Huiputusta...

Ei sitten aurinko paistanut! No, aamulla klo 9-10 juu hetken, vaan jostain taivaalle ilmestyi paksut harmaat pilvet. No, päätin sitten kuitenkin lähteä Aulangolle. Se pähkinänakkelihan siellä asustaa! Ei tarvinnut odotella. Kolme kuvaajaa siellä jo putkineen! Yhden heistä tunsinkin. 

Pähkinänakkeli on kuin kone. Se vaan kerää talvivarastojaan tauotta. Ottaa nokkaansa kolmekin siementä ja häipyy ne jemmaamaan jonnekkin.

Se on todella nopea liikkeissään, tulee oikeastaan puukiipijä mieleen.

Paikalla ollut vanha mies mutisi, että lintujen potrettikuvat ovat niin tylsiä! Kotona tajusin, että niinhän nuo vanhat miehet aina sanovat! Miksi? No, siksi kun eivät niitä enää pysty itse ottamaan. Tarvii olla nopea ja käden vakaa kun kuvaa, eikä se nähtävästi oikein enää oo +70-80-vuotiailla! Ei auta välttämättä jalustakaan kun et pysy lintujen mukana. 

Toivottavasti pystyn vielä jonkun vuoden näitä kuvaamaan. Valo olisi kyllä ollut tarpeen. Jos sitten kolmas kerta toden sanoo!

Kotimatkalla kävin nopeasti myös Hattiksella, sillä Aulangon lintuyhdistyksen ruokinnalla ei kannata notkua hämärässä, se on todella usein varjoisa valoisassakin ainakin tähän aikaan vuodesta. Yllättävän paljon ihmisiä oli ulkoilemassa.