanat sisilisko kuvat, kiva että täällä pohjolassakin on edes miniliskoja. Minusta ne ovat aina olleet hurmaavia:)
Kirsti sanoi…
Hienot liskokuvat.
Tuula Laakso sanoi…
Niissä on jotain mystistä menneiden aikojen ...olisiko se nyt vaikka tunnelmaa (sanat hukassa) toisin kuin käärmeissä. Sisiliskot kiehtoo ja samalla hieman kavahduttaa. Kauniisti kuvasit nämä kaverit.
Laura sanoi…
Hienosti olet onnistunut! Sisiliskot ovat vaikeita kuvattavia, nopeita liikkumaan. Yritin kuvata niitä Afrikassa, mutta luovutin.
Äityli-Mummo sanoi…
Puutalkois Hanna luon, noit vikelehti kymmenittäi. Saku kanniskel käsissää :)
Kirlah sanoi…
Voi tuota yhtä raukkaa, mitähän on joutunut pakenemaan, kun on pitänyt häntä jättää.
JPK sanoi…
Nuorempi tytär haluaisi tuollaisen lemmikiksi, aina kun näkee yrittää saada kiinni. :))
Liplatus sanoi…
Varjo tekee kauniin kontrastin.

Upeita kuvia!

Tiina Laiho sanoi…
Olen tänä kesänä päässyt mökillä ihastelemaan sisiliskoja jo monta kertaa. Tuntuvat tykkäävän kiviröykkiöistä, joita on useammassa kasassa mökkipuutarhassa kaivuupuuhien jäljiltä. Ja koko mökin keskipiha on aika kivikkopuutarhaa, joten siellä on mukava liskojen lämmitellä.

Yksi lisko huomattiin muutamia viikkoja lämmittelemässä pihaamme sytytetyn "kokon" lähellä ja lisko hivuttautui lähemmäksi ja lähemmäksi. Varmaankin kylmä kesä pisti kulkemaan kohti lämpöä. Yritimme ohjata liskoa pois, ennen kuin keko romahtaa pienen päälle mutta lisko palasi aina vain takaisin. Otin molemmat kädet avuksi ja hups, yhtäkkiä lisko kipitti kädelleni. Varovaisesti kannoin pikkuisen riittävän kauaksi palavasta kokostamme ja sain hyvän mielen.